Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
PPH:n mielestä lapsi ei saisi olla ujo
24.05.2006 |
Lapseni on luonteeltaan varovainen ja alussa ujo. Kyseessä siis 2v poika. Kunhan tutustuu uuteen paikkaan ja ihmisiin, niin sitten on reippaampi. Helposti kuitenkin vetäytyy tarkkailemaan tilannetta ja jää syrjään raisumpien tieltä. Ja jos joku haluaa häneltä lelun, hän ei protestoi vastaan vaan antaa omansa toiselle.
Pph jaksaa vaan aina valittaa suunnilleen useita kertoja viikossa siitä, miten poika on liian pehmeä luonteeltaan ja miten hän yrittää karaista poikaa. En ihan tarkalleen tiedä, mitä pph tarkoittaa " karaisulla" , mutta pahalta se silti tuntuu. Itsekin olen luonteeltani varovainen, joten en ymmärrä, miksei poika saisi olla. Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia, avoimia ekstroverttejä ja lasten raisuja, reippaita? Miksi ihmeessä " pehmeä" luonne on jokin heikkous, joka pitää karsia pois?
Kommentit (10)
eipä kuulosta pph:n toiminta ja ajattelu hyvältä... : (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutenkin voisit selittää omia näkemyksiäsi pph:lle.
lukkoon ja alkaa jännittää tiettyjä tilanteita. ujous menee ohi sit aikanaan, tai ainaki sen kans on helpompi elää kun ei liikoja patisteta.
Nimittäin, nyt 37-vuotiaanakaan en ole ujoudestain päässyt juurikaan. Nyt olen määrätietoisesti opetellut sellaisia asioita kuin esim. reippaasti soittamaan lapsen kaverin (minulle tuntemattomalle) vanhemmalle jos asiaa on. Pitkään aikuisuuteen minulle oli ylivoimaista esim. hoitaa asioita eri virastoissa, ja varsinkin puhelimen välityksellä. Äiti aina teki kaikki tuollaiset puolestani. itse olen omaa tiseni kaltaista lastani pyrkinyt rohkaisemaan, koska ei tässä maailmassa oikein pärjää jos vaan jää kotiin nössöttämään kun ei " uskalla" mennä ihmisten ilmoille, pitää puoliaan jne.
Vierailija:
Nimittäin, nyt 37-vuotiaanakaan en ole ujoudestain päässyt juurikaan. Nyt olen määrätietoisesti opetellut sellaisia asioita kuin esim. reippaasti soittamaan lapsen kaverin (minulle tuntemattomalle) vanhemmalle jos asiaa on. Pitkään aikuisuuteen minulle oli ylivoimaista esim. hoitaa asioita eri virastoissa, ja varsinkin puhelimen välityksellä. Äiti aina teki kaikki tuollaiset puolestani. itse olen omaa tiseni kaltaista lastani pyrkinyt rohkaisemaan, koska ei tässä maailmassa oikein pärjää jos vaan jää kotiin nössöttämään kun ei " uskalla" mennä ihmisten ilmoille, pitää puoliaan jne.
Rohkaiseminen esim. teini-iässä on ihan eri asia kuin pikkulasten karaiseminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun mua lapsena aina patistettiin, että meneppäs nyt reippaasti sanomaan sille ja sille sitä ja tätä. Siitä seurasi vain noloja tilanteita, kun piti mennä vieraiden ihmisten keskelle, eikä sitten saanutkaan sanaa suustaan. Kun ujous meinaa juuri sitä, että vaikka haluaisit kuinka puhua, niin ne sanat eivät tule suusta ulos. Jos olisi ihan vaan tahdon asia olla " reipas" , niin ei kai kukaan haluaisi olla ujo. Useimmilla ujous tosiaan karisee ihan itsestään iän myötä, ei siihen tarvita mitään karaisua. Ja rohkaisu on eri asia kuin karaisu.
Olisit varmasti se, mitä olet, vaikka sinua olisi miten pienenä rohkaistu. Niin minäkin olen. Minua rohkaistiin ja silti joittenkin asioitten hoitaminen tuottaa vaikeuksia. Hyväksy itsesi äläkä syytä vanhempiasi ujoudestasi. En nyt meinaa, että lapsia pitää pumpulissa kasvatta, ei edes ujoja. Mutta väkisin muuksi vääntäminen ei johda mihinkään hyvään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä todellakaan syytä vanhempiani ujoudestani. Muta tuntuu että helpommalaa olisin päässyt jos joitakin asioita olisin opetellut jo lapsena/nuorena enkä vasta aikuisena. Lisäksi se, että äiti teki aina pelottavat asiat puolestani ts. minun ei tarvinut yrittää itse mitään mielestäni vaikeaa, kasvatti minusta tällaisen, että edelleenkin mielellään psitäisin pääni pensaaseen vaikeiden asioiden edessä. Enk' siis tästäkään syytä vanhempiani, vaan omien kokemusteni pohjalta haluan omien lasteni kohdalla toimia hiukan eri tavalla.
Se mikä omassa kasvatuksessani oli hyvää, ja mitä tahdon itsekin äitinä toteuttaa, oli se, että minut hyväksyttiin sellaisena kuin olen. En itsekään yritä ujosta lapsestani tehdä rohkeaa, mutta haluan auttaa hiukan paremmin selviämään elämästään.
7
kasvattamalla itsetuntoa. Joka kerta kun han tekee jotain ' reipasta' , kehu ja kiittele kovasti. Ala patista puolipakolla, kuten muutkin jo sanoivat se vaan pahentaa asiaa.
Amerikassa nykyaan lasketaan ujous sairaudeksi, siina kuin oppimisvaikeudet tai ADHD. Mun mielesta kamalaa!
Alue: Aihe vapaa
ap