Jos olette perineet yli 50 000€, miten olette rahat sijoittaneet/käyttäneet?

Ostin naisystävälleni lahjoja koko rahalla

Oliko se niin, että perintöveroja voisi osittain vältellä tilittämällä perintö isovanhemmilta lapsille, ja näin jättämällä yhden sukupolven ja siten verotuskerran välistä?

Ap

sain n. 70000 käteen. Ei ne elämiseen mene, korkoa kasvamaan mielummin. Mutta ei nyt tuleville sukupolville sentään :D Ehkä joskus ostan asunnon, en tiedä. Oon 19v.

Perintö laitetaan tuottamaan, pääoma pysyy, tuottoja voi käyttää elämiseen. Köyhät suvut pysyvät köyhinä kaikki laitetaan menemään -periaatteella.

Perin sisareni kanssa kaksion ja siirtolapuutarhamökin. Asunto ja mökki myytiin, niiden arvo oli n.240.000, lisäksi oli vähän käteisvaroja. Kummallekin jäi verojen jälkeen n.100.000€, laitoin ne kolmen yksiön alkupääomaksi ja ryhdyin asuntosijoittajaksi, lainaa otin yli 200.000 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Oliko se niin, että perintöveroja voisi osittain vältellä tilittämällä perintö isovanhemmilta lapsille, ja näin jättämällä yhden sukupolven ja siten verotuskerran välistä?

Ap

Kyllä näin voi tehdä ja varakkaammat usein tekevätkin. Mitä sitä joku 60-vuotias varakas ihminen enää perinnöllä tekee, mutta lapsilla saattaa olla elämä paljon tiukempaa.

Itse maksoin perinnöllä asuntolainaa pois.

Vanhempani elävät vielä, joten ei ole omakohtaista kokemusta. Ajattelen asian niin, että jos vanhemmilta saatu perintö on heidän aikoinaan omilta vanhemmiltaan saamansa perintö ja he ovat sitä perintöä kasvattaneet, olisi mullakin moraalinen velvollisuus toimia samoin. Eli säästää perintö omille lapsilleni ja myös kasvattaa perinnön suuruutta sinä aikana, kun se on mun hallussani. 

Vanhempani eivät kuitenkaan ole perineet oikeastaan mitään, jos muutamaa irtaimistoon kuuluvaa esinettä ei lasketa. Pienituloiset isovanhemmat ja vanhemmillani monta sisarusta. Kun  olin lapsi, isovanhempani tukivat omia lapsiaan niillä keinoin, mitkä heille olivat mahdollisia. Muistan vielä hyvin, miten 60-luvulla saatiin mummolasta erilaisia mummon omista marjapensaista ja omenapuista tehtyjä hilloja ja mehuja. Saatiin myös perunaa, porkkanaa, lanttua, säilöttyjä punajuuria, säilöttyjä avomaankurkkuja jne. Omat vanhempani ovat vaurastuneet ja myös me saimme aikuiselämämme alussa paljon tukea vanhemmiltani. En koskaan tarvinnut esim opintotukea tai opintolainaa, koska vanhemmat maksoivat opiskeluajan elämisen. Myös ensiasunnot saatiin vanhemmiltani. Tätä olen jatkanut itsekin ja omat lapseni ovat myös saaneet ensiasuntonsa. Meillä on siis ollut tapana auttaa lapsiamme jo elinaikanamme eikä niinkään säästää perinnöksi, jonka seuraava sukupolvi saisi lähempänä eläkeikää tai jo ollessaan eläkkeellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko se niin, että perintöveroja voisi osittain vältellä tilittämällä perintö isovanhemmilta lapsille, ja näin jättämällä yhden sukupolven ja siten verotuskerran välistä?

Ap

Kyllä näin voi tehdä ja varakkaammat usein tekevätkin. Mitä sitä joku 60-vuotias varakas ihminen enää perinnöllä tekee, mutta lapsilla saattaa olla elämä paljon tiukempaa.

Kannattaa muistaa, että jos 60-vuotias onkin köyhä ja työtön, voi hän vaatia lakiosaansa testamentista huolimatta.

Maksoin autolainan pois, ostin uuden asunnon ja osa meni itse asunnon hankintaan ja osalla teetin muutostöitä ja ostin uusia huonekaluja, perustin yrityksen. Noihin käytin 60 000 euron perinnön kokonaan.

Seuraavaksi saatu perintö on vielä käyttämättä. Joko ostan kalliimman asunnon tai pidän välivuosia töistä tai sitten en käytä mihinkään. Ei ole omia perillisiä.

Jotenkin nurinkurista että ilmeisesti iso (?) osa suomalaisista makuuttaa sijoituksissa huomattavia summia mutta elää mahdollisimman niukasti ja käyttämättä esim ostopalveluita tms. Vain siksi että voisi siirtää perinnön koskemattomana seuraavalle polvelle, jonka odotetaan käyttäytyvän samoin. (vai onko niin että kun perinnön/omaisuuden arvo on useampi miljoona, siinä vaiheessa tuotoillakin jo elää? Eli tavoite on kasvattaa pottia seitsennumeroiseksi ja sitten on uudet säännöt)

Vai pitäisi käyttää oikein ostopalveluihin.

Perin puolet omakotitalosta ja ostin oman asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Oliko se niin, että perintöveroja voisi osittain vältellä tilittämällä perintö isovanhemmilta lapsille, ja näin jättämällä yhden sukupolven ja siten verotuskerran välistä?

Ap

Tilitämällä vähän outo termi tässä yhteydessä, mutta joo.

Joko kieltäydyt kokonaan niin kaikki menee lapsillesi tai isovanhemmat tekevät testamentin , jossa määritellään jako. Esim. 1/4 sinulle 3/4 lapsellesi miten nyt halutaankaan.

Ja yksinkertaisuuden vuoksi oletus on, että lapsia on kussakin polvessa yksi ettei tarvitse lakiosista ym.saivarrella.

Luovuin perinnöstä, jolloin se meni suoraan kolmelle aikuiselle lapselleni. Tällöin saatu perintö jäi alle perintöveron rajan. Opiskelevilla lapsilla on rahalle enempi käyttöä kuin minulla.

Teetin remontteja mm.uusi keittiö , ehostusta mökillä, vaihdoin auton.

Jäljellä kursseissa riippuen n.60 000 .

Ne on mahdollisuuksien mukaan tarkoitus pitää vanhuuden turvana ja mielellään kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin nurinkurista että ilmeisesti iso (?) osa suomalaisista makuuttaa sijoituksissa huomattavia summia mutta elää mahdollisimman niukasti ja käyttämättä esim ostopalveluita tms. Vain siksi että voisi siirtää perinnön koskemattomana seuraavalle polvelle, jonka odotetaan käyttäytyvän samoin. (vai onko niin että kun perinnön/omaisuuden arvo on useampi miljoona, siinä vaiheessa tuotoillakin jo elää? Eli tavoite on kasvattaa pottia seitsennumeroiseksi ja sitten on uudet säännöt)

Vaurastuminen tyhjästä edellyttää yleensä ainakin jonkin tason nuukuutta. Jos ei muuta niin ainakin sitä, että laittaa kulutuksesta säästyneet rahat säästöön ja sijoituksiin. Joten jos yksi sukupolvi on toiminut noin, pidän ihan luontevana, että seuraavakin toimii noin saamansa perinnön osalta, jolloin omien lasten ei tarvitse aloittaa tyhjästä kuten isovanhempansa tekivät. Muut tulonsa voi sitten  humpata miten huvittaa. 

Olen perinyt n. 100 000 nykyrahassa, se on edelleen kiinni sijoitusasunnossa. Mies on perinyt yli nelinkertaisesti ja hänen pääomansa ovat sijoituksissa.

En ole perinyt tai perimässä noin isoja summia. Toisaalta olen ihan itse kerännyt palkkatuloistani säästämällä selvästi isomman summan.

Minusta tuonkokoisen perinnön voi hyvin käyttää elämiseen erityisesti silloin, jos lapset asuvat vielä kotona. Lastenkin hyödyksi koituu se, jos rahoilla ostetaan esim. väljempi asunto tai tehdään koko perheen voimin ulkomaanmatkoja. Seuraavalle sukupolvelle perintöä pitää minusta säästää silloin, kun puhutaan selvästi isommasta - esim. yli puolen miljoonan euron perinnöstä. Tosin tällaisesta perinnöstä onkin jo usein kohtuullinen määrä pääomatuloja, joita voi käuttää.

Perin 15 vuotta sitten n. 140 000 €, siis tuo summa jäi verojen jälkeen. Aluksi rahat olivat määräaikaistilillä (siihen aikaan niille vielä maksettiin hyvää korkoa), myöhemmin sijoitusvakuutuksessa ja sijoitusrahastoissa. En ole käyttänyt perinnöstä senttiäkään, kun en ole osannut päättää mitä rahoilla tekisin.