Miksi tosi harva myöntää oppineensa exiltään mitään?

kukaan ei mitään???  :D

ap

Ruuanlaittoa, tervettä tai vähemmän, itsekkyyttä, ja erityisesti sen että odotellessa herra oikeaa voi tehdä kaikkea metkaa. Eikä tyytyä melkeinjuttuihin.

Ilo ja vapaus...

Sinnikkyyttä, pikkutarkkuutta, suunnitelmallisuutta.

Opin myös hillitsemään käyttäytymistäni, opin puhumaan provosoimattomasti, opin ottamaan haukkuja vastaan suuttumatta takaisin.

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.

Opin että miehiin ei voi luottaa parisuhdemielessä.

Koska ihminen ei ihan oikeasti opi mitään, jos syyttää ainoastaan muita/sitä toista.

Katkeruuteen jämähtäneet tekevät itselleen karhunpalveluksen.

Opin panemaan eri tavoin. Opin kuitenkin eniten itsestäni, mitä haluan ja mitä tarvitsen.

Opin ettei naisiin voi luottaa millään tasolla.

Jokainen nainen pettää, kun sopiva mies tulee kohdalle.

Parempi olla yksin.

Opin, että ulkoisesti macho on se pelokkain ja lapsellisin pikkupoika ikinä. Kun on kuitenkin aina ollut naisten alistama koko ikänsä, ensin äidin sitten vaimon, niin pitää yrittää päteä machoilemalla. Oikeesti tykkää kun joku nainen ohjeistaa ja vetää perässään kun tietää ettei osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä vaikka uhoamalla muuta yrittää viestittää.

Suurin osa ei tunnu tajuavan mitä tarkoitin. Eli hyviä asioita mitä ex opetti. esim. kannattaa pestä se kahvikuppi niin kahvikin maistuu paremmalta tai tarkistamalla renkaan ilmanpaineen välillä saattaa säästää polttoainetta useamman kympin jne.

ap

Ei tuu kirveelläkään tollasia mieleen. Voihan se olla että ei enää muista keltä joku pieni juttu on opittu jos siitä on tullut jo rutiini.

Mä opin exältäni itsepuolustusta. Hän on vartija ja totta kai pitää osata ja neuvoi sitten mulle miten pääsee irti, jos joku esimerkiksi nappaa käsivarresta kiinni.

Mitä opin exältä? Että ihmisiin ei voi luottaa.

Avioerostani on 26 vuotta, joten juuri nyt en keksi mitä oivalluksia olisin avioexältäni saanut.

Opin tunnistamaan ja suolaamaan sieniä. Arvostan tuota taitoa tänäkin päivänä. :) Kiinnostuin hänen ansiostaan myös politiikan seuraamisesta.

En oikein muista enää, olimme niin nuoria kun aloimme seurustella ja ehdimme asua yhdessä vain vähän aikaa. Hän oli ja on varmaan vieläkin ihan fiksu ihminen, ainakin taisin oppia jotain elektroniikkajuttuja, joita siihen aikaan oli uutta. Ja jotain automerkeistä, mutta onko siitä jotain hyötyä ollut, en osaa sanoa. Siis tuosta, että tunnistan automerkkejä. En kyllä uskalla sanoa, että minultakaan olisi ollut opittavissa siihen aikaan juuri mitään hyödyllistä, olin melko tyhjäpää siihen aikaan. 

Siis miten niin ei ole ollut kärsivällisyyttä odottaa? Jos hoksasit lopettaa juomisen vasta, kun sinut jätettiin, älä syytä tyttöystäviäsi kärsimättömyydestä.

Ensimmäinen tyttöystävä opetti rakastamaan myös itseäni. Seuraava poikaystävä opetti että koskaan ei pidä luopua tai joustaa omasta identiteetistä toisen vuoksi. Ja lopuksi aviomies opetti että en tarvitse parisuhdetta ollakseni onnellinen. Otan oppini jatkossa muualta kuin exiltä. : p

Kyllä minä myönnän oppineeni, kannattaa lähteä heti ensimmäisestä pettämisestä, josta jää kiinni, ei yrittää antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta.

Ex n:o 1

-toisen mustasukkaiset ajatukset on hänen omien korviensa välissä, minä en voi niitä mitenkään muuttaa ja puuttua vääriin ajatusmalleihin

Ex n:o 2

-en muista, että olisin tässä suhteessa niin kasvanut henkisesti, vaikka ihan hyvä suhde

Ex n:o 3

-jaksan kyllä rakastaa ja olla lempeä, kun ihminen on oikea. Rakkaus teki minusta paremman ihmisen. Opin myös, että olen itseäni kohtaan tietyissä asioissa vaativa ja rankka ja se voi heijastua myös asenteisiin toista kohtaan ja tiedostamatta voi olla toista kohtaan turhan rankka sen vuoksi.