Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävä raivoaa kun naapuri yritti ostaa meidän kultasennoutajan. En näe mitää syytä olla vihainen.
19.05.2019 |
Meillä vuodenvanha kultasennoutajan poika josta yllättäen kasvoi harvinaisen komea ja lempeä yksilö. Tai on siis meidän ensimmäinen mutta aina hän saa ihan ammatti ihmisiltäkin kommentteja miten tollanen rotuyksilö pitäis kouluttaa näyttelyihin ja tehdä pentuja ym. Meidän lähi omakotialueella asuu suunilleen viisikymppinen mukava pariskunta jotka ovat aivan ihastuneita koiraamme. Juoksevat ulos silittelemään jos ikkunasta näkevät että kävellään ohi ja koira halaa ja pussaa varsinkin kun välillä saattaa olla joku lihapullakin tarjolla:) Vaimo kerran itkusena näytti kuvaa heidän viisivuotta sitten onnettomuudessa kuolleesta koirasta joka kieltämättä olisi yhtä hyvin voinut olla kuva meidän pojasta. Isännälläkin meinasi alahuuli väpättää ja tajusin että he olivat todella kiintyneitä koiraansa. Nyt olin kahdestaan pojan kanssa lenkillä ja naapurinmies puutarhahommissa ja tuli tuttuun tyylin paijailemaan. Hän oli vähän hiljasempi kun yleensä ja just sen olonen että "sanonko vai enkö"? Me meinattiin jo jatkaa matkaa siitä kun hän jäi seisomaan paikalleen ja tokas että hän maksaa 5000euroa tosta koirasta ja tiedät että se saa hyvän kodin:O Mä jäin täysin sanattomaksi kunnes sain mutistua että ei hyvä ihme sä saat sillä rahalla jo monta pentua mutta ei meidän poju ole kaupan. Mies totesi tähän että niin saisitte tekin että miettikää asiaa tarjous on voimassa ainakin siihen asti kun koira on puolitoistavuotias. Mä sanoin vaan että ei me pystytä moi, moi. Mies jopa vähän yllättyneenä totes aijaa.
Kotona kun kerroin tästä poikaystävälleni hän yllättäen kertakaikkiaan kihisi raivosta. Sain oikeasti sanoa suorat sanat miten mua ei ainakaan nolata ihmisten silmissä tai muuten se olis painellut sen pariskunnan oven taakse! Hänen mielestä tämä pariskunta yrittää nyt hyväksikäyttää meitä koska tietävät että ollaan pienitulosia opiskelijoita ja ylimääräinen raha ei tekis pahaa. Mä ymmärtäisin tämän reagtion jos naapurin setä kävis minua rahalla ostamaan mutta en tässä tilanteessa. No lenkkisuunta muuttu ainakin pysyvästi ettei synny kiusallisia tilanteita;D
Ymmärrättekö te miksi yleensä rauhallinen kaveri muuttuu tälläsestä raivohäräksi?!
Kommentit (57)
Ottakaa kohteliaisuutena! Koiranne on heistä aidosti ihana. Ja itselläni on koira eli ymmärrän hyvin kiintymyksen koiraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olisin myynyt tuosta summasta. Koiria saa aina uusia.
Noin kylmästi lemmikkeihinsä suhtautuvan ei kannata hankkia yhtäkään.
Tarina vaikuttaa sepitetyltä, mutta tositilanteessa olisi tosiaan syytä ihmetellä ja paheksua naapureiden käytöstä eikä suinkaan poikaystävän. Ihan vinksahtanutta, itsekästä ja loukkaavaa. Kuollutta lemmikkiä ei voi korvata jollain toisella samannäköisellä ja miksi olettaisivat, että joku luopuisi omasta lemmikistään heidän hyväkseen?
Poikakaverisi on mielestäni typerä. Joudut hänen kanssaan todennäköisesti tulevaisuudessa vaikeuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa kohteliaisuutena! Koiranne on heistä aidosti ihana. Ja itselläni on koira eli ymmärrän hyvin kiintymyksen koiraan.
Loukkaushan tuo on: olettavat, että toiset ovat valmiit luopumaan perheenjäsenestä rahaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikaysyävääsi loukkasi asia todella paljon ja siksi hermostui. Nyt vaan vähän rauhoittumista. Loukkaantumiseen on oikeus, mutta se, miten kyseinen tunne käsitellään, on toinen asia. Poikaystäväsi käsitteli sen tunteen vihan kautta. Minäkin raivostuisin, jos joku tulisi tarjoamaan kameleita mun lapsesta. Ei se ole ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä olisin myynyt tuosta summasta. Koiria saa aina uusia.
koira ei ole mikään pesukone tai auto
Facebookin konmaritusryhmässä on konmaritettu lemmikkejäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älyvapainta keskustelua pitkään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun koirista on useinkin tarjottu paljon isompiakin summia mutta en ole myynyt koska on ollut jalostuskoiria. Ei ap kannata loukkaantua naapurin tarjouksesta vaan olla ylpeä omasta koirasta. Poikaystävän suuttuminen voi johtua myös siitä jos hän on hyvin tarkka siitä mikä on hänen on hänen,eli on siis tarkka omistamistaan tavaroista ja asioista.
Miten joku voi erottaa saman rodun koirat toisistaan??? Menkää hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun isotäti ehdotti aikanaan, kun kuopus oli puolivuotias, että hänhän vois adoptoida tuon pojan... Tarjosi jopa rahaa, kun ei suostuttu :D Eikä siis ollut mikään dementikko vaan ihan normaali, työssäkäyvä nainen.
Koiranne ei edes saisi hyvää kotia. Naapurit eivät tunnu tajuavan, että se on eri yksilö, vaikka näyttää samalta. Kuulostaa siltä, että antaisivat sille lähestulkoon edesmenneen koiransa nimenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tällai OT:na. Näyttelyt eivät kerro koiran hyvyydestä yhtikäs mitään. Ne ovat missikisoja, joissa haetaan toinen toistaan "näyttävämpiä" ja äärimmäisempiä koiratyyppejä. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että rotujen terveys ja hyvinvointi jää kakkoseksi ja heikkenee, kun jalostus etenee pelkästään ulkonäköpohjalta. Näyttelyihin ei normaalisti arjessa toimivaa koiraa tarvitse mitenkään erityisemmin kouluttaa, kunhan koira osaa ravata narun päässä ja pysähtyä seisomaan, se on siinä. Kannattaisi kokeilla mieluummin jotain sellaista lajia, jossa koira joutuu oikeasti käyttämään älyään ja haastamaan fysiikkansa. Kultsulle sopivia lajeja esim. vesipelastus, tottelevaisuus, jäljestäminen (metsäjälki tai verijälki), esine-etsintä, noutajien rodunomaiset lajit jne.
Ja ennen kuin rupeatte koiraanne antamaan jalostuskäyttöön, niin huolehtikaa riittävät terveystutkimukset (lonkkien ja kyynärien, mielellään myös mm. selän ja olkien kuvaus, silmäpeilaus jne). Myös noutajien taipumuskoe olisi hyvä suorittaa, luonnetesti tai MH-luonnekuvaus antaa myös hyvää dataa koiran luonneominaisuuksista (omistajan käsitys siitä, että kyseessä on kiva koira, ei riitä mihinkään).
Vierailija kirjoitti:
Koiranne ei edes saisi hyvää kotia. Naapurit eivät tunnu tajuavan, että se on eri yksilö, vaikka näyttää samalta. Kuulostaa siltä, että antaisivat sille lähestulkoon edesmenneen koiransa nimenkin.
Joo, ja "nyt siltä ei kielletä mitään", eli kasvattamatta jäisi.
Ystävällisinä ihmisinä voisitte kertoa naapurillenne, keneltä kasvattajalta olette hankkineet koiranne ja suositella heitä hyvinä koiranomistajina kasvattajalle. Eli auttaisitte naapureitanne hankkimaan mahdollisimman läheistä sukua oman koiranne kanssa olevan koiran, kun he ovat kerran niin ihastuneita koiraanne ja sen luonteeseen. Tosin ehkä he eivät halua pentukoiraa, mutta kenties kasvattajalla olisi tietoa kasvattamastaan aikuisesta koirasta, joka tarvitsee kodin.
En yhtään ihmettele naapureidenne käytöstä, vaikka ostotarjous olikin tahditon. Todella hyväluonteiset koirat on kuitenkin harvassa, ja etenkin heidän omaa edesmennyttä "maailman parasta" koiraansa muistuttavat koirat. Sellainen koira on viiden tonnin arvoinen. Mutta saattaisi heille riittää joku koirallenne läheistä sukua oleva koira.
Miten kukaan voi ostaa koiranpennun? Ei se ole esine vaan perheenjäsen ja miten kukaan voi tehdä rahaa laittamalla koiran poikimaan uudestaan ja uudestaan?
Kysyn vaan siksi, että teidän perusteluissa on nyt koiranpennun mentävä aukko. Aikuista koiraa ei voi myydä mistään hinnasta mutta pentuja myydään, ja annetaan ilmaiseksi, ja jotkut tekevät rahaa näillä perheenjäsenillä.
Jos mulla olis koira ja naapuri haluais ostaa sen viidellä tonnilla, niin myisin kyllä kun naapuriin ja tiettävästi hyvään kotiin menisi.
Vierailija kirjoitti:
Koiranne ei edes saisi hyvää kotia. Naapurit eivät tunnu tajuavan, että se on eri yksilö, vaikka näyttää samalta. Kuulostaa siltä, että antaisivat sille lähestulkoon edesmenneen koiransa nimenkin.
Näin juuri, tuskin ovat edes koiraihmisiä vaikka niin luulevat. Kiintoisaa olisi tietää miten se edellinen kuoli? Jäikö vaikka auton alle kun karkasi omille teilleen siitä samasta pihasta? Kun on tylsää, koira keksii omia juttuja ja ne saattavat johtaa onnettomuuksiin.
Jaaa mä en kyllä myisi viidellä tonnilla. Se on ensinnäkin perheenjäsen, ja toiseksi sen käyttö ja jalostusarvo on suurempi joka tapauksessa.
En suuttuisi. Sanoisin, että ikävä kyllä ei ole myynnissä mutta jos on tahtoa ottaa, niin voiko hoitojärjestely olla hyvä?
Tuli sen miehen puolesta paha mieli kun selvästi ikävöi omaa koiraansa :(