Olen niin onnellinen vauvastani, en niinkään enää miehestäni..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen rakastunut miestäni ja paljon 6 vuoden ajan. Hämmästelenkin sitä, että minne se rakkaus häntä kohtaan on kadonnut. Tuntuu, että kaikki minun rakkaus on nyt täysin vauvalle annettu. Olen suunnattoman onnellinen vauvasta ja tuntuu, että nyt on kaikki mitä tarvitsen, olen toivonut ja unelmoinut. Täydellinen ihana vauva.

Vaikea selittää tätä tunnetta ja miten on fiilis miestä kohtaan muuttunut. Ajatus siitä, että mies vaikka kävisi vieraissa ei tunnu pahalta vaikka ennen se oli yksi suurimmista peloistani. Mutta tietysti haluaisin rakastaa kuin ennen ja elää yhdessä onnellista perhe-elämää.

Ehkä tosiaan olen vain jossain vaaleanpunaisessa vauva-kuplassa. Vauva pian 3viikon ikäinen. Eli ei tätä tunnetta ole kauan ollut vielä.

Ap

Normaalia hormonitoimintaa. Ei syytä taistella vastaan, menee ohi pikku hiljaa. Vauva tarvitsee nyt sinua 24/7, miehesi ei.

Ai, kun vauva tarvitsee 24/7, niin mies tarvitsee 0/7? Ei ihme että niitä vauva-ajan eroja tulee niin paljon. Minun vaimo otti minulta suihin synnytyslaitoksella heti samana iltana kun oli synnyttänyt meidän esikoisen. No, me ollaankin oltu naimisissa jo 15-vuotta ja perhe on voinut hyvin koko ajan...

Ei ei, noin ei sanoa täällä! Pitää sanoa että meillä on mennyt surkeasti, kun vaimo joutui pitämään miehensäkin tyytyväisenä ja että kadut asiaa jälkeenpäin.

Miehen pitäisi ymmärtää, että vauva on nyt tärkeintä, tuo on normaalia ja menee ohi ajan kanssa. Ota mies neuvolaan mukaan, ja käykää keskustelua siitä miten hormoonit vaikuttaa synnytyksen jälkeen, mies voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi, mutta on tärkeää saada hänet tajuamaan, että hän ei ole enää pelkkä puoliso vaan myös isä, jolloin miehen roolissa tapahtuu muutoksia.