Kaivopuiston juoksulenkillä ohitin Mattolaiturin terassin - jokainen asiakas näpräsi älypuhelintaan! Mikä siinä niin kiinnostaa?

Koska some 24/7.

Insta, Face, Snap, jne

Rasittavaa. Ja jos ne edes olisi jotain tärkeitä asioita niin nehän hoidettaisiin soittamalla. Ärsyttävintä on kun on ruuhkasessa keskustassa ja siellä jotkut vatipäät kävelee naama kiinni puhelimessa törmäillen muihin ihmisiin. Busseissakin ja junissa on kaikilla lärvit kiinni puhelimessa, tosi tyhmän näköstä.

Minusta netin sisältämä tieto on monesti paljon kiinnostavampaa kuin muut ihmiset. En ole instagramissa enkä snappaa tms. Vaan luen asioita. Joskus jopa täältä :)

Mitä siellä on ? Kertokaa kun ihan oikeasti haluaisin tietää.

HS juttu kuinka some/älypuhelin tuhoaa jo parisuhteita. Mitä ihmettä ihmiset löytää 24 /7 tuijoteltavaksi ?

Mä kävin tänään terassilla. Luin kännykästä Iltalehden, kirjoittelin Facebookiin, laitoin muutamia tekstiviestejä ystävälleni, googletin kesämekkoa itselleni, kävin läpi ensi viikonloppuna pidettävön Maailma kylässä -festarin ohjelman ja sen jälkeen selailin, mihin lähtisin syyslomalla. Mutta meninkin terassille töistä suoraan ja yksin eli en kenenkään kaverini kanssa. Join vain yhden oluen ja lähdin kotiin. 

Entäpä ne hengenheikot jotka alkavat cappuccinon ja aamupuuron tullessa kahvilan pöytään kuvaamaan sitä tuiki harvinaista asetelmaa? Ja vielä molemmat kaverukset pöydässä samaan aikaan. 

On tämä mennyt hulluksi, ihan oikeasti.

Mattolaiturin asiakaskunta on sellaista, joka ei irrota koskaan luuriaan kädestä.

Vaimo kävelee kotona naama kiinni luurissa. Ei kuule eikä nää mitään. Pitää monta kertaa sanoa jos haluaa että kuulee. Suuttuu kun mainitsee asiasta ja aina jotain tärkeää kesken.

Koska terassilta ei pilllua saa.

Netistä saa.

Tuossa addiktiossa on sairauden piirteitä.

Koska ihmiset on niin addiktoituneita. Aivot tottuu siihen, ettei tarvitse keskittyä mihinkään. Sen takia normaali vuorovaikutus tuntuu tylsältä eikä se edes pahimmilta addikteilta onnistu.

Minä itse olin riippuvainen. Vaihdoin puhelimen vanhaan netittömään simpukkapuhelimeen. Tunnen olevani vapaa ja minulla jää aikaa vaikka mihin. Käytän nettiä vain kannettavalla. Nykyään netin selailu on jäänyt iltaan, kun päivällä on niin paljon mielenkiintoisempaa tekemistä. Ero on huomattava - ennen olin jatkuvasti somessa, nyt tarkistan somekanavat kerran päivässä ja muun ajan teen jotain järkevää.

Monesti näkee jo aivan pieniä lapsia (ekaluokkalaisia) kävelemässä nenä kiinni kännykässä. Aika pelottavaa, kun koukutetaan jo nuorena noihin laitteisiin. Mahtaa niska tykätä siitä että pää on jatkuvasti kumartuneena alaspäin, jatkossa tulemme näkemään 15-vuotiaita kyömyniskoja?

Yks nuori on muuttunut ryhdiltään huonoksi.

Ei tarvii kertoa miksi.

Nyt kun oli aurinkoisia päiviä, tunsin oloni omituiseksi terassilla käydessä, kun olin ainoa joka ei tuijottanut puhelinta :). 

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset on niin addiktoituneita. Aivot tottuu siihen, ettei tarvitse keskittyä mihinkään. Sen takia normaali vuorovaikutus tuntuu tylsältä eikä se edes pahimmilta addikteilta onnistu.

Hmm. Itse ainakin keskityn hyvinkin paljon niihin netin sisältöihin, eikä keskittymiskyvyssä ole muutenkaan ongelmia. Teen työtäkin, joka vaatii aika äärimmäistä keskittymistä. 

Se "normaali vuorovaikutus" ei ole minua oikein koskaan kiinnostanut juurikaan, olen aika erakkoluonne. Ennen älypuhelimia en esim. terassille olisi mennyt ikinä, koska siellä oli vaivautunutta yksinään istuskella tuoppi kourassa, ja joskus -vielä pahempaa- joku mies tuli vaikka juttelemaan kun huomasin yksikseen istuvan naisihmisen. Nykyisin käyn tuollaisissa paikoissa koska  voin samalla tutkia itseäni kiinnostavaa sisältöä netistä eikä kukaan tule häiritsemään. 

Ääh, miten monta kertaa tämä pitää selittää. Nykyään vain on niin, että ne monet muut toiminnot hoidetaan sillä älypuhelimella. Joillekin tuntuu olevan mahdotonta käsittää, että älypuhelin ei ole vain mikään tyhjä ruutu, jossa vilkkuu jokin epämääräinen kuva, vaan siellä on oikeasti monenlaista sisältöä. Sen sijaan, että kädessä on kirja, kartta, kalenteri, lompakko, sanomalehti, kynä ja paperia, tenttimuistiinpanot, postimyyntikuvasto, kamera tai menossa perinteinen puhelu, siinä kädessä nyt sattuu olemaan puhelin. Entä sitten? Jos siellä istuisi porukka filmirullakamera tai sanomalehti kädessä, miten moni kauhistelisi, miten addiktoituneita ihmiset ovat sanomalehtiin? Joskus 20 vuotta sitten oli ihan normaalia, että kahvilan pöydässä luettiin kirjaa tai sanomalehteä. Nyt kun se tehdään älypuhelimen kanssa, se on muka hirveän turmeltunutta käytöstä. 

Minkäs tervehenkisen telepatiatuulahduksen kautta te tänne näitä viestejä kirjoittelette? Tämä on ihan sitä samaa teknologiaa ja somea, kuin niillä parjaamillanne "addikteilla". 

Addiktio on eri asia kuin kohtuukäyttö. Sehän on vain kätevää, jos on kaikki toiminnot älypuhelimessa. Silloin puhutaan addiktiosta, jos ei pysty olemaan hetkeäkään ilman - ja niitäkin ihmisiä on. Ei älypuhelimia tarvitse demonisoida, mutta on naiivia väittää etteikö isolla osalla ole paha addiktio, ja se tulee olemaan tulevaisuudessa iso ongelma.