Kadutko lemmikin hankkimista?

No mun kaksi kissaa varmasti kärsivät pienessä kuumassa kerrostaloyksiössä. Ainakin moukuvat iltaisin ulos. Tällä alùeella on koiria kadut täynnä ja vaarallista viedä kissa valjaissa ulos.

Kaduin koiran hankkimista siinä vaiheessa, kun elämän tilanne muuttui eron myötä. Koira ei ehtinyt olla meillä kuin vähän vajaan vuoden, kun ymmärsin että sen on parempi toisessa kodissa. Pääsikin ihan unelma kotiin, ja näen koiraa usein.

Kissoja en ole katunut.

Tämä ketju ahdistaa. Paitsi, että ap:lle 10+ siitä, että nostaa vaietun asian esille.

Opiskeluaikana itsellä oli kissoja, mielestäni oli väärä elämäntilanne ottaa niitä vaikka rakastinkin  niitä. Hyvin kuitenkin hoidin, mutta väärä elämäntilanne. Avoliiton purkautumisen jälkeen kissat jäivät miehelle. Onneksi saivat hyvää hoitoa.

Nykyisin itsellä kaksi koiraa ja iso aidattu okt:n piha, yölläkin pyytävät joskus sinne pissille. Silti huono omatunto, jos ollut esim. liikaa töissä, vaikka mies yleensä kotona ja touhuaa koirien ja lasten kanssa koko ajan ulkona kesät talvet. Koirien (varsinkin nuoremman) surulliset, alistuneet silmät, kun lähden töihin ja ne jäävät yksin. Ja se riemu, kun "äiti" tulee kotiin.

Vaikka nukkuvat vieressäni ja saavat huomiota, hellyyttä, rapsutuksia. Ne rakastavat lapsiani yli kaiken. Ja lapset niitä.

Noniinseon kirjoitti:

Tämä ketju ahdistaa. Paitsi, että ap:lle 10+ siitä, että nostaa vaietun asian esille.

Opiskeluaikana itsellä oli kissoja, mielestäni oli väärä elämäntilanne ottaa niitä vaikka rakastinkin  niitä. Hyvin kuitenkin hoidin, mutta väärä elämäntilanne. Avoliiton purkautumisen jälkeen kissat jäivät miehelle. Onneksi saivat hyvää hoitoa.

Nykyisin itsellä kaksi koiraa ja iso aidattu okt:n piha, yölläkin pyytävät joskus sinne pissille. Silti huono omatunto, jos ollut esim. liikaa töissä, vaikka mies yleensä kotona ja touhuaa koirien ja lasten kanssa koko ajan ulkona kesät talvet. Koirien (varsinkin nuoremman) surulliset, alistuneet silmät, kun lähden töihin ja ne jäävät yksin. Ja se riemu, kun "äiti" tulee kotiin.

Vaikka nukkuvat vieressäni ja saavat huomiota, hellyyttä, rapsutuksia. Ne rakastavat lapsiani yli kaiken. Ja lapset niitä.

Itselläkin on aina huono omatunto lemmikkien suhteen, vaikka tekisin mitä tahansa!

Ap

Koirien kanssa pitäisi olla joka päivä 3 tuntia metsässä.

Sisäkissoille pitäisi rakentaa sademetsä kotiin.

Hamsterin pitäisi saada elää lattialla.

Kultakalat pitäisi päästää mereen.

Tällä luonteellani en voi pitää lemmikkejä, koska töissäkin pitää käydä.

Hankkikoon rennommat ihmiset niitä.

Tottakai kadun ajoittain, eiköhän se ole täysin normaalia. Rakkautta ja huolenpitotasoa ei kuitenkaan mitenkään laske noussut *itutuskäyrä minulla, aina ei vaan kaikki suju kuten toivoisi. Kaikilla on huonoja päiviä, myös lemmikeillä ja niiden omistajilla. Turha stressata asialla.

Mulla on ollut koiria, kaneja ja nyt lisko ja koirasta haaveilen. En ole varsinaisesti katunut, mutta toki joskus on paljon huolta ja rankkaa. Elävien ruokahyönteisten kanssa sählätessä alussa kyllä hetken mietti, että mihin sitä onkaan ryhtynyt, mutta nyt sujuu rutiinilla. Hyvät tukiverkot on tärkeitä lemmikinkin kanssa ja auttanut muuttuvissa elämäntilanteissa. Toki lemmikki pitää aina hankkia kunnolla harkiten ja miettiä monelta kantilta, ettei sitten tosiaan ylläty liikaa.

Tällä hetkellä itselläni ei ole enää lemmikkejä, mutta jos joskus vielä otan lemmikin niin se on sitten kissa. Vuosien varrella itselläni on ollut niin jyrsijöitä, kaneja, kissoja ja koiria enkä ole koskaan katunut niiden ottamista eikä niiden hoitaminen ole ollut rankkaa tmv.

Kaikki lemmikkini ovat saaneet olla koko elämänsä luonani ja varmasti saaneet hyvää hoitoa.

Mutta asia minkä takia en enää välttämättä ikinä ota lemmikkiä enkä ainakaan (isoa) koiraa tai muutakaan isompaa lemmikkiä on se että viimeisimmälläni koiralla oli erittäin paljon sairauksia yms.

Koiran sairaudet tuovat toki lisää työtä, varsinkin jos vaativat päivittäistä hoitoa/ lääkitystä, mutta lisäksi ne kuluttavat lompakkoa äärimmäisessä tapauksessa todella paljon. Tällä koirallani oli useita allergioita, jonka takia ruoka oli pelkkää raakaruokaa, johon isolla koiralla upposi se 200 euroa kuukaudessa.

Se nyt olisi vielä ollut kohtuullinen kuluerä, mutta kun päälle tuli vielä kaikki eläinlääkärikäynnit, muut sairaudet ja lääkkeet, niin viimeisen 1,5 vuoden aikana tämän koiran hoitoon upposi noin 1000 euroa kuukaudessa.

Ja, kun osa hänelle ilmaantumista sairauksista oli hoidettavissa leikkauksella tmv, niin totta kai niitä hoidettiin sitä mukaa, mutta kun sairauksia tuli toinen toisensa perään ja osa nyt oli ihan pysyviä/ pahenevia (esim spondyloosi), niin täytyi toisinaan miettiä että kauanko vielä ja missä vaiheessa mahdollinen lopetus. Se päätös oli ehdottomasti rankinta, ja totta kai aika paljon sai itse tehdä ylitöitä että sai hänen kulunsa maksettua joka kuukausi.

Enää en siis uskalla isoa koiraa ottaa, koska tuo rahanmeno voi olla loputon suo. Todennäköisesti en enää lemmikkejä ota, niitä kaksikymmentä vuotta oli ja hyvät muistot ja paljon valokuvia jäi, mutta se riittää.

En ole katunut. Uusi jyrsijäkaveri oli oikein tervetullut pieneen kotiimme ❤

No en todellakaan kadu. Koirani on yksi parhaimpia asioita mitä minulle on tapahtunut. Tuonut niin paljon iloa elämään 😍

Hevosen ostoa kaduin, aluksi. Oli ihan kaheli elikko. Lopulta siitä tuli oikein fiksu sekä hyväkäytöksinen eläin, lapset rakasti sitä ja niin taisi hevonenkin tykätä lapsista, koska hakeutui lasten silitettäväksi. Lisäksi oli aina extravarovainen kun pieni lapsi oli selässä. Kukaan ei uskonut mun kiltistä hevosesta että alkuvuosina se oli vaarallinen, kahdella jalalla kävelevä pommi.

Kissojen ostoa en ole ikinä katunut. Paitsi yhden, koska se ei oikein osannut olla laumassa. Nyt se osaa olla kissoiksi. Hyvä siitäkin tuli.

Meille piti tulla lapsille kani. No, se on nyt "äidin lemmikki", tyttären sanojen mukaan. Eniten sen hoito on mulle kasaantunut ja kun lapset ovat isällä, niin mun kanssa se tottakai on. Pomppii vapaana, yöt vaan isossa häkissä. Yllätyin kuinka seurallinen se on, seuraa mua kuin koira! Tulee myös kutsumalla ja varsinkin jos huutaa syömään. 😁 Kun illalla haluais kattoa rauhassa tv:tä kun lapset nukkuu, siihen se pomppaa mahan päälle kuopimaan ja "kurnuttamaan". Lisäksi papanoita lentelee kaikkialle ja lehdet, johdot ym. Järsii jos pääsee käsiksi. Heinät kulkeutuu joka paikkaan.

Vähän kadun joo, vaikka on ihana! Melko työläs lemmikki.