Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, päiväkoti "tuputtaa" lapselle tunteita ja ydinperhettä?
22.05.2019 |
Meillä on tilanne, että emme ole koskaan eläneet ydinperheenä. Ex lähti ennen lapsen syntymää ja halusi olla mukana lapsen elämässä vasta, kun lapsi oli jo isompi.
Nyt päiväkodissa tuputetaan lapselle ydinperhe-mallia, ainakin lapsen puheiden perusteella. Lapsi on alkanut selittää, että kaikkien isät ovat joskus asuneet lapsen ja äidin luona. No, eivät ole. Lapselle on siellä myös sanottu, että kyllä sinulla on isää ikävä, kun lapsi on itkenyt, että ei haluaisi mennä isänsä luo.
Kun menin hakemaan lasta, hän karjui eteisessä, että hänellä ei ole isää ikävä. Ja hoitaja siinä vieressä jankuttaa, että kyllä sulla vaan on.
Mitä ihmettä? Miksi lapselle yritetään tuputtaa tunteita ihmistä kohtaan, johon hänellä on vielä ihmissuhteen luominen kesken?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle hoitolapsi kertoisi ettei halua mennä isänsä luo, kysyisin ensiksikin miksi ei halua sen sijaan että alkaisin väittämään vastaan. Ihmettelen kyllä tuota tilannetta, miten lapsen isä haluaa olla mukulaansa yhteydessä vasta kun hän on vanhempi? Ja ap:n mielestä tämä on ollut vissiin ihan jees? Eipä ihme että lapsi on päästään sekaisin kun alle kouluikäisenä tuupataan vieraan ihmisen luo väkisin kun tää on nyt sun isäs. Jos lapsi ei edes halua jälkeenpäin puhua tapaamisesta, mitähän siellä on mahtanut tapahtua?
Mitäköhän se sinulle, hoitajalle, kuuluu, miksi lapsi ei halua mennä isälleen? Voisit vaikka todeta, että voi harmi sen sijaan, että alat udella. Itsellä on todella huonoja kokemuksia päiväkodista siitä, kun lapsen sanomisia ylitulkitaan ja keksitään ihan ihme juttuja. Esimerkiksi haen lasta pitkän päivän päätteekseni päiväkodista ja lapsi huutaa iloisena "äiti tuli" ja kun en heti ehdi syliin ottaa, tulee lapselle suru puseroon ja alkaakin itkeä. Sitten hoitohenkilö alkaa kysellä "Aloitko sä itkeä siksi kun äiti tuli?" sellaisella huolestuneella äänensävyllä. Voi jeesus, oiskohan todennäköisempi selitys tilanteelle, että lapsi on siellä koko päivän kaivannut äitiä ja on ollut ikävä ja väsynyt ja tuo tunnemylläkkä sitten purkautuu itkuna, sen sijaan että heti olisi joku ongelma kotioloissa! Tai kun lapsi puhuu "pelottavasta dinosauruksesta" ja tarhatäti alkaa udella, että mistä on kyse ja kun sanon, etten tiedä, niin toteaa, että ehkä joku tarhakaveri pelotellut. Noh, kotona sitten telkkarista tulee Lidlin mainos, johon lapsi huudahtaa pelottava dinosaurus! Eli on puhunut tuosta mainoksen dinosta kokoajan, eikä kukaan ole PELOTELLUT lasta yhtään millään. Hoitajatkin vois vähän miettiä, että tollasen 2-3-vuotiaat on hyvinkin rikkaita mielikuvitukseltaan ja suurin osa höpötyksistään täyttä mielikuvituksen tuotetta.
On varsin luontevaa kannustaa lasta kertomaan lisää jos jokin pelottaa tai harmittaa, sitä kutsutaan keskusteluksi. Jos lapsi kertoo ettei halua x tai pelottaa y, niin minusta "aha" tai "onpa harmi" eivät olisi kovin kuuntelevia vastauksia 🤔 Ajattele jos kertoisit kaverille että "mua ei kyllä yhtään huvittais mennä tänään kotiin", niin on aika luontevaa kysyä "ai, mitäs siellä?" ellei kyseessä ole jo joku tiedossa oleva tilanne. Jos kaveri vastaa että "sepä ikävää" niin väitän että aika harvalle tulee kuultu ja kohdattu olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos täällä olevan porukan mielestä lapsen kotiolot kuuluu vain hänen huoltajilleen, en enää ihmettele miksi esim. Vilja-Eerikaa ei kukaan auttanut ajoissa. Itkun, raivarin tms syytä voi aina kysyä, siinä ei ole kyse liiallisesta uteliaisuudesta vaan normikeskustelusta, siitä että oikeasti kiinnostaa mitä lapsi ajattelee ja mitä hänelle kuuluu. Ei taustalla tarvitse olla mitään hirviötarinoiden penkomista tai lietsontaa vaan aitoa välittämistä hoidettavista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sateenkaariperheys ei todellakaan ole mitään arkihommaa, vaan poikkeavuutta, jota lienee pakko sietää, mutta ei ole pakko ymmärtää
Mikä siinä pelottaa?
Nokun kohta kaikki perheet on sateenkaariperheitä ja sitten meidät pakotetaan naimisiin vuohen, koiran ja jukkapalmun kanssa! Eikä kukaan ajattele lapsia!!!11????!!
No huh huh. Varmaan vuoden paras kommentti täällä. Tässä on hauskaa se kuinka viestin kirjoittanut näkee kaiken "tavallisuudesta" poikkeavan uhkana. Silti hän on itse se joka ei ymmärrä kuinka tavallista elämää se sateenkaari perhekin kuitenkin elää. Ja kukaan ei pakota sinua naimisiin kenenkään kanssa ja voit jatkaa sitä turvallista ja "tavallista" elämääsi ihan rauhassa. Minusta myös on tärkeintä se, että lapset hoidetaan hyvin ja heillä on turvallinen koti ja rakastavat vanhemmat, eikä se minkälainen perhemuoto on kyseessä. Täällä tuntuu olevan myös se ajatus, että jos joku erehtyy paljastamaan olevan samansukupuolisen kanssa parisuhteessa niin se on heti jotain asian korostamista. On vaan hyvä, että näistä asioista puhutaan. Kuitenkin ne heterot ovat jatkossakin "valtaväestöä" joten siinä mielessä en koe loukkauksena jos myös vähemmistöjen asioista puhutaan. Itse olen vielä sinkku, lapseton ja vielä heterokin joten ehkä pitäisi olla hiljaa. Tahdon vaan kertoa sen, että perheitä voi olla monenlaisia ja silti ne voivat olla yhtä hyviä.
Tää ja tolle 60-luvun haihattelijalle niin kylläpä niitä/meitä vaan oli. Kauhistut varmaan kun jopa erään sakalaisen aatunkin ajallakin oli ja sitä ennenkin. Semmoista aikakautta on vaikea löytää jossa ei olisi ollut. Eikä kukaan ole mikään "kummajainen" vaikka olisi toisesta muotista kuin sinä.