2-vuotiaan raivokohtaukset uuvuttaa....
Pojallani 2v 1kk on niin kova uhmakausi päällä, että ihan helisemässä ollaan! Raivareita tulee joskus montakin kertaa päivässä ja aivan turhista asioista! Esim. tänään kylässä suuttui, kun ei saanut leikkiä kynsisaksilla ja alkoi huutaa ja purra itseään käteen, täristen samalla teatraalisesti! Puremisen loputtua huuto (rääkyminen) jatkui ja jatkui, kunnes tuli oksennus kahteen otteeseen ja tietysti matolle! Kyläreissu päättyi siihen, kun pesin nolona kahta mattoa kyläpaikan kylpyhuoneessa ja lopuksi vielä tietysti lattian! Tällävälin poika oli jo täysin rauhoittunut ja leikki vailla minkäänlaista mielenmyllerrystä leluilla! Kotona on oksennukseen asti päättyviä raivo/huutokohtauksia tullut ennenkin, mutta nyt tuli jo kylässäkin! Huutokohtauksen alettua, ei mikään mahti maailmassa (kaikki keinot yritetty) lopeta huutoa! Onko muilla kokemuksia vastaavasta? Pitäisikö esim. kyläreissut vähäksi aikaa lopettaa? Vai kantaisiko pojan ulos huutamaan/oksentamaan, jottei mattopyykille tarvisi ruveta? Huh huh, ensi viikolla pitäisi lähteä ensimmäiselle ruotsinristeilyllekin pojan kanssa...kuinkahan käy?!?
Kommentit (5)
Ollaan koitettu myös sylissä pitämistä kohtauksen aikana, mutta tästä kiinnipitämisestä tulee suorastaan hysteeriseksi. Viimeksi yritin niin, että otin pojan tukevasti polvelle, käsivarret kiedottuna hartioiden ja selän ympäri, hyräilin hänen lempparilastenlauluja ja heijailin hiljakseen, mutta varttia kauempaa en yksinkertaisesti jaksanut, koska rimpuili täysillä koko ajan. Illalla yöpukua laitettaessa huomasin vielä kauhukseni pojan selässä pari punertavaa viirua, jotka tod.näköisesti tulivat väkisin sylissä kiinnipitämisestä!? Olin aivan järkyttynyt ja päätin, etten enää sitä konstia yritä! Pitää koittaa varmaan todella sitä ulkoilun/aktiivisuuden lisäämistä päiviin, jos ei sitten jaksaisi niin karjuakaan!? Päikkärit (2-3 h) ottaa kyllä joka päivä! Kaipa se tästä ajan kanssa helpottaa! :)
Meillä neiti 1v 9kk uhmaa tavalla, jota en esikoiselta muista.. Kuukauden ajan on saatu neitin raivareista kärsiä. Huuto tulee milloin mistäkin asiasta ja kestää puolisen tuntia. Mikään ei auta. Parasta on jättää neiti omiin oloihinsa huutamaan. Lähelle meno vain kiihdyttää huutoa. Tarpeeksi huudettuaan tulee itse syliin ja sitten jatkaa " hommiaan" kuin mitään ei olisi tapahtunut..
Raivareita tulee meillä myös öisin.. Viimeksi viikonloppuna mummolassa herätti kaikki.. Ei oikein mummo ja ukki ymmärtäneet, kun käskin jättää tytön rauhassa itsekseen huutamaan.. Tunsin olevani huono äiti, kun en saanut lasta rauhoittumaan millään.. Nyt mietitäänkin miten kesäloma vierailujen kanssa käy, kun neiti saattaa huutaa puolituntia parikin kertaa yössä.. Lisäksi päivä huudot päälle vieraassa paikassa. Ei houkuttele tällähetkellä..
Toivottavasti ei kestä kauaa!
Meri
nostamaan lattialta! Pari kertaa yleensä nostan tavarat, mutta sitten annan huutaa! Meille on nyt viikonloppuna tulossa yövieraita (pojan kummit) ja jo valmiiksi jännittää, kuinka yö menee. Takuuvarmasti kukaan ei nuku jos meteli alkaa! Aion informoida mahdollisesta yöhäiriöstä etukäteen, jos sillä sitten välttäisi sen, myös itselle tutun " olen-huono-äiti-kun-en-saa-lastani-rauhoitettua-tunteen" ??! Tsemppiä ja jaksuja teille!
Tytöllä 2v2kk taas uhma-aikaa, tuntuu menevän kausittain, viimeksi oli uhmainen pari viikkoa alkukeväästä, kun sairasteli ja oli väsynyt. Meillä tuntuu uhma laukeavan esim. sairaudesta, isän työmatkasta ja nyt viimeksi tutin poisjättämisestä. Väsyneenä saa aikaan kohtauksen asiasta kuin asiasta ja on ihan mahdotonta elää tytön odotusten mukaisesti (älä tee tuota, tuo minulle, minä halusin, anna heti...) enkä haluakaan saada hänelle aikaan tunnetta, että saa määräillä muuta perhettä. Meillä on viime aikona kohtauksiin auttanut, kun rauhallisella äänellä puhelee ja kiinnittää tytön huomion muihin asioihin. Oikeastaan on aika hassua, joskus voi tankata vartin jotain asiaa ja tyttö vaan huutaa, sitten on joku kolmaskymmenesviides kerta yllättäen menee perille ja naps, tyttö on taas ihan tavallinen oma itsensä. Rankkaa on välillä, meilläkin huudetaan usein monesta asiasta yhden illan aikana, mutta kai tämä taas helpottaa välillä. Yllättävän usein ns. järjen puhuminen on auttanut, kun asian esittää yksinkertaisesti ja toistaa monen monta kertaa. Tyyliin " X nukkuu omassa sängyssä, äiti nukkuu omassa sängyssä."
... koskapa se kuuluu uhmaan.. Uhmakohtauksia voi yrittää pehmittää riittävällä ulkoilulla ja riittävillä lepohetkillä. Ja lapsethan ovat yksilöitä eli tempperamentti voi olla joillakin todella tulinen. Elä lopeta vierailuja, mutta ehkä kannattaa siirtyä esim kylppäriin tai eteiseen matottomalle alustalle jos tosiaan käy useimmiten niin että oksennus tulee. Meillä raivarit käytiin läpi turvallisesti äitin tai isin sylissä, jolloinka lapsi ei päässyt satuttamaan itseään tai muita eikä hajottamaan irtaimistoa. Eli lasta pidettiin sylissä niin kauan että itku/raivokohtaus on kokonaan ohitse. Samalla puheltiin rauhoittavasti ja heijattiin pienesti, mutta emme esim hokeneet että " älä itke" tms koska sitähän ei lapselta voi kieltää...Tämä oli meillä paras keino, ja monesti raivarin kaikottua lapsi oikein huokaisee syvään ja on taas oma iloinen oma itsensä! Kokeile jos et ole vielä kokeillut. Kyllä se siitä!