Jokainen nainen on exänsä valinnut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään valittamista eksän suhteen. Me oltiin vaan liian erinlaisia lopulta, mutta jollekin toiselle eksä on varmasti ihan täydellinen. 

Tuokin voi olla totta. Silti väitän, että mieheni ei 20 vuoden jälkeen ollut sama ihminen kuin erotessa. Muista hänet nuoruudesta vähän arkana ja epävarmana. Reilu nelikymppisenä hän oli päällepäsmäri kontrolloija.

Ehkä hän vain kasvoi isänsä kaltaisekseen.

Ehkä työelämä, eli armeija, muutti hänet kaltaisekseen.

Ehkä minä, miellyttäjä, olin unelmien nainen alussa, koska tein kaiken mitä tahtoi, ja kun minä muutuin, yritti hän toiminnallaan saada unelmiensa naisen takaisin.

Ehkä kun minä kasvoin vahvemmaksi, pois alistuvasta tytöstä, ja hänen piti pistää minut kuriin.

Jotain tapahtui. Syy voi olla moninainen, miksi tapahtui mitä tapahtui.

Tietysti voi käydä myös niin, että alussa se oikeasti hyvä valinta muuttuu syystä tai toisesta jopa päinvastaiseksi, sitä en kiellä. Noin pitkässä suhteessa varmasti ehtiikin muuttua, ja paljon.

On kuitenkin myös mahdollista, että heti suhteen alussa toisessa on selvästi negatiivisia piirteitä, joita ei "rakkauden sokaisemana" sitten näe negatiivisina. Lähipiiristäni tiedän tapauksen, jossa miehen käytös oli heti erittäin kyseenalaista, monellakin tavalla, mutta nainen ei nähnyt käytöksessä mitään moitittavaa. Muut kyllä hänelle asiasta sanoivat, mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa. Parin vuoden jälkeen silmät sitten aukenivat ja nainen myönsi itsekin, että virhe tuli tehtyä. Miehen käytös ei ollut merkittävästi muuttunut tässä ajassa.

Näin myös, ja pitää muistaa, ettei ihminen käyttäydy aina samalla tavalla kaikille ihmisille. Rakastetulle hän voi olla erilainen. Muut ihmiset näkevät jotain, mutta rakastettu ei koskaan ole tilanteessa, jossa voisi jotain nähdä. Esim. Halveksunta. Sinä huomaat, että minä halveksin sinua, mutta jos en rakastettuani halveksi (alussa), niin hän ei sitä näekään.

10

Joo, mutta tässä tapauksessa se negatiivinen käytös kohdistui nimenomaan tähän "rakastettuun". Ja sellaisella tavalla, mitä ei voinut kukaan olla noteeraamatta. Mukana oli myös muita seikkoja, jotka tekivät miehestä kenen tahansa silmissä huonon valinnan, ja nainen sitten löysikin ne edestään vähän myöhemmin.

Me tehtiin ero päätös yhdessä hyvässä sovussa, onneksi älyttiin erota ajoissa ja onneksi sydän sanoi monet kerrat että suhde ei tuu toimimaan, - joka olisi kyllä ollut totta. Puhuttiin kaikki asiat läpi, mitään ei jäänyt epäselväksi eikä kaihertamaan. Mutta olisi kyllä kiva tietää millainen eksäni on uuden puolisonsa kanssa, härnääkö toisilla naisilla ja toisten naisten ihanilla isoilla rinnoilla uutta puolisoaan, koska toi uusikin on pienirintainen kuten mä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan huonoa valitse. Jotain tapahtuu.

Voi tapahtua vaikka niin, että silmät aukeavat ja toisen todelliset karvat paljastuvat. Sama tyyppi se on silti ollut alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

On inhimillistä tehdä virheitä. Exät ovat virhevalintoja, muutenhan he eivät olisi exiä.

En koe, että exäni olisi virhe. Ilman häntä ei olisi olemassa yhteistä lastamme. Hyvällä muistan ja ystäviä ollaan, myös hänen nykyisen puolisonsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin ero päätös yhdessä hyvässä sovussa, onneksi älyttiin erota ajoissa ja onneksi sydän sanoi monet kerrat että suhde ei tuu toimimaan, - joka olisi kyllä ollut totta. Puhuttiin kaikki asiat läpi, mitään ei jäänyt epäselväksi eikä kaihertamaan. Mutta olisi kyllä kiva tietää millainen eksäni on uuden puolisonsa kanssa, härnääkö toisilla naisilla ja toisten naisten ihanilla isoilla rinnoilla uutta puolisoaan, koska toi uusikin on pienirintainen kuten mä.

Eksäni on ihan totaalisen rakastunut uuteen kumppaniin ja käyttäytyy ihan eri tavalla hänen kanssaan. 

Hyvä, että se oikea lopulta löytyi. 

Valitsin eksäni ihan biologisin perustein, että saan hyviä jälkeläisiä. Parisuhteeseen meistä ei ollut. Tai itsestäni en edes tiedä, kun en ole uudesti koettanut. Hän on eronnut monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

On inhimillistä tehdä virheitä. Exät ovat virhevalintoja, muutenhan he eivät olisi exiä.

Exä ei ehkä ollut virhevalinta valinnan hetkellä. Vähän niinkuin syödään päänsärkyyn lääkettä, joka auttaa, jolloin päänsäryn hetkellä lääke on oikea valinta. Sitten tilanne muuttuu ja päänsärkyä ei enää ole, silloin lääkkeen syömisen jatkaminen on väärä valinta. Tai jos päänsärky jatkuu, mutta lääkkeen koostumusta muutetaan sellaiseksi ettei se enää auta eikä sovi, silloinkin alunperin valinta oli oikea, mutta muuttui ajan myötä vääräksi. Olisi aika hassua alkaa syyllistää lääkkeen syöjää kummassakin tapauksessa väärästä alkuperäisestä valinnasta.

Minulla ei ole exää - ainakaan vielä. Mies, jonka valitsin, on hyvin erilainen nykyään niin kuin olen minäkin. Emme todellakaan ole samankaltaisia kuin seurusteluaikana (jota kesti muuten viisi vuotta), yhdessä asuessamme lapsettomina aikuisina (kesti toiset viisi vuotta) tai lapsiperheenä niin kuin nyt ja oletan, että olemme hyvin erilaisia aikanaan aikuisten lasten vanhempina ja mahdollisina isovanhempina. Elämä muuttaa. Meillä suurin muutos tuli toisen lapsen odotusaikana puolin ja toisin. Silloin ensimmäisen kerran ajattelin, että tällä suhteella ei välttämättä ole tulevaisuutta. Tässä kuitenkin ollaan, jostain syystä edelleen.

Olemme edelleen yhdessä, vaikka emme aina edes pidä toisistamme. Toisaalta emme kumpikaan tiedä, mitä muuta haluaisimme, joten kaipa tässä roikutaan toistemme kanssa yhdessä niin kauan, että saadaan selville, mitä muuta voisimme haluta. Miehen äkkipikaisuus ja suorasanaisuus ovat voimistuneet sairastumisen myötä. Toisaalta mies näkee minut laiskana ja on varmasti myös tässä oikeassa (sairastan masennusta). Sairaudet ovat tehneet tietyistä piirteistä hallitsevia. Toki ne piirteet olivat aina olemassa mutta näkyivät vain harvoin.

Helppoa on tietysti olla jälkiviisas. Voisin sanoa, että kun 20 vuotta sitten kerran riitelimme, huomasin, että mies osaa olla ikävä suustaan. Toisaalta riitelimme harvoin ja mies osasi ja halusi silloin pyytää anteeksi. Et voi tietää koskaan missään vaiheessa, miten elämä kohtelee ja mitkä piirteet voimistuvat rakastamassasi ihmisessä. Siksi on turha väittää, että ihminen pysyy muuttumattomana vuodesta toiseen. Ei pysy. Kaikki me kasvamme, kehitymme ja muutumme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On inhimillistä tehdä virheitä. Exät ovat virhevalintoja, muutenhan he eivät olisi exiä.

En koe, että exäni olisi virhe. Ilman häntä ei olisi olemassa yhteistä lastamme. Hyvällä muistan ja ystäviä ollaan, myös hänen nykyisen puolisonsa kanssa.

Minäkään en koe exääni virheeksi. Yksinkertaisesti vain meistä kasvoi erillaisia ihmisiä, se on vain elämää, ihmiset muuttuvat.

Ja siksi he ovat exiä.

Vai mikä se ap:n pointti nyt on?

Muissa ketjuissa nämä eksät ovat aina olleet yhtä kuspaskoo. Mutta nyt tänne ilmottautuukin vain naisia joiden eksät ovat olleet mitä parhaita ihannemiehiä. Jos en olisi niin kovin fiksu, niin hämmentäisihän tämä naisten huvittava kesäteatteri.

Ensimmäinen askel kohti sisäistä valoa on totuus. Joten pimeää matkaa vaan itsekullekin!

Mieheni oli hyvin naiivi eksänsä kanssa, vasta eron jälkeen pikkuhiljaa tajusi miten ex oli hyväksikäyttänyt häntä taloudellisesti, pettänyt ja lopuksi vaihtanut lennosta uuteen mieheen. Uusi ei ollutkaan niin tossukka kuin halusi ja ei mennyt vuottakaan kun jo kosiskeli miestäni takaisin. Hieman huvittaa kun näin vuosienkin jälkeen exä jaksaa kännissä soittaa miehelle kuinka he olisivat täydellinen pari.

Jumalten valitsemia kirjoitti:

Muissa ketjuissa nämä eksät ovat aina olleet yhtä kuspaskoo. Mutta nyt tänne ilmottautuukin vain naisia joiden eksät ovat olleet mitä parhaita ihannemiehiä. Jos en olisi niin kovin fiksu, niin hämmentäisihän tämä naisten huvittava kesäteatteri.

Ensimmäinen askel kohti sisäistä valoa on totuus. Joten pimeää matkaa vaan itsekullekin!

Minua taas ihmetyttää miehet, jotka hokevat, että naisen koulutuksella ja ammatilla ei ole mitään väliä. Sitten nämä samaiset miehet ulvovat, kun nainen ei ole tienannut mitään ja vie erossa "kaiken" eli puolet omaisuudesta. Miksi miehet kieltävät asian, koska kyllähän perheen elättämiseen tarvitaan kahden tulot?

Erota voi ihan sopuisasti, kun kumpikin huomaa haluavansa erilaista elämää mitä puoliso. Ei siinä ole järkeä, että toinen luopuu omista unelmistaan toisen hyväksi. Siitä ei seuraa kuin katkeruutta.