Masentaa olla aina näkymätön joka paikassa
Olen alkanut tuntea itseni näkymättömäksi. Tunnen olevani turha ja mitätön ihminen ja olevani vain muiden tiellä. Olen vähän ujo ja hiljaisempi ja en osaa tuoda itseäni esille. Jään ulkopuoliseksi joka paikassa ja kukaan ei huomaa olemassaoloani. Hävettää olla tällainen. Ketään ei edes kiinnosta juttuni. Jos kerron töissä viikonlopustani, muut eivät edes kuule tai ohittavat sen yhdellä sanalla ja jatkavat omista viikonlopuistaan keskenään.
Haluaisin tutustua ihmisiin ja mennä ryhmiin mukaan, mutta jään ulkopuolelle sielläkin. Olen niin näkymätön, että en saa palveluakaan missään kaupassa.
Muistan olleeni jo lapsena näkymätön. Olin lapsenakin ujo ja muistan, miten harmitti, kun jossain kerhossa ohjaajat juttelivat vain äänekkäämpien lasten kanssa ja he saivat kaiken huomion. Teininä olin pahasti masentunut ja vahingoitinkin itseäni salaa, mutta eihän kukaan sitä uskonut, koska olin se kiltti ja hiljainen kympintyttö etupulpetista.
Mikä tällaiseen tunteeseen auttaa ja miten voisin muuttaa itseäni? Haluaisin tietää, mikä minussa on vikana.
Kommentit (22)
Minäkin olen saanut koko ikäni kuulla noita "sinä olet niin hiljainen" -kommentteja. Se tekee tilanteista entistä kiusallisempia. Tuntuu, että siitä on tullut rooli, josta on vaikea päästä eroon.
Olen kyllä huomannut, että työpaikan ilmapiirikin vaikuttaa. Nykyisessä paikassa on huono ilmapiiri ja kuppikuntia ja osa taitaa inhota minua. Olen puheliaampi sellaisessa seurassa, jossa tunnen olevani hyväksytty. Ilmapiiri vaikuttaa myös itsevarmuuteeni ja itsetuntooni. Olen vähän herkkis ja muutenkin aistin helposti kireän ilmapiirin.
Ap.
Minä olisin vaan ilonen ilman näitä ”miks oot niin hiljaa” sä oot aina hiljanen” blabla. Ärsyttävää.
Minusta sinun ongelma on heikko itsearvostus, et ole itsevarma ja muut vaistoaa sen. Sitten jos joskus sanot jotain niin voi myös olla että muut ei tiedä mitä sanoa jos et yleensä muuten puhu heille.