Pitääkö kiusaajan vaihtaa luokkaa vai kiusatun?

Vierailija kirjoitti:

No niin, nyt vähän faktaa pöytään.

Kiusaamisen syy ei ole "oma paha olo", vaan kiusaajan halu nostaa itseään luokan hierarkiassa, epätervein keinoin.

Tällaisia epäterveitä keinoja lapset oppivat esimerkiksi vanhemmiltaan, jolloin kiusaaminen saattaa korreloida kotiongelmien kanssa.

Mutta samalla tavoin kun meillä on työssäkäyvän funktionaalisen alkoholistin malli (hommat sujuu mutta sujuminen vaatii sen pullon/päivä), meillä on vanhemmuustyyleissä vaihtoehtona epäterve vallankäyttö ja auktoriteetin hankkiminen alistamalla. Ja näitä keinoja käyttävät ihmiset jotka samaan aikaan saattavat olla hyvinkin pätevänoloisia vanhempina.

14 on oikeassa: kiusaamista tuskin edes olisi jos luokassa olisivat kiusaaja ja kiusattu pelkästään.

Koko ryhmäilmiö täytyy saada hajotettua ja ryhmäytyminen korjattua alusta alkaen, mutta sellainen on kaikille osapuolille vaikeaa ja aikaaviepää.

Joten sitten tulee näitä ratkaisuja että heitetään yksi oppilas jonnekin ja toivotaan parasta.

Allekirjoitan tämän. Oma kiusaajani oli ihan mukava mutta kun paikalla oli muita niin sen piti ylläpitää asemaansa. Omat havainnot on että kiusaaja on monesti se lauman johtaja ja muiden piirissä olevien on mentävä touhuun mukaan ettei itelle käy huonosti

Kyllä se kiusattu lähtee. Jos ei leikkiä ymmärrä niin näkemiin vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoin pelkään, että asia ei aina ratkea kummallakaan tavalla. Samassa koulussa ollaan edelleen, samoilla välitunneilla. Ja kavereita kiusaajalla voi olla kaikilla luokilla. Parasta tietenkin olisi, että kiusaaja saataisiin ymmärtämään tekonsa seuraukset ja myös syyt, mistä tämä hänen niin huono olonsa oikein johtuu, että sitä täytyy purkaa toisiin. Mutta siinä on haastetta kouluun ja koteihin.

Kiusaajalla ei ole sen pahempi olo kuin suurimmalla osalla muistakaan. Hän vain on valinnut kiusaamisen tavaksi reagoida negatiivisiin tuntemuksiinsa. Eli siirtää kaiken oman kuonansa jonkun herkemmän tai heikommassa asemassa olevan kannettavaksi. Näin saa olla itse vapaa.

Itse kiusasin koulussa, koska kotona odotti lähes joka päivä humalaiset vanhemmat ja väkivaltainen ilmapiiri. Se oli ainoa keino minkä minä tiesin purkaa omaa pahaa oloa.

Uskallan väittää, ettei suurimmalla osalla muista lapsista ollut sama tilanne omissa kodeissaan.

Aijaa? Minä sain lapsena katsella kun vanhemmat huitovat veitsien kanssa humalassa huutaen ja ovat aina humalassa kun tulen koulusta kotiin. Silti minä olin se jota kiusattiin.

Muistan kun yläasteen ensimmäisenä päivänä kävelin kohti luokkaa ja joku vastaan tullut ylemmän luokan oppilas tarttui minuun kiinni ja alkoi viemään kohti ruusunmarjapuskaa.

Pistin hanttiin niin paljon kuin pystyin, mutta lopulta molempien ähistessä hän sai minut silti kaadettua puskaan. Hengästyneenä hän totesi "Mikset voinut vaan mennä sinne kiltisti?" ja lähti pois. Ei tehnyt enää koskaan toiste mitään minulle.

Ehkä sattumaa, mutta ehkä jäin hänen mieleensä liian vaikeana tapauksena kiusattavaksi.

Lähtökohtaisesti kiusaajan pitää joutua väistymään ja vastaamaan teoistaan. Ja kuten joku jo sanoi niin vanhemmille myös vastuu alaikäisensä tekemisistä, vaikka sitten käräjille jos eivät muuten saa / kiinnosta saada loppumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoin pelkään, että asia ei aina ratkea kummallakaan tavalla. Samassa koulussa ollaan edelleen, samoilla välitunneilla. Ja kavereita kiusaajalla voi olla kaikilla luokilla. Parasta tietenkin olisi, että kiusaaja saataisiin ymmärtämään tekonsa seuraukset ja myös syyt, mistä tämä hänen niin huono olonsa oikein johtuu, että sitä täytyy purkaa toisiin. Mutta siinä on haastetta kouluun ja koteihin.

Kiusaajalla ei ole sen pahempi olo kuin suurimmalla osalla muistakaan. Hän vain on valinnut kiusaamisen tavaksi reagoida negatiivisiin tuntemuksiinsa. Eli siirtää kaiken oman kuonansa jonkun herkemmän tai heikommassa asemassa olevan kannettavaksi. Näin saa olla itse vapaa.

Itse kiusasin koulussa, koska kotona odotti lähes joka päivä humalaiset vanhemmat ja väkivaltainen ilmapiiri. Se oli ainoa keino minkä minä tiesin purkaa omaa pahaa oloa.

Uskallan väittää, ettei suurimmalla osalla muista lapsista ollut sama tilanne omissa kodeissaan.

No ainakin sen jälkeen kun sinä olit kiusaamalla siirtänyt oman taakkasi hänen niskoilleen hänellä oli yhtä paha olla kuin sinullakin. Mitä hän sen jälkeen teki sille omalle pahalle ololleen, jonka kiusaaminen oli hänelle aiheuttanut?

Ei esiteini-ikäinen minäni osannut tai halunnut miettiä noin pitkälle. Jokainen päivä oli selviytymistaistelua.

Aikuisena ja turvallisen kodin omille lapsilleen turvaavana on ollut aikaa miettiä miten helvetin iso idiootti silloin tuli oltua.

Siinähän se onkin, että ihminen menee aina sieltä mistä aita on matalin. Ellei pakoteta vaihtamaan reittiä.

Sinunkin olisi ollut pakko keksiä muita tapoja purkaa pahaa oloa, jos vanhempasi olisi joutuneet julkisesti toisten vanhempien ja koko yhteisön silmissä vastaamaan kysymykseen: ”Mikä teissä ja teidän kodissanne on vikana, kun lapsenne pahoinpitelee henkisesti muita lapsia, jotka eivät ole tehneet mitään pahaa hänelle?”

Ja jos se ei olisi tehonnut, olisi tullut vanhemmille raskaampia seuraamuksia, joku aiemmassa kommentissa viittasi sossujen käynteihin ja rikosilmoituksiin. Itsekin olen sitä mieltä, että tällä hetkellä käytetyt metodit eivät toimi. Olen myös kuullut opettajien kertovan epätoivostaan tämän asian edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoin pelkään, että asia ei aina ratkea kummallakaan tavalla. Samassa koulussa ollaan edelleen, samoilla välitunneilla. Ja kavereita kiusaajalla voi olla kaikilla luokilla. Parasta tietenkin olisi, että kiusaaja saataisiin ymmärtämään tekonsa seuraukset ja myös syyt, mistä tämä hänen niin huono olonsa oikein johtuu, että sitä täytyy purkaa toisiin. Mutta siinä on haastetta kouluun ja koteihin.

Kiusaajalla ei ole sen pahempi olo kuin suurimmalla osalla muistakaan. Hän vain on valinnut kiusaamisen tavaksi reagoida negatiivisiin tuntemuksiinsa. Eli siirtää kaiken oman kuonansa jonkun herkemmän tai heikommassa asemassa olevan kannettavaksi. Näin saa olla itse vapaa.

Itse kiusasin koulussa, koska kotona odotti lähes joka päivä humalaiset vanhemmat ja väkivaltainen ilmapiiri. Se oli ainoa keino minkä minä tiesin purkaa omaa pahaa oloa.

Uskallan väittää, ettei suurimmalla osalla muista lapsista ollut sama tilanne omissa kodeissaan.

Aijaa? Minä sain lapsena katsella kun vanhemmat huitovat veitsien kanssa humalassa huutaen ja ovat aina humalassa kun tulen koulusta kotiin. Silti minä olin se jota kiusattiin.

Lapset reagoi eri tavalla ongelmiin kotona.

Kyllä sillä Monnilla on aina ne pillit ja pullat siinä mukana eli pääkiusaajan siirto ei välttämättä auta, kun koko dynamiikka on jo kiero. Tytöillä usein myös niin, että pääkiusaaja on opettajan lemmikki eli taitava pelaaja. Oma tyttöni vaihtoi luokkaa yhden lukukauden jälkeen, ja kiusaaminen loppui onneksi siihen - kiusaaja jäi pyörittämään kuningatarkuntaansa vanhaan luokkaan. Minusta kannattaa reagoida nopeasti ja ottaa kiusattu pois ennen kuin se systeemi leviää rinnakkaisluokillekin.

Kiusaaminen on sana sanaa vastaan. Mun mielestä sen joka on sitä mieltä et sitä on kiusattu. Mulla on 3 tyttöäja ollaan oltu näissä jutuissa. Niissä aina toinen sanoo et kiusaa ja toinen sanoo että ei oo kiusannut. 

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen on sana sanaa vastaan. Mun mielestä sen joka on sitä mieltä et sitä on kiusattu. Mulla on 3 tyttöäja ollaan oltu näissä jutuissa. Niissä aina toinen sanoo et kiusaa ja toinen sanoo että ei oo kiusannut. 

Tämä luki viestissä syyksi tyttöni luokanvaihtoon. Eli ei ole vain tyttöni sepittämä ongelma...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen on sana sanaa vastaan. Mun mielestä sen joka on sitä mieltä et sitä on kiusattu. Mulla on 3 tyttöäja ollaan oltu näissä jutuissa. Niissä aina toinen sanoo et kiusaa ja toinen sanoo että ei oo kiusannut. 

Tämä luki viestissä syyksi tyttöni luokanvaihtoon. Eli ei ole vain tyttöni sepittämä ongelma...

Ap

Mikä luki? Ai toi mun kirjottama viesti?

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen on sana sanaa vastaan. Mun mielestä sen joka on sitä mieltä et sitä on kiusattu. Mulla on 3 tyttöäja ollaan oltu näissä jutuissa. Niissä aina toinen sanoo et kiusaa ja toinen sanoo että ei oo kiusannut. 

Ei sen tarvisi olla näin jos koulussa opettajat antaisi oman sanansa tilanteesta. Valitettavasti asioita vähätellään ja silmiä ummistetaan

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti kiusaajan pitää joutua väistymään ja vastaamaan teoistaan. Ja kuten joku jo sanoi niin vanhemmille myös vastuu alaikäisensä tekemisistä, vaikka sitten käräjille jos eivät muuten saa / kiinnosta saada loppumaan.

Jep. Kyllä kiusaamiselle loppu saataisiin jos otettaisiin oikeasti järeät keinot käyttöön. Kummallista että koulussa voit lyödä vaikka "puukäden" vastaantulevalle ja herjata somessa ilman sen kummempaa seuraamusta. Ei aikuisena voi näin toimia tai susta tehdään rikosilmoitus pahoinpitelystä ja kunnianloukkauksesta.

Ongelma siinä että käräjille vietäisiin näitä kiusaamistapauksia on, että mihin se kiusaamisen raja vedettäisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Ongelma siinä että käräjille vietäisiin näitä kiusaamistapauksia on, että mihin se kiusaamisen raja vedettäisiin? 

Ihan nykyisilläkin rikosnimikkeillä pahoipitely ja kunnianloukkaus pääsisi aika pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma siinä että käräjille vietäisiin näitä kiusaamistapauksia on, että mihin se kiusaamisen raja vedettäisiin? 

Ihan nykyisilläkin rikosnimikkeillä pahoipitely ja kunnianloukkaus pääsisi aika pitkälle.

Pointti oli se, että mikä luokitellaan kiusaamiseksi.

Minulle opetettiin kotona, että saat lopettaa jokaisen tappelun, mutta et saa aloittaa yhtäkään. Harrastin itsepuolustuslajeja jo nuoresta pitäen, joten minua ei koskaan yritetty kiusattu kahta kertaa.

Nyt opetan samaa lapsilleni. He saavat minulta täyden tuen ja hyväksynnän, jos pistävät kiusaajalle kovan kovaa vastaan. Kiusaamista en tietenkään suvaitse heiltä(kään) yhtään.

Mitä tai miten te koulukiusattujen vanhemmat opetatte omia lapsianne reagoimaan kiusaamiseen ja oman puolensa pitämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma siinä että käräjille vietäisiin näitä kiusaamistapauksia on, että mihin se kiusaamisen raja vedettäisiin? 

Ihan nykyisilläkin rikosnimikkeillä pahoipitely ja kunnianloukkaus pääsisi aika pitkälle.

Pointti oli se, että mikä luokitellaan kiusaamiseksi.

Ei käräjille lähdetä viemään mitään epäselviä lieviä tapauksia vaan ne hoidettaisiin sossun kautta. 

Olin koulukiusattu. Minulle yh-äitini sanoi vain, että älä välitä, ja että he ovat vain kateellisia sulle. Ei siis annettu mitään konkreettisia keinoja selviytymiseen tai puolustautumiseen. Yksin jouduin olemaan kaikki välitunnit. Tämä jätti todella pahat traumat ja hyvästä opiskelumenestyksestä huolimatta olen työkyvytön ja yrittänyt päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma siinä että käräjille vietäisiin näitä kiusaamistapauksia on, että mihin se kiusaamisen raja vedettäisiin? 

Ihan nykyisilläkin rikosnimikkeillä pahoipitely ja kunnianloukkaus pääsisi aika pitkälle.

Pointti oli se, että mikä luokitellaan kiusaamiseksi.

Ei käräjille lähdetä viemään mitään epäselviä lieviä tapauksia vaan ne hoidettaisiin sossun kautta. 

missä on epäselvän ja selvän raja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma siinä että käräjille vietäisiin näitä kiusaamistapauksia on, että mihin se kiusaamisen raja vedettäisiin? 

Ihan nykyisilläkin rikosnimikkeillä pahoipitely ja kunnianloukkaus pääsisi aika pitkälle.

Pointti oli se, että mikä luokitellaan kiusaamiseksi.

Ei käräjille lähdetä viemään mitään epäselviä lieviä tapauksia vaan ne hoidettaisiin sossun kautta. 

missä on epäselvän ja selvän raja?

Selviä tapauksia on tietenkin sellaiset mistä pystyy esittään todisteet ja asian mahdollinen käräjöinti on mahdollista, esim juurikin pahoinpitely tai kunnianloukkaus.