Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla tällaisia ajatuksia ja pelkoja parisuhteeseen liittyen?
22.05.2019 |
Lapsuudenperheessäni oli väkivaltaa ja kontrollointia vanhempieni välillä ja olen tosi herkkä kaikille perheväkivaltauutisille. Isoksi vaikeudeksi on osoittautunut parisuhteen solmiminen omassa elämässä: mietin ihastuksistani ,että entä jos kuitenkin ovat väkivaltaisia tyyppejä? Entä jos he tunnistavat minussa perhetaustan aiheuttaman epävarmuuden ja etsivät kontrolloitavaa ja manipuloitavaa uhria ja esittävät mukavaa? Entä jos minäkin päädyn suhteeseen jossa joudun pelkäämään ja minua lyödään? Jos suhde päättyy ja minut tapetaan? Isästäni kukaan ei uskonut väkivaltaa kun oli kaikille ulkopuolisille niin mukava ja parisuhdeväkivallasta kertovissa uutisissa käy ilmi että sitä voi tehdä kuka tahansa. Miten ihmeessä voin luottaa ihmisiin?
Kommentit (4)
Erinomaista, että tiedostat tuon. Osaat kyllä varoa.
Itse en älynnyt. Meillä kyse henkisestä väkivallasta. Kotona olin tottunut siihen alistumaan ja mieheni tajusi ottaa alistajan roolin.
En ymmärtänyt varoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää vain valita kiltti mies parisuhteeseen. Mies joka pitää kuin kukkaa kämmenellä ja olla hänelle aina rehellinen.
Kommunikointi a ja o, jos jotain häikkää on niin heti kommunikoit siitä rehellisesti niin ei jää mitään hampaankoloon ja synny kaunoja ja aggressioita. Ja täten jos jopa haluaa erota jossain vaiheessa, niin heti vain kommunikoi rehellisesti kaikki ongelmat niin ei tule yllätyksenä ja mies päädy väkivaltaiseksikaan.
Moni nainen toki päätyy siihen, että ei nimenomaan ota näitä kilttejä miehiä. Sittenpä ollaankin kuin siinä pikachu meemissä suu ammollaan, että miten hän pystyi lyömään. No, ei yllätys kun valitsee sen kihelmöivän pahan jännän prätkäkerhokundin eikä sitä insinööriä.
Tiedän olevani liian narsku parisuhteeseen, joten parempi vaan jättää välistä. Riidoissa joko pimahdan totaalisesti tai sitten häviän paikalta, mökötän ja olen ylenpalttisen mustasukkainen. Kaikenkaikkiaan menettäisin järkeni enkä olisi yhtään sama ihminen kuin normaalisti itsekseni.
Pelkään olevani liian traumatisoitunut ja epätasapainoinen mihinkään suhteeseen. Heti kun joku alkaa pitää minusta ja suhde voisi kehittyä, jänistän koska pelkään noita mainitsemiani asioita. en kuitenkaan haluaisi olla yksinkään.
ap