Hymypatsaat ja stipendit - menevätkö aina oikeaan osoitteeseen?

Minä olin ja olen ujo, hiljainen, kiltti sekä kaikkien kaveri ja sain kouluaikana hymypatsaita. Menivät kaikkien mielestä oikein. Stipendit jaettiin vähävaraisille hyvin menestyville oppilaille, niitäkin sain muutaman vaikka en ihan kympin poika ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan se menee, kun lapset sen äänestävät.

Ehkäpä se sinun lapsesi ei ole niin erinomainen hymytyttö / hymypoika koulussa,

kun itse luulet hänen olevan.

Kaikissa kouluissa lapset eivät saa äänestää, vaan opettajat päättävät.

Ihan tyhmää. Sehän on oppilaiden kesken valittava patsas. Näin minun aikaan koulussa tehtiin. Opettajat pois valitsemasta, hehän saavat valita stipendin saajat.

Jostakin luin, että joku oli voittanut äänestyksessä yhdellä äänellä hymypoika tai - tyttö patsaan, mutta opettaja oli antanut patsaan sille hävinneelle! Tässä opetettiin yhteiskunnan toimintaa!

Eivät mene aina oikeaan osoitteeseen. Totean tämän siitä huolimatta, että perheeseemme on tullut aikanaan kaksi hymytyttöpatsasta ja useita stipendejä muun muassa ruotsista, ranskasta ja uskonnosta. Hymypatsaat nimenomaan kyseenalaistan, en niinkään yksittäisistä aineista myönnettäviä stipendejä (jälkimmäiset menevät yleensä parhaalle osaajalle). Kyseenalaistan hymypatsaat siksi, että niiden jakaminen voi perustua ihan vaikka luokan oppilaiden etukäteen tehtyihin sopimuksiin (kuten toisen tyttäreni luokalla aikanaan) ja opettaja ei näistä välttämättä tiedä yhtään mitään. Tyttäreni luokalla kovistyttöoppilaat hovinsa kanssa sopivat keskenään ennen äänestyspäivää, että ketä piti äänestää. Tälläisilla etukäteen tehdyillä sopimuksilla voidaan kätevästi blokata pois esimerkiksi se ystävällinen ja kiltti oppilas. Havaintojeni mukaan hymypatsaiden saamisen kriteerit vaihtelevat vailla mitään logiikkaa: saman luokan sisällä jonakin vuonna opettaja päättää, jonakin vuonna äänestetään luokan kesken jne. Ja jos sama opettaja opettaa kuusi luokkaa peräkkäin samaa luokkaa, saattaa alkaa vaikuttamaan jo vanhempienkin pärstäkertoimet asiaan. Poistaisin koko hymypatsastradition kouluista ja tilalle pitäisi harkita jotain muuta.

Oppilaat äänestävät. Stipendi annetaan miten kulloinkin. Pitäisi antaa luokan parhaimman ka:n mukaan, käytöksen jne. 

Alakoulussa hymypoikapatsaasta sai oppilaat äänestää, ja se meni aina samalle pojalle ja ihan ansiosta.  Oli sellainen iloinen, kiva poika.

Hymytyttöpatsaasta ei äänestetty, vaan opettaja vain ilmoitti, että sen saa Anne, joka oli opettajan lellikki.  Opettajan perhe ja Annen perhe olivat erittäin hyviä ystäviä ja kuuluivat samaan eliitti-ystäväpiiriin, jotka seurustelivat vain keskenään pikkupaikkakunnalla.

Joka vuosi Anne sai hymypatsaan ja kaikenlaista muutakin erikoishuomiota osakseen.  No mikäs, nätti kiharatukkainen ja aina kauniisti puettu varakkaan perheen tyttölapsi meidän tavallisten mitättömyyksien joukossa, harmi että joutui meidänkaltaistemme joukkoon koulua käymään.  Elettiin 50-60 -luvun vaihdetta ja nöyriksi kasvatetut lapset totteli eikä uskaltaneet kyseenalaistaa mitään.

Vasta isompana asia tuli kunnolla mieleeni, kun sitä muutenkin kertaili mielessään joitakin kansakouluaikaisia juttuja.  Opettajat ei todellakaan aina olleet tasapuolisia.  Sitä vaan toivoo, että ajat olisivat muuttuneet.  Mutta ovatko ne?  

Katkerako?  No en, mutta tosiasiat pitää tunnustaa.  Mitä asioita opettajien koulutuksessa opetettiin joskus aikoinaan, pedagogian ammattilaisiahan heidän pitäisi olla.  Eikö opetettu oppilaitten tasavertaista kohtelua?

Vierailija kirjoitti:

Oppilaat valitsevat hymypatsaat ja tulos on heidän mielipiteensä ja siksi juuri oikea. Tämä tietenkin harmittaa niitä vanhempia, joiden lapsi ei patsasta saa. Stipendien saajat valitsee opettaja ja hän osaa ammattitaitonsa puolesta tehdä oikean valinnan. Stipendeille on tarkat kriteerit, esim. matemaattinen lahjakkuus, taiteellisuus jne. Stipendin saaja ei siis ole aina se penaalin terävin kynä mutta ehdottomasti stipendinsä ansainnut.

Näin sen pitäisi olla, muttei aina ole.

Yhden lapseni kohdalla luokkakaverit olivat äänestämässä häntä hymypatsaan saajaksi.

Opettaja oli kuullut tämän keskustelun ja sanonut oppilaille, että "muistakaa, että hymypatas kuuluu sille, jolla on paras keskiarvo". Tämä oppilas oli ollut opettajan ehdoton suosikki ja lellikki. Tämä tapahtui siis ala-asteella.

Hämmentyneet oppilaat tekivät sitten niinkuin opettaja käski.

Seuraavan kerran, kun oli äänestys samasta asiasta, ei kyseinen opettaja ollut enää opettajana ja lapseni sai patsaan.

Sinänsä tuo patsaan saaminen ei nyt mikään iso juttu ollut, mutta tuon opettajan asiaan sekaantuminen oli jokseenkin outoa.

Mutta outoja tuo opettaja teki muutakin, muttei siitä tässä sen enempää.