Lue keskustelun säännöt.
Elokuva joka on saanut teidät itkemään? Joko siksi että oli liikuttava tai siksi että oli pas""a.
23.05.2019 |
Minä aloin yllättäen itkeä Shape Of Waterin lopussa, yllättävää kun esim, Titanic ei saanut vastaavaa reaktioita aikaan vaikka koko sali parkui ympärillä.
Kommentit (23)
Stand by me - Viimeinen kesä. Tämä upposi minuun syvästi nuorena ollessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up-leffan alkukohtaus, jossa käydään läpi sen pariskunnan elämä.
Shawshank Redemption
Saving Private Ryan
Braveheart
Coco, lopussa kun Coco vielä "herää" laulamaan sitä isänsä laulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piin elämä. Jotenkin se elokuva oli niin koskettava, että en ole voinut katsoa sitä sen jälkeen kun näin sen.
Pekka Lehdon "Ulvilan murhamysteerin" loppu tuo aina kyyneleet silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni elokuva saa minut itkemään. Valtaosassa se lataus on musiikin "syytä" ja tiedostan kuinka helposti minua voi manipuloida sen kautta. Etenkin leffoissa, joissa teemaa tuodaan esiin eri variaatioilla läpi juonen, ja sitten lopulta tuodaan täydessä voimassaan. Näyttelijät eivät koskaan onnistu niin vakuuttamaan kuin loittoneva kamerakulma jossa musiikki kasvaa koko mittaansa. Titanic ehkä osuvin esimerkki, mutta kyllä minä pillitän Transformersia katsoessakin, oih Optimus Prime ja eeppinen score...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Chaplinin, "Kaupungin valot".
Melko kiveä täytyy olla, jos loppukohtaus ei liikuta.
Kolahti jo lapsena, kuva on niin täydellinen ulkopuolisuuden kuvaus.
Titanic
Forrest Gump
Stand by me
Tulikärpästen hauta
Coco
Maquia: When the promised flower blooms -niin laskelmoitu itkettämään mutta itkin silti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marley and Me on paha koiraihmisille :(
Dumbo.
Se kohtaus, jossa emo keinuttaa Dumboa kärsällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskuudesta en ole itkenyt, mutta liikutuksesta kyllä on mennyt roska silmään aika monessa leffassa. Viimeksi Avengers Endgamessa.
Olin lukenut Ingmar Bergmanin kirjan Yksityisiä keskusteluja (Privata diskussioner) ja aloin ohimennen katsoa vastaavaa filmiä TV:stä. Meni varmaan viisi minuuttia, kun Bergmanin nerokas tunteisiin vaikuttava teos pääsi vaikuttamaan. Itkeä vollotin täysillä, ja vain Bergman tuon osaa - omien vaikeiden elämänkokemustensa tulkitsijana.
Jurassic Parkin loppukohtaus missä kopterialustalla Hammond vielä kerran kääntyy katsomaan puistoaan dinosauruksen samalla huutaen taustalla.
Desert Flower, joka kertoi naisen ympärileikkauksesta. Tuon elokuvan loppu saa vieläkin kyyneleet silmiini, vielä kun tietää että tuota julmuutta tehdään yhä.