Pitääkö kiusaajan vaihtaa luokkaa vai kiusatun?

valita, vaadi ja tee asia julkiseksi. 

Samaa mieltä kuin 1.

Nöyräksi hallintoalamaiseksi voi ryhtyä omissa asioissaan, mutta jos vanhempi ei ole oman lapsen puolella niin mistä se lapsi koskaan oppii olevansa puolustamisen arvoinen?

(Ja oman lapsen puolella voi olla vaikka lapsi olisikin tehnyt jotain väärin: teot voi tuomita mutta lapsi itse hyväksytään.)

Pahoin pelkään, että asia ei aina ratkea kummallakaan tavalla. Samassa koulussa ollaan edelleen, samoilla välitunneilla. Ja kavereita kiusaajalla voi olla kaikilla luokilla. Parasta tietenkin olisi, että kiusaaja saataisiin ymmärtämään tekonsa seuraukset ja myös syyt, mistä tämä hänen niin huono olonsa oikein johtuu, että sitä täytyy purkaa toisiin. Mutta siinä on haastetta kouluun ja koteihin.

Kiusaaja ei välttämättä ole vain joku yksi, vaan tilanne on mennyt siihen että jostakusta on tullut yleinen pilkan kohde.

Mitä mieltä lapsi itse on luokan vaihtamisesta? Sellaisissa tapauksissa, jossa koko muu luokka kiusaa yhtä ja lapsella ei ole kavereita luokalla, luokanvaihto saattaa olla kiusatulle parempi vaihtoehto. Lapsella olisi kuitenkin uudessa luokassa paremmat mahdollisuudet saada kavereita kuin vanhassa luokassa.

Jos taas lapsella on kavereita nykyisessä luokassa, niin sittenhän tuo on todella törkeää, että kiusattu joutuu vaihtamaan luokkaa ja eroon kavereistaan. Silloin kannattaa valittaa ja tehdä kaikkensa, ettei lapsi joutuisi vaihtamaan luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Pahoin pelkään, että asia ei aina ratkea kummallakaan tavalla. Samassa koulussa ollaan edelleen, samoilla välitunneilla. Ja kavereita kiusaajalla voi olla kaikilla luokilla. Parasta tietenkin olisi, että kiusaaja saataisiin ymmärtämään tekonsa seuraukset ja myös syyt, mistä tämä hänen niin huono olonsa oikein johtuu, että sitä täytyy purkaa toisiin. Mutta siinä on haastetta kouluun ja koteihin.

Kiusaajalla ei ole sen pahempi olo kuin suurimmalla osalla muistakaan. Hän vain on valinnut kiusaamisen tavaksi reagoida negatiivisiin tuntemuksiinsa. Eli siirtää kaiken oman kuonansa jonkun herkemmän tai heikommassa asemassa olevan kannettavaksi. Näin saa olla itse vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoin pelkään, että asia ei aina ratkea kummallakaan tavalla. Samassa koulussa ollaan edelleen, samoilla välitunneilla. Ja kavereita kiusaajalla voi olla kaikilla luokilla. Parasta tietenkin olisi, että kiusaaja saataisiin ymmärtämään tekonsa seuraukset ja myös syyt, mistä tämä hänen niin huono olonsa oikein johtuu, että sitä täytyy purkaa toisiin. Mutta siinä on haastetta kouluun ja koteihin.

Kiusaajalla ei ole sen pahempi olo kuin suurimmalla osalla muistakaan. Hän vain on valinnut kiusaamisen tavaksi reagoida negatiivisiin tuntemuksiinsa. Eli siirtää kaiken oman kuonansa jonkun herkemmän tai heikommassa asemassa olevan kannettavaksi. Näin saa olla itse vapaa.

Itse kiusasin koulussa, koska kotona odotti lähes joka päivä humalaiset vanhemmat ja väkivaltainen ilmapiiri. Se oli ainoa keino minkä minä tiesin purkaa omaa pahaa oloa.

Uskallan väittää, ettei suurimmalla osalla muista lapsista ollut sama tilanne omissa kodeissaan.

Kiusaajat veke, ei uhri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoin pelkään, että asia ei aina ratkea kummallakaan tavalla. Samassa koulussa ollaan edelleen, samoilla välitunneilla. Ja kavereita kiusaajalla voi olla kaikilla luokilla. Parasta tietenkin olisi, että kiusaaja saataisiin ymmärtämään tekonsa seuraukset ja myös syyt, mistä tämä hänen niin huono olonsa oikein johtuu, että sitä täytyy purkaa toisiin. Mutta siinä on haastetta kouluun ja koteihin.

Kiusaajalla ei ole sen pahempi olo kuin suurimmalla osalla muistakaan. Hän vain on valinnut kiusaamisen tavaksi reagoida negatiivisiin tuntemuksiinsa. Eli siirtää kaiken oman kuonansa jonkun herkemmän tai heikommassa asemassa olevan kannettavaksi. Näin saa olla itse vapaa.

Itse kiusasin koulussa, koska kotona odotti lähes joka päivä humalaiset vanhemmat ja väkivaltainen ilmapiiri. Se oli ainoa keino minkä minä tiesin purkaa omaa pahaa oloa.

Uskallan väittää, ettei suurimmalla osalla muista lapsista ollut sama tilanne omissa kodeissaan.

Niinhän se on, että usein kiusaajalla on paha olla, ja heille pitäisi oikeasti saada apua. Sitä en väitä yhtään enkä mitenkään vihaa kiusaajalapsia, mutta siltikään en näe oikeudenmukaisena tai edes kasvattavana poistaa kiusattua luokasta. Kiusaajahan ei välttämättä edes ymmärrä täysin kiusaavansa, jos kyse pienestä lapsesta, mutta tällainen kiusaajien hyysäyshän vaan pahentaa ongelmaa, myös niillä tekijöillä. Tällainenhan vaikuttaa lähinnä siltä, että oikeutetaan se kiusaaminen ja muut väistyy.

Ap

Kiusaamisongelmaa vastaan on taisteltu ikuisuus. Moni kasvatusalan ammattilainen on jo nostanut kädet pystyyn, koska se taistelu tuntuu niin toivottomalta.

Minusta ainoa keino olisi se, että kiusaajan vanhemmat joutuisivat jotenkin julkisesti vastaamaan asiasta. Kun kiusaajat näkisivät omien vanhempiensa jotenkin joutuvan kärsimään se ehkä herättäisi heidät.

Kiusaajiahan ei ole onnistuneesti saatu tuntemaan empatiaa kiusattuja kohtaan. Mutta jokainen ihminen tuntee vaistomaisesti empatiaa omia vanhempiaan kohtaan. Vaikkei aina haluaisikaan. Siksi se olisi ainoa tie koskettaa kiusaajan tunteita ja vaikuttaa hänen käytökseensä.

Soita koululle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoin pelkään, että asia ei aina ratkea kummallakaan tavalla. Samassa koulussa ollaan edelleen, samoilla välitunneilla. Ja kavereita kiusaajalla voi olla kaikilla luokilla. Parasta tietenkin olisi, että kiusaaja saataisiin ymmärtämään tekonsa seuraukset ja myös syyt, mistä tämä hänen niin huono olonsa oikein johtuu, että sitä täytyy purkaa toisiin. Mutta siinä on haastetta kouluun ja koteihin.

Kiusaajalla ei ole sen pahempi olo kuin suurimmalla osalla muistakaan. Hän vain on valinnut kiusaamisen tavaksi reagoida negatiivisiin tuntemuksiinsa. Eli siirtää kaiken oman kuonansa jonkun herkemmän tai heikommassa asemassa olevan kannettavaksi. Näin saa olla itse vapaa.

Itse kiusasin koulussa, koska kotona odotti lähes joka päivä humalaiset vanhemmat ja väkivaltainen ilmapiiri. Se oli ainoa keino minkä minä tiesin purkaa omaa pahaa oloa.

Uskallan väittää, ettei suurimmalla osalla muista lapsista ollut sama tilanne omissa kodeissaan.

Aijaa? Minä sain lapsena katsella kun vanhemmat huitovat veitsien kanssa humalassa huutaen ja ovat aina humalassa kun tulen koulusta kotiin. Silti minä olin se jota kiusattiin.

Ehdottomasti kyllä.

Laki sallii vain tietyt määritellyt rangaistukset. Koulun tai luokan vaihto ei kuulu niihin, joten lasta ei voi rangaistuksena siirtää pois, joten se vapaaehtoinen siirtyjä usein on se kiusattu.

Ja kuten joku aiemmin kirjoitti, kiusaaminen ei ole ilmiö, missä on yksi kiusaaja. Yhden ihmisen siirtäminen pois ei ratkaise mitään, koska jos muu luokka ei olisi kiusaamisessa oikeasti mukana, ei sillä yhdellä olisi mitään valtaa kiusattuun. Kiusaaminen on aina ryhmäilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoin pelkään, että asia ei aina ratkea kummallakaan tavalla. Samassa koulussa ollaan edelleen, samoilla välitunneilla. Ja kavereita kiusaajalla voi olla kaikilla luokilla. Parasta tietenkin olisi, että kiusaaja saataisiin ymmärtämään tekonsa seuraukset ja myös syyt, mistä tämä hänen niin huono olonsa oikein johtuu, että sitä täytyy purkaa toisiin. Mutta siinä on haastetta kouluun ja koteihin.

Kiusaajalla ei ole sen pahempi olo kuin suurimmalla osalla muistakaan. Hän vain on valinnut kiusaamisen tavaksi reagoida negatiivisiin tuntemuksiinsa. Eli siirtää kaiken oman kuonansa jonkun herkemmän tai heikommassa asemassa olevan kannettavaksi. Näin saa olla itse vapaa.

Itse kiusasin koulussa, koska kotona odotti lähes joka päivä humalaiset vanhemmat ja väkivaltainen ilmapiiri. Se oli ainoa keino minkä minä tiesin purkaa omaa pahaa oloa.

Uskallan väittää, ettei suurimmalla osalla muista lapsista ollut sama tilanne omissa kodeissaan.

No ainakin sen jälkeen kun sinä olit kiusaamalla siirtänyt oman taakkasi hänen niskoilleen hänellä oli yhtä paha olla kuin sinullakin. Mitä hän sen jälkeen teki sille omalle pahalle ololleen, jonka kiusaaminen oli hänelle aiheuttanut?

Ihannetilanteessa kiusaaja tietysti vaihtaisi luokkaa tai koulua. Käytännössä kiusatulle voi olla helpompi vaihtoehto vaihtaa pois yhteisöstä, missä muut ovat seuranneet sivusta kiusaamista. Tietysti jos kiusatulla on luokalla kavereita, siirto on väärin.

No niin, nyt vähän faktaa pöytään.

Kiusaamisen syy ei ole "oma paha olo", vaan kiusaajan halu nostaa itseään luokan hierarkiassa, epätervein keinoin.

Tällaisia epäterveitä keinoja lapset oppivat esimerkiksi vanhemmiltaan, jolloin kiusaaminen saattaa korreloida kotiongelmien kanssa.

Mutta samalla tavoin kun meillä on työssäkäyvän funktionaalisen alkoholistin malli (hommat sujuu mutta sujuminen vaatii sen pullon/päivä), meillä on vanhemmuustyyleissä vaihtoehtona epäterve vallankäyttö ja auktoriteetin hankkiminen alistamalla. Ja näitä keinoja käyttävät ihmiset jotka samaan aikaan saattavat olla hyvinkin pätevänoloisia vanhempina.

14 on oikeassa: kiusaamista tuskin edes olisi jos luokassa olisivat kiusaaja ja kiusattu pelkästään.

Koko ryhmäilmiö täytyy saada hajotettua ja ryhmäytyminen korjattua alusta alkaen, mutta sellainen on kaikille osapuolille vaikeaa ja aikaaviepää.

Joten sitten tulee näitä ratkaisuja että heitetään yksi oppilas jonnekin ja toivotaan parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoin pelkään, että asia ei aina ratkea kummallakaan tavalla. Samassa koulussa ollaan edelleen, samoilla välitunneilla. Ja kavereita kiusaajalla voi olla kaikilla luokilla. Parasta tietenkin olisi, että kiusaaja saataisiin ymmärtämään tekonsa seuraukset ja myös syyt, mistä tämä hänen niin huono olonsa oikein johtuu, että sitä täytyy purkaa toisiin. Mutta siinä on haastetta kouluun ja koteihin.

Kiusaajalla ei ole sen pahempi olo kuin suurimmalla osalla muistakaan. Hän vain on valinnut kiusaamisen tavaksi reagoida negatiivisiin tuntemuksiinsa. Eli siirtää kaiken oman kuonansa jonkun herkemmän tai heikommassa asemassa olevan kannettavaksi. Näin saa olla itse vapaa.

Itse kiusasin koulussa, koska kotona odotti lähes joka päivä humalaiset vanhemmat ja väkivaltainen ilmapiiri. Se oli ainoa keino minkä minä tiesin purkaa omaa pahaa oloa.

Uskallan väittää, ettei suurimmalla osalla muista lapsista ollut sama tilanne omissa kodeissaan.

No ainakin sen jälkeen kun sinä olit kiusaamalla siirtänyt oman taakkasi hänen niskoilleen hänellä oli yhtä paha olla kuin sinullakin. Mitä hän sen jälkeen teki sille omalle pahalle ololleen, jonka kiusaaminen oli hänelle aiheuttanut?

Ei esiteini-ikäinen minäni osannut tai halunnut miettiä noin pitkälle. Jokainen päivä oli selviytymistaistelua.

Aikuisena ja turvallisen kodin omille lapsilleen turvaavana on ollut aikaa miettiä miten helvetin iso idiootti silloin tuli oltua.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisongelmaa vastaan on taisteltu ikuisuus. Moni kasvatusalan ammattilainen on jo nostanut kädet pystyyn, koska se taistelu tuntuu niin toivottomalta.

Minusta ainoa keino olisi se, että kiusaajan vanhemmat joutuisivat jotenkin julkisesti vastaamaan asiasta. Kun kiusaajat näkisivät omien vanhempiensa jotenkin joutuvan kärsimään se ehkä herättäisi heidät.

Kiusaajiahan ei ole onnistuneesti saatu tuntemaan empatiaa kiusattuja kohtaan. Mutta jokainen ihminen tuntee vaistomaisesti empatiaa omia vanhempiaan kohtaan. Vaikkei aina haluaisikaan. Siksi se olisi ainoa tie koskettaa kiusaajan tunteita ja vaikuttaa hänen käytökseensä.

Näistä pitäis tulla isot seuraamukset kiusaajalle ja heidän vanhemmilleen. Siitä voisi aloittaa että sossut automaattisesti tulee käynnille ja perheen asiat selvitetään. Vakavemmissa tapauksissa tehdään rikosilmoitus ja AINA koko pesue kutsutaan kuulusteluun missä on tietenkin sossu myös mukana kartoittamassa tilannetta. Sakko kirjoitetaan automaattisesti pahoinpitelystä jos kiusaamisessa on tämmöistä ollut. 

Resursseja tämmöiseen ei tietenkään ole mutta jotain asialle tarvisi tehdä. Tällä hetkellä tehokkain ja välillä ainut keino on mennä perheen ovelle ja ilmoittaa että jos touhu jatkuu niin isukki saa turpaan.

Sit semmoinen nugetti että rajattomat vanhemmat kasvattaa kiusaajalapsia.

Autoritääriset vanhemmat kasvattaa kiusattuja lapsia.

Tämä ihan kirjasta Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä, Salmivalli muistaakseni kirjoittanut.

Voi siis olla alkoholismia tai väkivaltaa, mutta se perustyyli jolla lapseen suhtaudutaan (tottelemaan luotu/joku nurkissa pyörivä rippunen) on se joka määrää kiusaako lapsi vai kiusataanko häntä.

Tuo siis tutkittua tietoa joka kuitenkin pätee omalla kohdallani: minut on kasvatettu melko autoritääriseen tyyliin, ja olin myös koulukiusattu.