Miksi tosi harva myöntää oppineensa exiltään mitään?

Että naisia ei pidä kuunnella eikä kunnioittaa

Opin monipuolisesti eräkäynnin taitoja. Ja sen millaista on sairaalloinen mustasukkaisuus.

Pitkäaikainen exä oli mua kohtaan henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen. Ei mulla silti ole jäänyt mielestäni katkeruutta. Opin paljonkin käytännön juttuja, esim ilmaamaan patterit ja miten mitäkin kodin konetta hoidetaan/säilytetään. Opin tosin senkin, että kannattaa luottaa vaistoihinsa ihmisten suhteen, eikä olla sinisilmäinen ja antaa loputtomiin anteeksi.

Nykyinen on kyllä kasvattanut mua ihmisenä eniten ja aina tulen olemaan kiitollinen ja muistamaan vaan hyvällä, vaikka joskus erottaisiin.

Sun aloitusviesti on ihan pikkusen sekava, sen takia tulee "vääriä" vastauksia. Vastaan nyt silti vaikka ärsyttää. :D

Opin kaikenlaista anime-kulttuurista, vaikka en kuluta sitä itse.

Opin ympäristöasioita: miten kulutetaan ekologisesti. Itse olen kierrättänyt aina, mutta uutta oli ruohonjuuressa täytettävät shampoopullot ja muutkin luontoa kunnioittavat menetelmät.

Aina sitä jotain oppii. Joskus hyödyllistä ja toisinaan hyödytöntä.

Opin, että toisen painostuksesta ei pidä tehdä asioita jotka eivät tunnu itsestä hyvältä.

Nimimerkki ikuisesti tatuointiaan häpeävä ja ei tällä hetkellä varaa peitetatuointiin. Eksä painosti ja manipuloi tatuoimaan nimensä alaselkääni... Kun kysyin että tatuoiko hän sitten minun nimeni niin ei, kun ei se kuulemma toimi miehillä.

Itse opin aikoinaan silloiselta exältä, että ei pidä tehdä liian vankkoja oletuksia toisen toiminnan syistä. Ajattelin hänen käytöksensä perusteella, että hän on vain itsekeskeinen, eikä välitä tai arvosta minua ollenkaan. Pian eron jälkeen sitten paljastui eräs aika merkittävä asia, joka sai minut katsomaan hänen toimintaansa hyvin erilaisesta valosta.

Opin etten sairauteni vuoksi ole kelvollinen isäksi.

Opin , ettei kaikki naiset kykene pyyteettömään rakkauteen. Sairaus vei hyväpalkkaisen työn ja sillä näytti olevan iso merkitys hänen "rakkaudelleen"

Opin että kannattaa välillä maksaa siitä parhaasta.

Välimallit ja halvimmat vaihtoehdot vaan pidemmän päälle vituttavat, ja sitähän se mun elämä onkin ollut 30 ekaa vuotta.

Opin myös että jos joku kiinnostuu minusta vaikka en ole parhaimmillani, hänellä saattaa olla epäterve halu päästä niskan päälle ihmissuhteessa.

Mitä olen oppinut aiemmilta poikaystäviltä:

- tykkäämään monesta bändistä, kirjasta, elokuvasta ja tv-sarjasta

- tykkäämään parsakaalista ja linsseistä

- rutiinien hyödyt

- ensin työ, sitten huvi

- jos käyttää jotain toisen asiaa (esim. vuokraa asunnon tai lainaa jotain), se pitää palauttaa vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin sen sai, mieluummin vielä vähän siistimpänä tai jotain ekstraa takaisin

- soittamaan vähän kitaraa

- pitämään puoleni, lopettaa nöyristely ja turha selittely

Isompi työ on kuitenkin ollut siinä, että on päässyt niistä exää varten opetelluista tavoista irti!

Opin exältäni ruoanlaiton kunnolla. Opin tunnistamaan sienet ja mitä suomalaisesta luonnosta voi syödä. Opin raha-asioista paljon ja miten pitää omia puolia eikä aina myötäillä ja mennä toisen halujen mukana. Uskon, että ilman häntä en olisi taloudellisesti näin onnellisessa tilanteessa ja osaan tehdä hyvää ruokaa ja olen varmasti päättäväisempi ja vahvempi. Minä soitan edelleen hänelle jos tarviin jotain neuvoa, koska hän on älykäs ja sivistynyt ihminen ja ymmärtää niin paljon kaikesta. Meidän eroon ei liity draamaa. Erottiin omien unelmien takia. Hän on nykyään ravintoloitsija/keittiömestari ja lähti silloin aluksi Italiaan opiskelemaan ja sitä kautta Ranskaan ja pyysi minua mukaan, mutta en uskaltanut ottaa sitä askelta silloin. Itsellä oli alkamassa juuri omat lakiopinnot. Nyt kun hän on taas suomessa, niin ollaan nähty useammin ja juteltu kaikesta taas. Kiva nähdä myös, että hänen unelmansa on toteunut ja on menestynyt tossa sen jutussa. Ensi launtaina menen hänen luokseen syömään ja viettämään iltaa.

Minä olen oppinut heiltä mitä kaikkea EN halua elämääni.

Varmaan jotain muutakin mutta nuo ovat ehdottomasti tärkeimpiä!

opin exältäni sen, ettei naisten puheisiin voi luottaa.

Ainakin sosiaalisuutta ja tietynlaista tunneherkkyyttä ja toisen huomioon ottamista myös kriisitilanteissa :) sanoisin kyllä oppineeni tosi paljonkin ja olen iloinen että seurustelin hänen kanssaan monta vuotta, vaikka lopulta sitten erottiinkin.

Ensimmäiseltä tyttöystävältä opin, miten naisten kanssa ollaan rennosti ja luontevasti.

Toiselta opin sen, että suhteeseen ei kannata lähteä toisen vetämänä jos ei ihan oikeasti ole rakastunut. Hänen kanssaan sain myös lapseni, joka on taas opettanut ihan oman maailmansa, kiitos siitä aarteesta.

Kolmannelta opin, että pelkkä rakkaus ei riitä, jos ollaan liian erilaisia. Opin myös näkemään itsessäni sellaisia puolia joiden kanssa pitää tehdä töitä, jotta olisin helpompi kumppani.

Neljänneltä olen oppinut vähän sitä, miten olla parempi ihminen ja miltä tuntuu, kun toinen hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet, vikoineen päivineen. Tämä opetus toivottavasti jatkuu loppuelämäni.