Seuraava " tamperelaisten" lapsettomien tapaaminen

Tänne suuntaan ei kuulu mitään uutta vauva-rintamalta. Kesän ajan olen kyennyt olemaan paljon rauhallisempi ja jopa ollut välillä ajattelematta kokonaan lapsettomuutta. Joka todellakin on aivan älytön ihme. Olin keväällä ihan varma että sellaista päivää ei enää tulisi, etteikö tämä asia pyörisi mielessäni. En käynyt näitä foorumeitakaan lukemassa pitkiin aikoihin.



Nyt kun ilmat hieman viileni ja miehen uusi simppatesti lähenee uhkaavasti niin paniikki alkaa taas nostattamaan päätään. Mua alkoi pelottaa ihan hirvittävästi. Mitä jos me ei tulla koskaan saamaan lasta?! Mitä jos meidän ICSI aika ei tulekaan eteen kun vasta jouluna? Miten mä jaksan sinne asti? Ja mikä pettymys se onkaan jos siitä ei olekkaan apua.



Liityin myös Simpukkaan. Eikös Tampereen seudulla ole tapaamisia senkin kautta? Onko kukaan käynyt niissä? Onneksi se meidän näkeminen tulee pian.

Lähden huomenna matkalle, joten varmistan tuloni ensi lauantaille nyt.

Sateista perjantaita!



Ihanaa kun sataa! Meidän nurmikko olikin jo ehtinyt kuivua ruskeaksi, mutta jospa tuo sade pelastaisi edes osan. Lainasin kirjastosta Karel Capekin kirjoittaman kirjan Puutarhurin vuosi. Alunperin se on kirjoitettu 1920-luvulla, mutta ajan hammaskaan ei ole purrut puutarhaansa intohimoisesti suhtautuvan puutarhurin kuvaukseen. Ainakin minä löysin itseni tekstistä ja pääsin nauramaan omilla kotkotuksilleni!



Tuttuja huolia, Lupiini. Ihan samoja tuntemuksia on itselläkin, välillä tuntuu että ei tästä tule yhtään mitään. Muistelen vaan sitä aikaa, kun koko lapsenteko aloitettiin ja kuvittelin, että kesällä 2005 työntelen vaunuja auringonpaisteessa¿kesän koittaessa työntelinkin kottikärryjä. Vaikka välillä on ihan pohjamudissa, niin onneksi välillä on pää melkein pilvissä. Ja sitten taas miettii, miksi muut tulee raskaaksi heti ja suunnitellusti, mutta itse ei. Eilen pistäessäni Pregnyl-piikin mietiskelin, mitä kaikkea sitä joutuukaan tekemään: laskemaan päiviä, pistämään, nielemään pillereitä, olemaan huolissaan kohdun limakalvon ohuudesta, hoitojen jatkosta, siittiöiden kunnosta ja uintinopeudesta, inssipäivän sattumisesta viikonlopulle yms.



Oma tilanne on tällä hetkellä varovaisen toiveikas, kunnes jossakin vaiheessa taas tulee pudotus alapäin. Tänään oli 4. inseminaatio. Clomeilla (joiden vaikutuksesta kohdun limakalvon paksuuteen olen ottanut hirveää pulttia, koska limakalvo oli melko ohut ja kysellyt lääkäriltä lääkkeen vaihdosta toiseen) oli tällä kertaa sellainen vaikutus, että kasvamassa oli 4 follikkelia. Tänään inssihuoneessa oli rivissä lääkärin lisäksi kaksi hoitajaa, siltä varalta että osa munasoluista joudutaan ottamaan pois. Onneksi ei tarvinnut, sillä neljästä follikkelista kolme oli kasvanut lupaaviin mittoihin. Sperman pesun jälkeen A ja B siittiöitä oli yhteensä peräti 100% ! Kummallista! Nyt siis numeroiden perusteella saattaisi olla hyvät mahdollisuudet onnistua, mutta nähtäväksi jää...tuleeko kaksoset vai kolmoset. ;) Tapaamisessa olen vielä autuaan tietämätön mahdollisesta onnistumisesta tai epäonnistumisesta. On siis ainakin mahdollisuus haaveilla. Nyt olen päättänyt jo vähän haaveilla onnistumisen mahdollisuudesta, sillä menkkojen alkaessa harmittaa joka tapauksessa, enkä usko että voisin vähentää harmituksen määrää.



Kuutar, mitenkäs se muutto vaikuttaa aikatauluusi ensi viikolla? Pääsitkö tulemaan?



Miliko

Hienoa Miliko, upeita uutisia. Täällä peukutukset kovasti bpbpbpbpbpbpbpbpbpbpbpbpbpbpbpp. Kyllä tuolla prosentilla pitäisi onnistua. Mä jään jännittämään tänne kovasti.



Muillekin kovasti peukutteluja ja mukavaa loppu kesää. Muistakaa nauttia lomista ja niille jotka allekirjoittaneen tavoin joutuvat töissä istumaan kovasti tsemppiä työmaalle.



Omaa napaa: Mä joudun olemaan töissä tapaamisajankohtana...harmi joten menee jälleen multa sivu suun, mutta tässä miun kuulumisia. Meillähän se lääkärikäynti oli ja meni. Saadaan syyskuussa seuraavan käynnin yhteydessä lähete erikoislääkärille ja saadaan hoidot käyntiin (JEEEEEEEEEEEEEEEEE). Ikäviäkin asioita lääkäri kertoi: ensinnäkin mun follikkelihormooni arvo oli heikentynyt oikein reilusti (kolme kertaa huonompi arvo kuin puolivuotta sitten joten raskaudelle tulee kiire ) ja voi olla että joudumme itse etsimään luovuttajan munasolua varten..siinä onkin tekemistä ja ongelmaa. Yritän ottaa toistaiseksi asian huumorilla, lehteen vain ilmoitus: " Halutaan ostaa hyvin kiinnittyviä skandinaavista geeniperimää olevia munasoluja. Toivotaan 100% raskausonnistumista" .



Hymy huuleen kissanaiset.

No, tavataan me vanhat tutut sitten keskenämme - ELLEI VIELÄ JOKU OLISI ILMOITTAUTUMASSA MUKAAN, NIIN HYVIN EHTII VIELÄ!!! Mutta tän perusteella mä en laita sitten mitään tuntomerkkejä itestäni tänne, jos muita ei oo tulossa, kuin me edellisen tapaamisen tyypit.



Winterangel, meillähän saattaa olla myös lahjasolukäytäntö edessä, joskus syksymmällä sitten... Että sikäli kuulosti ihan samalta toi " lehti-ilmoitus" -huumori kuin meilläkin, tosin eihän meidän sitä (siittiöiden)luovuttajaa tartte etsiä, kun klinikoilla on omat hankintakanavansa ja spermapankkinsa... Mutta vielä ei oo tiedossa, milloin mihinkin hommaan ryhdytään, vielä olisi tarkoitus pohtia ja punniskella asioiden plus- ja miinuspuolia.



Lupiini, kyselit niistä simpukan tapaamisista. Mä liityin kans yhdistykseen kesäkuun alussa, ja olinkin menossa yhteen tapaamiseen heinäkuun ekalla viikolla, mutta mulla oli silloin muita kiireitä, etten sit ehtinytkään sinne. Mutta syyskuussa ollaan menossa sellaseen tapaamiseen, johon tulee vain pieni porukka suljetusti - kerron siitä sitten tapaamisessa enemmän.



Miliko, nurmikon rusketusta täälläkin ihaillaan :( oiskin se rusketus omassa nahassa ennemmin kuin viheriöllä. Mulla on sellanen hulluusprojekti käynnissä pihalla, tarkotus ois kunnostaa pieni alue perennoille kasvualustaksi, joten rikkojen nyhtämistä savisesta maasta riittää, tuntuu jopa hieman toivottomalta touhulta, mutta pääasia että touhu pysyy yllä eikä pääse tuntuma karkaamaan :) No joo, jaetaan tapaamisessa lisää näitä hullujen puutarhureiden kokemuksia!



Kuutar, niin mikähän teillä on tilanne, pääsisitkö sittenkin mukaan Stockalle?

Muuttoa ei lauantaina ole, mutta mennään sitten tuon miehen kotipuolessa käymään nyt viikon lopulla / ensi viikon alussa.. Kun pakko niitäkin kerran vuodessa nähdä ja ainut sopiva hetki on juuri nyt.



Kävin to katsomassa ystäväni 2,5vka vanhaa vauvaa, ei ollut kovin söpö (syntyi 4,5 kiloisena, 54 senttisenä), mutta kyllähän se silti mielen matalaksi veti. Sylissä en vauvaa pitänyt, se olisi ollut jo liikaa.



Kovasti on mielessä itselläkin ollut, että entä jos ei ikinä sitä omaa vauvaa ole ;( Ja toisaalta on mieletön pelko siitä IVF:stä koko ajan, sillä mielessä on vain ne kaikki mahdolliset seikat, jotka voivat mennä pieleen ja kaikki mahdolliset sivuvaikutukset jne. Eli paniikki kasvaa koko ajan, mitä lähemmäs hoitoa mennään...



Kun olen poissa kotoa (esim. vanhempieni luona) niin mielessä ei koko aikaa ole vauva, mutta heti kun Treelle pääsen niin elämä muuttuu aivan turhaksi enkä saa mitään aikaiseksi! Lupaavalta siis taas vaikuttaa syksyn opiskelut... *huoh*



Viettäkäähän mukava tapaaminen! Minäkin yritän sitten seuraavaan päästä!



Niin ja peukkuja Milikolle että inseminaatio tuottaisi nyt tulosta =)

Ja muuten vain peukkuja muille =)

.. aiemmin tuolla jo kerroinkin liittyneeni juuri Simpukkaan.. Minuakin ne tapaamiset kiinnostavat - onko muuten tietoa, että pitääkö puolisonkin maksaa jäsenmaksu, että hän voisi olla mukana joissain tapaamisissa vai onko nuo muutenkin enempi vain naisille..?!



Harmittaa, kun en nyt pääse tapaamiseenne(mme), olis ollut muuten hyvä sauma, kun elokuun puolen välin jälkeen / elokuun lopulla alkaa oman hormonitoiminnan alas ajo, eikä ole kyllä lainkaan tietoa, että minkälaisissa fiiliksissä sitä sitten on, kun hoito tosissaan pukkaa päälle. Voihan olla, ettei sitä jaksa nähdä yhtään ihmistä - ei edes saman asian kanssa painiskelevia..



Nyt tiistaina menen muuten toistamiseen YTHS:n psykan juttusille - eka kerralla kyseli vain taustoja. En jaksa uskoa, että niistä käynneistä paljoa olisi apua, mutta pakkohan tätä asiaa olisi käsitellä jotenkin - jos tämä jää pysyväksi tilaksi. Ja silti nyt hoitojen aikana täytyis olla optimistinenkin!

Heissan,

tapaaminen kolmen hengen voimin meni ihan lupsakkaissa merkeissä - tai mistäs sitä tietää, oliko joukossa tuntematon salamatkustaja...? Milikolle tsemppiä viimeisiin inssi-piinailuihin!



Seuraavaa tamperelaisten/pirkanmaalaisten lapsettomien tapaamista kaavailtiin la 23.9. Huhuillaan sitten lähempänä, ketä ois tulossa! Jos joku muu on innokas järjestämään tapaamisen jo aiemminkin, kaikin mokomin, keräämään vaan porukkaa kasaan!



Mukavia elokuun hellepäiviä kaikille, palaillaan taas!



-Hektikko

Milikolle peukutuksia täältäkin!!!!





Seuraavan tapaamisen ajankohdasta, yhtään en ole varma, pääsenkö silloinkaan paikalle =( Meillä kun on sillä seuraavalla viikolla sitten se punktio, enkä osaa yhtään arvellakaan, että millaisessa kunnossa sitä on henkisesti saati fyysisesti, joten kohdaltani jää ihan arvoitukseksi saapumiseni.



Katsellaan... Virtuaalihalauksia kaikille =)

Nyt on mieli vähän maassa ja tuntuu siltä, että ei tästä tule taaskaan yhtään mitään. Pari tuntia sitten alkoi ihan kamalat maha- ja alaselkäsäryt, jotka nyt ovat laantuneet särkylääkkeen ansiosta. Saattaa olla, ettei tarvitsen liiemmin testailla. Voi hitto!



Miliko

Eihän tän näin pitänyt mennä, voi että, onko sun tuntemukset tosiaan nyt pahaenteiset? Voi piru. Odottelehan nyt ihan rauhassa, vaikka vaikeaa se on, kaikki meistä sen tietää.

Kyllä tämä nyt siltä vaikuttaa, että ei se inssi onnistunut taaskaan. Niin kamalat maha- ja selkäkivut oli päivällä, että tuhruvuodon ilmestymistä osasin odottaa ja niinhän se alkoikin. Itkut tuli itkettyä ja kaivoin Clomi-reseptin esille huomista apteekkireissua varten. Lohdullista on se, että clomit aloitetaan jo kp3 ja follikkeliultra on reilun viikon päästä ja uusi inssi kahden viikon päästä. Kierron alussa on vaikka mitä toimintaa ja tekemistä ja loput kaksi viikkoa onkin sitten turhauttavaa odottamista.



Mutta...kaiken surun keskellä pieni toivo yrittää nousta ajatuksiin. Meillä oli huippuspermaa ja 3 follikkelia oli kasvanut, ei niillä määrillä voi epäonnistua. Entäs jos sittenkin testaisi huomenna, ihan vain varmuudeksi, sillä tämä voikin olla vaan pientä tiputtelua raskaudesta huolimatta...onhan niitä valemenkkoja ja vielä ei tule kunnon vuotoakaan, joten ei tämä voi kp1 olla. Kunpa joku pääsisi tutkimaan päänsisäistä vuoristorataa ja mittaamaan stressin määrän, niin mittarit ylikuumenisivat.



Toivossa on hyvä elää...



Miliko

Saanko liittyä seuraanne, vaikka minulla jo 1 lapsi ennestään? Taustoja sen verran eli edellisestä suhteestä lapsi -00 ja nyt yritystä 2v. Tehty keväällä ICSI mistä kemiallinen raskaus ja nyt uusi ICSI vko 32. Asumme Pirkanmaalla ja kaipaisin vertaistukea, koska emme ole kertoneet hoidoista muille kuin siskolleni.

Tervetuloa seuraan, Tamperelaisten/Pirkanmaalaisten joukko onkin käynyt pieneksi, sillä niin moni on plussannut.



Miliko

Vertaistukea saat! Varmasti voidaan kirjotella tässä ketjussakin, ja sitten kun se syyskuun tapaaminen lähestyy, tsekataan, ketä olis tulossa mukaan.

Kyllä tähän seuraan aina uusia otetaan.



Meidän tämän hetkisestä tilanteesta sen verran että viime viikolla miehestä otettiin uusia näytteitä, jotka ratkaisevat meidän osalta sen mitä seuraavaksi tapahtuu. Mikäli siittiötilanne ei ole parantunut niin seuraava askeleemme on syksyn aikana IVF/ICSI. Koska miehen siittiöt oli lähtötilanteessa ihan ok luokkaa, toivomme kesän aikaisen tilanteen parantuneen että päästäis vielä IVF:ää odotellessa tekeen inssi.



Kesä on ollut meilläkin rauhaisaa hiljaiseloa vauvasuunnitelmien suhteen. Tuntuu että aika kivastikin on saanut ladattua taas akkuja ja voimia tuntuu nyt riittävän.