Mitä lahjaksi 9 lk luokanvalvojalle ?

Siis opelle , ei ovelle

Jotain väliltä lyijykynä - Lamborghini Aventador S

Opettajan mielipide. Tärkeintä on kortti, johon oppilas itse tai lisäksi vanhemmat kirjoittavat vilpittömät kiitokset.

Lahjan jos haluaa antaa, joko sellaisen (pienen ja edullisen) joka jotenkin viittaa opettajaan itseensä, tai jotain hyvin neutraalia, kuten kesäkukka. Yläkoulun opettajat saavat vähemmän lahjoja kuin alakoulun opet, mutta kiitos tuntuu aina hyvältä.

Suklaalevy, kesäkukka, siemenpussi ja yksittäinen ruusu ilahduttavat kaikki yhtälailla.

Vierailija kirjoitti:

Opettajan mielipide. Tärkeintä on kortti, johon oppilas itse tai lisäksi vanhemmat kirjoittavat vilpittömät kiitokset.

Lahjan jos haluaa antaa, joko sellaisen (pienen ja edullisen) joka jotenkin viittaa opettajaan itseensä, tai jotain hyvin neutraalia, kuten kesäkukka. Yläkoulun opettajat saavat vähemmän lahjoja kuin alakoulun opet, mutta kiitos tuntuu aina hyvältä.

Lahjalla esineenä ei sinänsä ole mitään väliä, mutta muistan lämpimästi jokaista aitoa kiitosta, jonka olen saanut. Joskus ne ovat olleet kortissa, joskus Wilma-viestissä ja usein toimitettu ihan suullisestikin. Itse tehty kortti, jossa on muutama henkilökohtainen sana, on paras lahja.

T. Ope

Itse yläkoulun opena muistan erityisesti:

-Lähikaupasta kouluun tullessa haetun Fazerin sinisen, jonka sain kahdelta mukavasti bensan hajuiselta teinipojalta, joiden kanssa tuli vietettyä iltapäivätunteja varsin usein koulun sääntöjä kertaamassa. Pojat olivat selvästi ihan itse halunneet kiittää ja se tuntui kyllä kivalta.

-eräältä äidiltä saamani intialaisen päähieronnan, jonka saatetekstissä kerrattiin yhteistä polkuamme sellaisen vähän haastavamman murkun kanssa.

-yhden huoltajan pitkän ja lämpimän kiitoskirjeen,

-yhden tarkkasilmäinen valvontaluokan lahjan. Olivat pitkin vuotta keränneet jutuistani ideoita pieniin lahjoihin ja sain kassillisen luettavaa, syötävää, juotavaa ja pari vitsilahjaa

-erään tytön tuomat pöytätabletit. Ne ovat kirjailultaan varsin näyttävät, täyttä tekokuitua ja selvästi jostain alelaarista löytyneet, mutta jotenkin liikuttavat, kun tiedän, että ne oli varmasti hankkinut tämä tyttö itse. Hänen vanhempansa eivät jaksaneet piitata koulusta eikä valitettavasti oikein tytöstäkään. Edelleen pidän niitä terassin pöydällä keräämässä katseita. En vaan raaski luopua niistä, vaikka ne eivät muuhun sisustukseen sovi yhtään ja tyttökin on jo nuori äiti.

-ja ne monet teineiltä saamani ruusut tai muut kukat, jotka annetaan kömpelösti halaamalla tai sanomalla vaan "tos on"

Kaikki aidot kiitokset lämmittää mieltä. Oli niissä sitten joku lahja mukana tai ei. Mitään kallista lahjaa en halua, niistä tulee vaivaantunut olo. Joskus joku saattaa mennä vähän liiallisuuksiin esim.lahjakorteissa. Olen ne ottanut kyllä aina vastaan, mutta mielestäni useamman kympin lahja on liioittelua.

Oma lapseni on halutessaan vienyt kiitokseksi jonkun kesäkukan tai pienen lahjakortin esim.pokkarilahjakortin tai kahvilaan kakkupala+kahvi -lahjakortin.

Tuon ikäiset miehet osaavat jo arvostaa hyvää mallasviskiä.