Lue keskustelun säännöt.
En tule toimeen tyttäreni kanssa
25.05.2019 |
Kuten jo otsikossa lukee en tule tyttäreni 14-v. kanssa toimeen. On tällä hetkellä sijoitettuna. Tuntuu vaikealta edes kirjoittaa tästä. Kun ei vain halua olla kanssani missään tekemisissä, vaikka olen yrittänyt olla hyvä äiti. Kaverit on tärkeintä ja on päihdekokeiluja ja karkaamisia. Ohjaajat koettavat puhua sille siitä että äidin kanssakin pitäisi viettää aikaa. Mutta pelkään että olen menettämässä koko tytön. Kun en saa mitään kontaktia häneen. Aivan kuin olisin menettänyt koko lapseni. Tosiaan sijoitetuksi joutui kun ei totellut yhtään mitään ja karkaili. Ja sijoitusta jatketaan vielä ainakin kesän. Pelkään että muuttaa isälleen syksyllä, me kun ollaan erottu jo aikaa sitten. Mitä tehdä kun ollaan vieraannuttu niin pahasti? Olen todella epätietoinen. Tuntuu että koko elämäni tarkoitus, eli lapset katoaa. Vanhempi lapsi lähtee syksyllä opiskelemaan muualle. Miten luoda yhteys tyttöön? Kun ei tosiaan ole yhtään vastaanottavainen. Olisi kiva saada vertaistukea
Kommentit (26)
Tiedätkö mistä se ei-vastaanottavaisuus johtuu? Miten hän asian kokee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän sama tilanne, lapsi on kyllä kotona, mutta todella vaikeassa iässä, täytyy vaan yrittää jaksaa, pysyä rauhallisena ja olla mahd paljon läsnä sekä toistaa, että tekee mitä vain niin aina saa kotiin tulla jne jne jne. Niin ne lapset vain testailee siipiään kukin hiukan eri volyymilla.
Uskon, että vaihe menee ohi aikanaan... Tsemppiä!
Ei mitenkään jos ei sitä kiinnosta ja sun ei kannata sitä yhteydenpitoon painostaa.
Tyttösi ei pysty kertomaan sinulle, mistä perustarpeesta hän kokee jääneensä paitsi. Se johtuu sinusta. Kyse on turvallisuudesta, luottamuksesta, henkisestä tuesta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko elämäsi tarkoitus eli lapset? Tuo on kova kuorma lapselle.
Onko sinulla ollut perheneuvolassa oma työntekijä ja lapsella oma?
Eikö ole selvinnyt miten lapsi kokee kotona olon? Onko isän kanssa tekemisissä?
Kyllä tyttö kohta löytää rakastavan yhteisön Lähi-idästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aa, eroperhe kävikin jo aloituksesta ilmi. Sellaista se, eroileminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskotko tytön isän saavan tytön kuriin?
Olen tosi pahoillani puolestasi. Olin itse todella kapinallinen lapsi, kaverit ja päihdekokeilut ja pahat pojat meni äitini edelle. Olin myös itsetuhoinen ja pakenin kotia ja äitiä, kotona oli huono olla. Äitini teki ehkä paljon virheitä eikä aina osannut olla äiti, nyt vasta myöhemmin ymmärrän kuinka rankkaa hänelläkin oli yksinhuoltajana ja kuinka hänkin oli aivan lopussa. Lapsena ei ollut sympatiaa häntä kohtaan, kun näin hänet syynä kaikkeen pahaan mitä minulla oli.
En usko että hän olisi voinut tehdä oikein mitään enää siinä vaiheessa kun ongelmat alkoivat. En joutunut edes sijoitetuksi, äitini taisi välttää sitä viimeiseen asti ja valehteli tilanteemme paremmaksi muille.
Aikuistuminen ja aika on parantunut haavat hiljalleen ja nykyään yritän olla parempi ihminen äidilleni. Ja minusta kasvoi ihan järkevä työssäkäyvä, nykyään täysin päihteetön tyyppi. Voimia sinne kovasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja tilanne. Ihan ensin, lakkaa "pommittamasta" tyttöä puheluilla ja älä missään nimessä ruikuta mitään "voi kun et ole pitänyt yhteyttä ja voi kun olisi kiva pitää yhteyttä ja voi kun sinä olisi kiva kun olisit kotona". Pidä pieni hajurako.
Jonkun ajan kuluttua soita. Puhu kuin aikuiselle ystävälle, kysy neutraalisti kuulumisia ja kuuntele. Älä missään nimessä ota esille "miksi et ole soitellut, missä olet ollut, voi kun en ole pitkään aikaan kuullut sinusta". Päinvastoin, ole mukana kuulumisissa, pysy neutraalina mutta kiinnostuneena, ennen kaikkea Kuuntele. Ota vastaan kaikki purkautumiset ja rajut ja provosoivatkin kuulumiset viilipyttynä ja Kuuntele. Sitten iloiset moikat.
Pidä taas hajurakoa. Sitten jonkin ajan kuluttua sama juttu.
Pikku hiljaa tytölle voi tulla tunne, että hei sehän onkin hyvä tyyppi ja ehkäpä seuraavassa ongelmassa soittaakin sinulle jutellakseen.
Tärkeimmät siis: älä maanittele, älä syyllistä, älä taivastele, älä ohjeista, älä ruikuta. Ole vain tukena ja kuuntelevana korvana.
Itse arvostin myös todella paljon teininä kun ihan provoamisen vuoksi kerroin äidille jotain "dramaattista", niin äiti mietti hetken ja sanoi "Joo, minullekin kävi tuolleen joskus". Se saa teinin laskemaan aseensa. Eli asetu se teinisi saappaisiin ja laskeudu hänen tasolleen. Mikään ei korjaa välejä niin hyvin kuin yhteisymmärrys.
Kun välit on korjaantuneet niin voit jatkaa lausetta "Minullekin kävi tuolleen joskus, mutta siitä seurasi että...toivottavasti sinulle ei käy niin".
Ap. Sinä voit hoitaa vain oman osuutesi. Kerro työlle, että hän voi puhua sinulle koska vain ja sinä rakastat häntä. Älä pakota mihinkään. Toista aina kun olette yhteyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö mistä se ei-vastaanottavaisuus johtuu? Miten hän asian kokee?
En tiedä.
kunpa se olisikin niin yksinkertaista. Vaikea kommunikoida sen kanssa
Kirjoita tytöllesi kirje. Kerro tunteistasi ja rakkaudestasi. Älä syyttele, älä tuomitse, keskity positiivisiin toiveisiin.
Älä vaadi mitään, mutta jos mahdollista, järjestä joku kiva asia yhdessä esim. elokuva, konsertti, juoksulenkki tai kahvilassa käynti. Silloinkin puhu vain mukavista asioista.
Sano, että hän saa milloin vaan ottaa sinuun yhteyttä, et suutu vaikka soittaisi keskellä yötä ja asia olisi vaikea. Äiti pysyy elämässä, vaikka mikä olisi.
Kirje on erilainen, siihen ei tarvitse vastata, siinä näkyy äidin käsiala. Läheisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö mistä se ei-vastaanottavaisuus johtuu? Miten hän asian kokee?
En tiedä.
Veikkaisin kahden kodin välillä ravaamista, uusia ja jatkuvasti vaihtuvia ”turvallisia” aikuisia, ankkurilapsia ja ei mitään sukua olevia ”sisaruksia”. Arki on lapsesi lapsuus.
Lapset ovat meillä vain lainassa. Jotkut haluavat irrottautua aiemmin ja olla kapinallisia.
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne. Ihan ensin, lakkaa "pommittamasta" tyttöä puheluilla ja älä missään nimessä ruikuta mitään "voi kun et ole pitänyt yhteyttä ja voi kun olisi kiva pitää yhteyttä ja voi kun sinä olisi kiva kun olisit kotona". Pidä pieni hajurako.
Jonkun ajan kuluttua soita. Puhu kuin aikuiselle ystävälle, kysy neutraalisti kuulumisia ja kuuntele. Älä missään nimessä ota esille "miksi et ole soitellut, missä olet ollut, voi kun en ole pitkään aikaan kuullut sinusta". Päinvastoin, ole mukana kuulumisissa, pysy neutraalina mutta kiinnostuneena, ennen kaikkea Kuuntele. Ota vastaan kaikki purkautumiset ja rajut ja provosoivatkin kuulumiset viilipyttynä ja Kuuntele. Sitten iloiset moikat.
Pidä taas hajurakoa. Sitten jonkin ajan kuluttua sama juttu.
Pikku hiljaa tytölle voi tulla tunne, että hei sehän onkin hyvä tyyppi ja ehkäpä seuraavassa ongelmassa soittaakin sinulle jutellakseen.
Tärkeimmät siis: älä maanittele, älä syyllistä, älä taivastele, älä ohjeista, älä ruikuta. Ole vain tukena ja kuuntelevana korvana.
Itse arvostin myös todella paljon teininä kun ihan provoamisen vuoksi kerroin äidille jotain "dramaattista", niin äiti mietti hetken ja sanoi "Joo, minullekin kävi tuolleen joskus". Se saa teinin laskemaan aseensa. Eli asetu se teinisi saappaisiin ja laskeudu hänen tasolleen. Mikään ei korjaa välejä niin hyvin kuin yhteisymmärrys.
Kun välit on korjaantuneet niin voit jatkaa lausetta "Minullekin kävi tuolleen joskus, mutta siitä seurasi että...toivottavasti sinulle ei käy niin".
En ole pommittanut puheluilla tms. Silloin tällöin vaan kysyn viestillä mitä kuuluu. En ole siis maanitellut enkä taivastellut. Ongelma on ettei tyttö halua puhua kanssani mistään eikä olla muutenkaan missään tekemisissä. On ohjaajien työ nyt puhua sille siitä että äidinkin kanssa on vietettävä aikaa. En itse tiedä miten lähestyä
Tarviiko siihen hunsvottiin mitään yhteyksiä luoda. Kyllä se sitten ottaa itse yhteyttä jos näkee tarpeelliseksi.