Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten syrjäytymisestä selviää takaisin yhteiskuntakelpoiseksi?

Vierailija
24.05.2019 |

Tarkoitan tilaa jossa on masentunut, jumahtanut työttömyyteen, velkoihin, toivottomuuteen yms. moninaisiin ongelmiin. Auttaako esim. julkinen terveydenhuolto ja muut viranomaiset kuntoutumisessa vai onko vain itse jotenkin väkisin pyristeltävä niiden tukiverkkojen varassa joita mahdollisesti on.

Mulla on esim. pelkoja työelämän suhteen kun oon jokaisessa työpaikassa viimeisten vuosien sisällä kokenut ikävää käytöstä. En nyt ala erittelemään mitä se on. Osana syrjäytymistä joka tapahtui reilu pari kuukautta sitten edellisen työn jälkeen oon miettiny onko tää kohdallani vain jotain normaalia taantumaa, oonko vain sellainen, että oon ansainnut tämän.

Mä en edes ole siinä kaikkein säälittävimmässä tilassa jossa monet kovaonnisimmat on, mutta silti tää toivottomuus ja näköalattomuus ajavat tilaan jossa en enää osaa ratkaista ongelmia, ajatella enää edes kunnolla (ajatukset seisoo) ja pienetkin mitättömät vastoinkäymiset lamaa.

Voisivatko nyt sitten ne joita tälläkin palstalla näkee saarnaamassa elämänhallinnasta selittää miten sen elämän saa hallintaan ja miten toivottomuus selätetään. Ihan pienetkin asiat kun voivat varmaan sysätä muutokseen voitte nyt jakaa vinkkinne.

Kommentit (36)

Vierailija
1/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa syödä vitamiineja

Vierailija
2/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Järkisyyiiin vedoten jaa ajateltuna jos olisin työhönottajana niiin.... emmä tiiä olisko silllä mitääään väliä etttä ketju halllitseee kaupungissa kuin kaupungisssa. Mieltymyksett ja ajatukseeet sitä seuraten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet ollut töissä. Onneksi olkoon. En tiedä vielä mitään palkkatyöstä. Haluan päästä pois tästä tilanteesta jo. En vain tiedä miten kun ei ole kontaktia oikein mihinkään. Sosiaalisten tilanteiden pelko lamaannuttaa ajoittain, mutta haluan eroon tästä. Haluan töihin, tilanne se että ottaisin mitä tahansa työtä josta saisin palkkaa, en vain osaa/kykene hakeutumaan niihin.

TE toivottavasti herättää minun elämän johonkin suuntaan.

Vierailija
4/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritä niin kauan että onnistut. Hyväksy se tosiasia että et ole uniikki lumihiutale vaan kuten kaikki me muutkin ihan normi jamppa ja kukaan ei ole sinulle velkaa mitään.

Ei ole oikopolkuja ja voin kova työ luo sen mitä jotkut onneksi kutsuu. Tämä pätee niin parisuhteisiin kuten työelämään.

Tai jos kuulostaa liian rankalta niin voit viettää loppuelämäsi sossurottana.

Vierailija
5/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Järkisyyiiin vedoten jaa ajateltuna jos olisin työhönottajana niiin.... emmä tiiä olisko silllä mitääään väliä etttä ketju halllitseee kaupungissa kuin kaupungisssa. Mieltymyksett ja ajatukseeet sitä seuraten.

?

Vierailija
6/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tie on vaikea.

Kaverini oli syrjäytynyt tavanomaisesta elämänmenosta kutakuinkin vuodet 2003-2017. Hän oli korkeakoulupudokas, joka putosi kelkasta: opinto-oikeus meni ja masennus tuli. Hän käytti runsaasti päihteitä, pääasiassa alkoholia. Opintolainojakin oli nostettu, ilmeisesti niin paljon kuin mahdollista. Oli aika ajoin asunnoton, bunkkasi kavereiden luona ja hoitokodissa olevan sukulaisen asunnossa. Elämä pyöri alkoholin, netin, tietokonepelien ja sosiaalitoimiston muodostamassa neliössä. Onnekseen hän kuitenkin piti huolta fyysisestä kunnostaan liikkumalla.

Hänen osaltaan tilanteen laukaisijana toimi uskoontulo. Sen myötä hän sai uusia sosiaalisia suhteita, lopetti päihteiden käytön, ryhtyi etsimään töitä (yrittämisen jälkeen työllistyikin, ainakin jotenkin) ja ennen kaikkea löysi samanhenkisen naisystävän. Nyt hänellä näyttää menevän varsin hyvin: sosiaalinen tukiverkosto on vahva, hän suorittaa ammatillisesti pätevöittävää koulutusta, tekee töitä ja seurustelee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse ainakaan pyytäessä saanut kovin kummoista apua tai tukea. Tuosta on nyt melkein 7 vuotta ja vieläkin pyristelen yksin. Apua hain aina välillä uudelleen ja uudelleen, mutta lopputulos oli aina sama joten luovutin reilu vuosi sitten. Kaipa se aika parantaa jos ei mikään muu. Lottovoittoa tai itsemurhaa odotellessa.

Vierailija
8/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkisyyiiin vedoten jaa ajateltuna jos olisin työhönottajana niiin.... emmä tiiä olisko silllä mitääään väliä etttä ketju halllitseee kaupungissa kuin kaupungisssa. Mieltymyksett ja ajatukseeet sitä seuraten.

?

Niiin etttä värstö keskityy, raha ja vaalta keskittyyy ja meneestyminen keskitttyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olet ollut töissä. Onneksi olkoon. En tiedä vielä mitään palkkatyöstä. Haluan päästä pois tästä tilanteesta jo. En vain tiedä miten kun ei ole kontaktia oikein mihinkään. Sosiaalisten tilanteiden pelko lamaannuttaa ajoittain, mutta haluan eroon tästä. Haluan töihin, tilanne se että ottaisin mitä tahansa työtä josta saisin palkkaa, en vain osaa/kykene hakeutumaan niihin.

TE toivottavasti herättää minun elämän johonkin suuntaan.

Eli haet varmaan samoja vastauksia ketjusta kuin minä. Toivottavasti täällä osaa joku auttaa. Ap

Vierailija
10/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tie on vaikea.

Kaverini oli syrjäytynyt tavanomaisesta elämänmenosta kutakuinkin vuodet 2003-2017. Hän oli korkeakoulupudokas, joka putosi kelkasta: opinto-oikeus meni ja masennus tuli. Hän käytti runsaasti päihteitä, pääasiassa alkoholia. Opintolainojakin oli nostettu, ilmeisesti niin paljon kuin mahdollista. Oli aika ajoin asunnoton, bunkkasi kavereiden luona ja hoitokodissa olevan sukulaisen asunnossa. Elämä pyöri alkoholin, netin, tietokonepelien ja sosiaalitoimiston muodostamassa neliössä. Onnekseen hän kuitenkin piti huolta fyysisestä kunnostaan liikkumalla.

Hänen osaltaan tilanteen laukaisijana toimi uskoontulo. Sen myötä hän sai uusia sosiaalisia suhteita, lopetti päihteiden käytön, ryhtyi etsimään töitä (yrittämisen jälkeen työllistyikin, ainakin jotenkin) ja ennen kaikkea löysi samanhenkisen naisystävän. Nyt hänellä näyttää menevän varsin hyvin: sosiaalinen tukiverkosto on vahva, hän suorittaa ammatillisesti pätevöittävää koulutusta, tekee töitä ja seurustelee.

Mietinkin, että jonkinlainen henkinen laukaisija tarvitaan alkusysäykselle muutokseen. Niinä aikoina kun oon ollut menestyksen tiellä sellainen on ollutkin. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
11/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan ekana aloittaisin siitä, että menisin lääkäriin ja hankkisin masennuslääkkeet jotka toimii. Esim. Voxra on kuulemma hyvä.

Hyvä lääkäri on korvaamaton. Sitten keskustelemaan sosiaalityöntekijän kanssa niistä muista asioista.

Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua

Vierailija
12/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kakkahattutäti kirjoitti:

Ihan ekana aloittaisin siitä, että menisin lääkäriin ja hankkisin masennuslääkkeet jotka toimii. Esim. Voxra on kuulemma hyvä.

Hyvä lääkäri on korvaamaton. Sitten keskustelemaan sosiaalityöntekijän kanssa niistä muista asioista.

Mulla on ollut useampaakin tuon kaliiberin lääkettä ja niistä saa sen lyhytaikaisen avun, mutta sivuvaikutusten takia en halua niitä syödä. Eikö apua voi enää saada ilman lääkkeitä? Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
13/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmaan pienin askelin. Yhden elämänalueen korjautuminen edes hieman muuttaa tilannetta nopeasti ja lisää toivoa, madaltaa kynnystä ottaa seuraava askel.

Syrjäytyneellä koko elämä voi näyttäytyä kaaoksena ja se lamauttaa. Joskus varmaan tarvitaan ammattilaista, joka auttaa laatimaan sen pieninä askelina etenevän suunnitelman.

Vierailija
14/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yritä niin kauan että onnistut. Hyväksy se tosiasia että et ole uniikki lumihiutale vaan kuten kaikki me muutkin ihan normi jamppa ja kukaan ei ole sinulle velkaa mitään.

Ei ole oikopolkuja ja voin kova työ luo sen mitä jotkut onneksi kutsuu. Tämä pätee niin parisuhteisiin kuten työelämään.

Tai jos kuulostaa liian rankalta niin voit viettää loppuelämäsi sossurottana.

Monet masentuneet työttömät lähettelee 150 työhakemusta eri paikkoihin ilman, että tulee kutsua haastatteluun. Miksi? No siksi kun yliyritetään hampaat irvessä ohi omien voimavarojen.

Terve, siis henkisesti ja fyysisesti terve ihminen kyllä onnistuu elämässään ja jaksaa painaa töitä. Sairas ihminen taas ponnistelee katkeamispisteessä ja on ikään kuin ohjelmoitu epäonnistumaan. Sitä on toivottomuus. Sitä ei myöskään helpota kuittailu uniikista lumihiutaleesta, koska tuskinpa kovin monella on syrjäytymisessä siitä kyse, että piti saada peruskoulupohjalta helppo työ toimitusjohtajana.

Mä oon esimerkiksi ollut kyllä ihan vuosia työelämässä. Mihin oon siellä törmännyt on se, että siellä pitää jaksaa olla aina tehokas ja kova tai muuten joutuu jonkun k-pään silmätikuksi. Tai jos työnlaadusta kuulee jotain se on negatiivista ja tuskin koskaan positiivista.

Suomi on tässä vielä ok toisin kuin jotkut työpaikat ulkomailla joissa voidaan jättää palkatkin maksamatta. Oletko kokenut sellaista? Työelämä on raskasta ja henkisesti uuvuttavaa kun saa pelätä aina uuden työn suhteen mitä ikävyyksiä siellä taas on.

Mä kun en ole IKINÄ ollut työpaikassa jossa olisin voinut alusta loppuun kokea viihtyväni ja jossa olisin tuntenut, että mua kohdellaan hyvin ja arvostetaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitäs epäonnistuit elämässäs.

Vierailija
16/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä niin kauan että onnistut. Hyväksy se tosiasia että et ole uniikki lumihiutale vaan kuten kaikki me muutkin ihan normi jamppa ja kukaan ei ole sinulle velkaa mitään.

Ei ole oikopolkuja ja voin kova työ luo sen mitä jotkut onneksi kutsuu. Tämä pätee niin parisuhteisiin kuten työelämään.

Tai jos kuulostaa liian rankalta niin voit viettää loppuelämäsi sossurottana.

Monet masentuneet työttömät lähettelee 150 työhakemusta eri paikkoihin ilman, että tulee kutsua haastatteluun. Miksi? No siksi kun yliyritetään hampaat irvessä ohi omien voimavarojen.

Terve, siis henkisesti ja fyysisesti terve ihminen kyllä onnistuu elämässään ja jaksaa painaa töitä. Sairas ihminen taas ponnistelee katkeamispisteessä ja on ikään kuin ohjelmoitu epäonnistumaan. Sitä on toivottomuus. Sitä ei myöskään helpota kuittailu uniikista lumihiutaleesta, koska tuskinpa kovin monella on syrjäytymisessä siitä kyse, että piti saada peruskoulupohjalta helppo työ toimitusjohtajana.

Mä oon esimerkiksi ollut kyllä ihan vuosia työelämässä. Mihin oon siellä törmännyt on se, että siellä pitää jaksaa olla aina tehokas ja kova tai muuten joutuu jonkun k-pään silmätikuksi. Tai jos työnlaadusta kuulee jotain se on negatiivista ja tuskin koskaan positiivista.

Suomi on tässä vielä ok toisin kuin jotkut työpaikat ulkomailla joissa voidaan jättää palkatkin maksamatta. Oletko kokenut sellaista? Työelämä on raskasta ja henkisesti uuvuttavaa kun saa pelätä aina uuden työn suhteen mitä ikävyyksiä siellä taas on.

Mä kun en ole IKINÄ ollut työpaikassa jossa olisin voinut alusta loppuun kokea viihtyväni ja jossa olisin tuntenut, että mua kohdellaan hyvin ja arvostetaan!

Mun, mä, minä minä minä.

Työnantaja ottaa sinut töihin töitä tekemään ja maksaa siitä palkkaa. Jos muut tekevät 100% töistään ja sinä teet 60% töistä, niin sitten muut joutuvat paikkaamaan sinun tekemäsi vajeen ja sinä joudut silmätikuksi.

Oletko koskaan miettinyt asiaa muun kuin oman napasi ympäriltä?

Oon kyllä ollut tehokas muttei se riitä. Ymmärrätkö? Et. Älä vastaa tähän ketjuun, trolli. Tuskin olet koskaan ollut töissäkään. Ap

Vierailija
17/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yritä niin kauan että onnistut. Hyväksy se tosiasia että et ole uniikki lumihiutale vaan kuten kaikki me muutkin ihan normi jamppa ja kukaan ei ole sinulle velkaa mitään.

Ei ole oikopolkuja ja voin kova työ luo sen mitä jotkut onneksi kutsuu. Tämä pätee niin parisuhteisiin kuten työelämään.

Tai jos kuulostaa liian rankalta niin voit viettää loppuelämäsi sossurottana.

Kokoomuslaiset pois tästä ketjusta

Vierailija
18/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä niin kauan että onnistut. Hyväksy se tosiasia että et ole uniikki lumihiutale vaan kuten kaikki me muutkin ihan normi jamppa ja kukaan ei ole sinulle velkaa mitään.

Ei ole oikopolkuja ja voin kova työ luo sen mitä jotkut onneksi kutsuu. Tämä pätee niin parisuhteisiin kuten työelämään.

Tai jos kuulostaa liian rankalta niin voit viettää loppuelämäsi sossurottana.

Monet masentuneet työttömät lähettelee 150 työhakemusta eri paikkoihin ilman, että tulee kutsua haastatteluun. Miksi? No siksi kun yliyritetään hampaat irvessä ohi omien voimavarojen.

Terve, siis henkisesti ja fyysisesti terve ihminen kyllä onnistuu elämässään ja jaksaa painaa töitä. Sairas ihminen taas ponnistelee katkeamispisteessä ja on ikään kuin ohjelmoitu epäonnistumaan. Sitä on toivottomuus. Sitä ei myöskään helpota kuittailu uniikista lumihiutaleesta, koska tuskinpa kovin monella on syrjäytymisessä siitä kyse, että piti saada peruskoulupohjalta helppo työ toimitusjohtajana.

Mä oon esimerkiksi ollut kyllä ihan vuosia työelämässä. Mihin oon siellä törmännyt on se, että siellä pitää jaksaa olla aina tehokas ja kova tai muuten joutuu jonkun k-pään silmätikuksi. Tai jos työnlaadusta kuulee jotain se on negatiivista ja tuskin koskaan positiivista.

Suomi on tässä vielä ok toisin kuin jotkut työpaikat ulkomailla joissa voidaan jättää palkatkin maksamatta. Oletko kokenut sellaista? Työelämä on raskasta ja henkisesti uuvuttavaa kun saa pelätä aina uuden työn suhteen mitä ikävyyksiä siellä taas on.

Mä kun en ole IKINÄ ollut työpaikassa jossa olisin voinut alusta loppuun kokea viihtyväni ja jossa olisin tuntenut, että mua kohdellaan hyvin ja arvostetaan!

Sen verran vielä, että työelämässä oon pitänyt mölyt mahassani. Työpaikalla kun pitää käyttäytyä hyvin. Ap

Vierailija
19/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lahjoitan amnestyllle 20 e kk. Soitti tossa joku aiika sitten ja kyseli tuostaa naisiin kohdistuvasta väkivalllasta. En osannnu siihen oikein muuuta vastata kuin syrjäytymiisen ja alkoholikäyytön ehkäääiseminen.

Vierailija
20/36 |
24.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Masennuksen tms jälkeen voi ajatella että on vain varjo entisestään.

Voi myös ajatella että on uusi variaatio itsestään, tai päivitetty versio. Johon tuli muuttujia. Kärsimys ei jalosta mutta voi kuitenkin rikkaruohon sitkeydellä miettiä enemmän mahdollisuuksia kuin menetyksiä.

Ja vastakohtien kautta: on narsistisia päsmäreitä, jotka voi olla pelottoman tehokkaita ja aikaansaapia. Mutta inhimillisyys puuttuu.

Jos sinulla on omatunto, sinulla on paljon ellei kaikki. Voit olla hyvä ihminen. Voit hakeutua vaikka mt-yhdistykseen tai johonkin muuhun terveeseen toimintaan.