munuaisen vajaatoiminta

Lopetettiin huhtikuun alussa. Sillä oli munuaisten ja sydämen vajaatoiminta, joista kumpikaan ei ollut elon päättymisen syynä. Munuaisvaiva näkyi vain verikokeessa ja söi sitten siihen sopivaa ruokaa ja myös sydän pelitti hyvin yhdellä tosi pienellä pillerillä päivässsä. Koirasta tuli vain yksinkertaisesti vanha ja jalat alkoivat mennä huonoksi, joten niin täytyi luopua rakkaasta ystävästä, jollaista ei ikinä tule toista!! :' (

Rakas kissamme söi vajaan viikon jotenkuten noita munuaisvikaisten erikoisruokia. Sitten taas lopahti ruokahalu ja oli väsynyt ja vetäytyvä. Yritin vielä tarjota hänelle omia herkkujaan paistijauhelihaa ja keitettyä kalaa. Vain maustamatonta jugurttia latki jonkin verran. Koska kissa oli jo aiemmin laihtunut lähes 2 kiloiseksi ja sillä oli ennenkin ollut monenlaisia vaivoja mm vikaa sydämessä, niin 1.6 teimme kipeän päätöksen ja veimme kissan poisnukutettavaksi. Vaikeinta oli se, että samana aamuna kissa olikin yhtä äkkiä vähän virkeämpi ja tepasteli pihalla nuuhkien nurmikkoa ja merkkaili vähän vielä tuoksujaan puutarhakalusteisiin. Jouduin empimään asiaa vielä silloin, mutta pysyimme jo tehdyssä päätöksessä. En halunnut että kissamme ainakaan menisi enää huonompaan kuntoon. Ja ehkä hänen kissanarvolleen oli mukavaa viettää viimeinen aamupäivä vielä suht reippaasti. Nyt on tyhjä tunne ja suuri suru. Onneksi kuitenkin lohtuna vielä toinen 16v. kissa ja rakas 4kk poikavauva ja tietysti tuo oma avomieskin. Mukavaa kesää erityisesti kaikille kissaihmisille!!!

Toteamisesta eleli ehkä n. vuoden, en tiedä kauanko oli vaivannut jo aiemmin. Koira joi tosi paljon ja pissaili tietysti, laihtui, mutta oli muuten elämän iloinen ja reipas. Ruoka ei viimeisinä kuukausina tahtonut maistua. Loppu olikin sitten kamala, koira lopetti yhtäkkiä syömisen, juomisen ym. ja vetäytyi nurkkaan tekemään kuolemaa. Eli loppu tuli tavallaan aika yhtäkkiä. Onneksi sain lopulta kovan etsimisen jälkeen eläinlääkärin kiinni joka pääsi samana päivänä nukuttamaan koiramme, tuskainen kun oli. Silloin päätin etten enää koskaan katsele eläimen sairautta ja vanhenemista liian pitkälle. Eli jos eläimelle tulee jokin parantumaton sairaus ja elin ennuste ei ole pitkä, vien eläimen mielummin vähän liian aikaisin nukutettavaksi kuin katson noin pitkälle. No sitä aikaahan on välillä vaikea arvioida, ja kissat varsinkinei näytä pahaa oloa helposti päällepäin.

Jotenkin kirjoituksesi lohdutti minua suuresti, sillä olen tässä pari päivää surrut, että teinkö sittenkin liian nopean ratkaisun kissani kanssa. Järkeilin silloin, että en halua kissan menevän enää huonompaan kuntoon. Mutta nyt kun ikävä ja kaipaus on pahimmillaan, niin väkisinkin välillä mietin, että mitä jos kissa olisikin vielä reipastunut pariksi viikoksi tai pariksi kuukaudeksi jopa... Vaikka toisaalta ei kai se kissani elämänlaatua olisi miksikään muuttanut olisko elänyt 2 viikkoa pidempään vai ei. Suruissaan sitä vaan miettii kaikenlaista. Pitäisi vaan pystyä rakkaudella muistelemaan niitä mukavia vuosia joita tämän Toffeetassun kanssa saimme viettää. Kolme vuotta sitten tämä sama kissani joutui ketun kynsiin ja kaikkien eläinlääkärin ennusteiden vastaisesti selviytyi. Mutta silloin otin 2 viikkoa töistä vapaata ja käytännössä makasin kissan kanssa 2 viikkoa patjalla makuuhuoneen lattialla ja vain hoidin sitä. Eli toisaalta annoin hänelle 3 lisävuotta siinä kohti. Eläinlääkäri kun suositteli silloin lopettamista.