Pitäisikö Suomen sotaorpoja jotenkin huomioida?
https://www.hs.fi/paivanlehti/19052019/art-2000006110244.html
Tämän päivän lehdessä oli kaksi mielipidekirjoitusta asiasta. En vain pääse noihin asioihin oikein kiinni. Mitä apua tai hyvitystä nuo päälle seitsemänkymppiset ihmiset tarvitsisivat?
Kommentit (8)
Yhtään vähättelemättä heidän menetystään sodan johdosta, olen sitä mieltä, että eivät tarvitse mitään hyvitystä enää. Nämä sotaorvot ovat kaikki jo siellä seitsemänkympin hujakoilla.
Kumpikin vaarini oli sotaveteraaneja ja ikinä eläessään eivät esimerkiksi päässeet yhdellekään kuntoutusjaksolle.
Sotaorpojen keräykset ohitan, sotaveteraanien keräykseen osallistun aina.
Minäkin haluan korvausta koska äitini oli sotalapsena Ruotsissa ja sen takia kasvatti minut helkkarin huonosti, tukisti ja antoi luunappeja kun oli kiukkunen. Ehdottomasti keräys pystyyn kaikille sotalasten lapsille!
M 58
Minun äitini on sotaorpo ja vielä evakko kaupanpäälle. Pitkän työuran teki virkanaisena ja elelee nyt mukavasti työeläkkeellään. En oikein usko että kaipaileekaan mitään muistamisia.
Eiköhän ne ole jo pärjäneet tai olleet pärjäämättä. Jos oikein haluaa voisi pystyttää patsaan pienestä lapsesta jolla kyltti kaulan ympärillä sinne jonnekkin ruotsinlaivojen liepeille, reppu selässä ja sopiva teksti.
Vierailija kirjoitti:
Yhtään vähättelemättä heidän menetystään sodan johdosta, olen sitä mieltä, että eivät tarvitse mitään hyvitystä enää. Nämä sotaorvot ovat kaikki jo siellä seitsemänkympin hujakoilla.
Kumpikin vaarini oli sotaveteraaneja ja ikinä eläessään eivät esimerkiksi päässeet yhdellekään kuntoutusjaksolle.
Sotaorpojen keräykset ohitan, sotaveteraanien keräykseen osallistun aina.
Sotaveteraaniliitolla onjo niin paljon rahaa, että se riittää ihan varmasti kyllä ja vieläpä ihan reilustikin kaikkien jäljelläolevien sotaveteraanien vaikka mihin hoitoihin ja vielä hautauskuluihinkin (...aikanaan sitten) jokaiselle heistä.
Niitä rahoja ei tarvitse enää venyttää eikä pihtailla yhtään, sillä nimensä mukaan liitto on ne heille kerännyt.
Ihme yleensä ,ettei veteraanien hoitokuluja ole voitu maksaa suoraan valtion kassasta, eli että niiden heidän hoitojensa yh. on katsottu olevan yksityisen hyväntekeväisyyden varassa
( ...kun ei valtio (sittenkään) ole niistä kustannuksista huolehtinut niille kansalaisilleen, jotka sen puolesta aikanaan sotivat ja paljon kärsivät ja menettivät kaikki vähintään nuoruutensa niissä maanpuolustushommissaan 'siellä jossakin' ?)
Kyllä se kuulkaa valtion kuuluisi huolehtia nyt heistä mukisematta ja yhtään budjetista ja menoista asiassa kiukuttelematta .
ps* Kyllä niistä esim. siihen hävittäjäkauppaan korvamerkityistä rahoista ,(...eli niitä hiukan hanketta ajatellen vähentämällä) olisi saatu rahaa tähänkin tarkoitukseen, jos muka kansalaiskeräykset ovat tarpeellisia sen heidän asiansa hoitamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne ole jo pärjäneet tai olleet pärjäämättä. Jos oikein haluaa voisi pystyttää patsaan pienestä lapsesta jolla kyltti kaulan ympärillä sinne jonnekkin ruotsinlaivojen liepeille, reppu selässä ja sopiva teksti.
TUO EI OLE SOTAORPO
SOTAORPO on sellainen, jonka isä kuoli sodassa.
Kyllä heitä voisi jotenkin muistaa. Kurja elämä monella lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini on sotaorpo ja vielä evakko kaupanpäälle. Pitkän työuran teki virkanaisena ja elelee nyt mukavasti työeläkkeellään. En oikein usko että kaipaileekaan mitään muistamisia.
Käesihän äitisi sodan takialapsena
Olenko ainoa, jota aihe ihmetyttää, kun ei Hs:n sivullakaan ollut keskustelua?