Mitä häpesit lapsena/nuorena vanhemmissasi?

Äitini käytöstä. Kaikesta piti aina valittaa ja olla suu mutrussa. Ikinä ei ollut mikään hyvin. Saattoi myös tiuskia vaikkapa kaupan kassalla jos ei mennyt ihan hänen mielenä mukaan. 

Vanhempani olivat oikein mukavia, mutta häpesin toki.

Köyhyyttä. Vammaista pikkusisarustakin jossain vaiheessa. 

Köyhyys oli niin sisään kasvanut juttu, että ei osannut edes odottaa, että olisi koskaan käyty missään (nolotti, kun ei edes Suomen Tivoliin koskaan päässyt saati Linnanmäelle, risteilylle tmv.). Ei osannut edes teininä pyytää mitään merkkivaatetta tmv. Tiesi, ettei varaa ole. Kauan aikaa luulin, että meillä ei ole esim. eineshamppareita koskaan ruokana siksi, että ne olisivat kalliita. Eihän ne kalliita olleet. Ei vain syöty juuri eineksiä. 

Ja lapsuus vietettiin siis Lapin läänissä.

Isääni, joka yritti olla kaupungin kovin gigolo eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

NäinMeillä kirjoitti:

Ei kyllä tule oikein mieleen mitään. Toki olisivat voineet nuoren mielestä olla rikkaampia ja kauniimpia mutta eivät kyllä hävettäneet sellaisinakaan kuin olivat. Varsin fiksuja olivat eivätkä tehneet mitään ihmeellistä hävettävää.

Typerykset alapeukuttaa, kun joku ei ole hävennyt vanhempiaan.

Minä alapeukutan aina turhia viestejä, jotka eivät vie keskustelua eteenpäin. Ap esimerkiksi kysyy, mitä tapaatte leipoa ja saa kymmenen vastausta, joissa kerrotaan, että ei leivota mitään ja leipominen on tyhmää, kun kaupasta saa. Öö okei?

Aloituksessa kysyttiin, mitä häpesit vanhemmissasi. Jos ei ole mitään annettavaa keskusteluun, voi olla hiljaa.

Lihavuutta, homssuista ulkonäköä, juntteja vanhoja vaatteita, junttia kielenkäyttöä ja yleistä tyylittömyyttä. Myös ylimielistä käytöstä esim. asiakaspalvelijoita kohtaan ja näyttävää draamailua häpesin sekä häiriintynyttä perhedynamiikkaa ja aggressiivisuutta/väkivaltaisuutta etenkin kun kaverit olivat näkemässä.

Tupakointia. Järkyttäviä vaatteita esim tiukat raitaverkkarit, lihavuutta. Passiivisuutta ettei muuta tehty vapaa-ajalla kuin poltettiin sisällä tupakkaa lähes ketjussa ja katsottiin tv:ta.

Häpesin sitä, että isäni oli niin vanha ja kaikki luulivat häntä vaarikseni. Hän oli 60v minun syntyessäni.

Aggressiivista, arvaamatonta isää.

Ikinä ei uskaltanut tuoda kavereita kotiin: koskaan ei tiennyt mitä tapahtuisi, millä tuulella isä tänään olisi ja mitä tekisi, kuinka nolaisi minut (ts. haukkumalla tai käymällä fyysisesti käsiksi kavereiden aikaan). Sellainen julkinen häpäisy oli isän tavaramerkki.

Häpesin myös perheemme vanhaa, ruosteista ja rumaa autoa.

Häpesin rumia, vanhanaikaisia, sukulaisilta saatuja käytettyjä vaatteita ja sitä, ettei ikinä ollut kunnollisia urheiluvälineitä.

Köyhyys, rumat vaatteet.

Häpesin äitini vanhuutta. Muiden samanikäisten äidit olivat melkein 20 vuotta nuorempia. Isä olikin äitiä paljon nuorempi ja myös näytti nuorelta.

Siihen aikaan 45 v oli samannäköinen kuin 70 v nykyään.

Yleisesti ottaen en hävennyt vanhempiani, vaikka eivät ollet mitään cooleja, mutta asiallisia kuitenkin. Se on kuitenkin jäänyt mieleen, että usein kun olin kenkäostoksilla äitini kanssa, niin hän kyseli kovaan ääneen, että löytyykö jotain mallia koossa jättisuuri! Sinäänsä hassua, koska muuten äitini on hyvin hiljainen, että miksi kenkäkaupassa "huusi". Enkä minä oikeasti koskaan ole isoa jalkaani hävennyt, mutta silti tuo nolotus on jäänyt mieleen.