Näkeekö lääkäri onko lääkket haettu
Ei ole tarkoitus väärinkäyttää, mutta mietin vaan.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen valehdellut syöväni lääkkeitäni ja käynyt säännöllisesti niitä hakemassa. En halunnut kyseistä lääkettä syödä mutta lääkäri pakotti kokeilemaan ennen kun suostui toista määräämään. Kyse autoimmuunisairauden lääke. Syy miksi en lääkettä halunnut syödä on että olen aiemmin saanut siitä vaikeita sivuvaikutuksia mutta silti lääkäri ”halusi kokeilla” sitä.
Lääkärihän ei pakota syömään lääkkeitä.
(mielenterveyden pakkohoitoa lukuunottamatta)
On se pakkottamista jos sairaus oireilee ja vaikeuttaa arkea ja lääkäri ei suostu auttamaan jos ei potilas ensin syö lääkettä joka on jo ennestään todettu sopimattomaksi. Eli jäin kokonaan ilman hoitoa kun en suostunut syömään lääkettä joka aiheuttaa hengitysvaikeutta ja kärvistelin kivuissa useampi kuukausi ennen kun sain toisen lääkkeen joka auttoi. Jos olisi mahdollista menisin toiselle lääkärille mutta ei ole. Yksityiselle ei ole varaa ja seuraava erikoislääkäri on useiden satojen kilometrien päässä.
Jos tuo on totta, niin lääkäri on toiminut väärin. Jos et voi lääkäriä vaihtaa, niin se on voi, voi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siis seuraavat, onko lääkkeet haettu ja mielentervystapauksissa katsovat verikokein, onko lääkkeen pitoisuus oikea, eli seuraavat myös sitä onko lääke syöty.
Esim. kuntoutustuen ehtona taitaa olla lääkkeiden syönti.
Itseltäni ei ole verikokeita otettu, otan lääkkeeni kyllä muutenkin.
Oho, kuulostaapa hurjalta, että verikokein seurataan. Tiedätkö, onko kuinka yleistä?
Pitäisiköhän sitä itse sitten heti kieltäytyä mielialalääkkeistä vaikka niitä luultavasti suositellaankin minulle? Lääkäri siis veikkasi näin, mutta teki lähetteen vielä psykiatrille.
Itse haen neurolepsit apteekista ja myyn ne sitten narkomaaneille, yhden pillerin säästän verikokeita varten. PEACE!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siis seuraavat, onko lääkkeet haettu ja mielentervystapauksissa katsovat verikokein, onko lääkkeen pitoisuus oikea, eli seuraavat myös sitä onko lääke syöty.
Esim. kuntoutustuen ehtona taitaa olla lääkkeiden syönti.
Itseltäni ei ole verikokeita otettu, otan lääkkeeni kyllä muutenkin.Oho, kuulostaapa hurjalta, että verikokein seurataan. Tiedätkö, onko kuinka yleistä?
Ei ole yleistä ja moni käsittää tämän väärin.
Esim. manian hoidossa otetaan lääkkeiden pitoisuudet, mutta ei siksi että kytättäisiin lääkkeiden syöntiä, vaan katsotaan ovatko pitoisuudet riittäviä.
Multa lääkäri kysyi luvan tarkistaa, kun en itse muistanut oliko reseptistä jo kaikki haettu vai ei. Tietysti annoin, kun itsekin halusin tietää. Ymmärsin, että ilman lupaa ei olisi saanut katsoa. Pakkohoito tai hätätapaus on varmaan sitten asia erikseen.
Jokaisen oma asia on käyttääkö lääkettä mutta sitten mielestäni täytyy vähän kytätäkin jos on yhteiskunnan piikkiin esim. sairauslomalla tai kuntoutustuella eikä suostu ottamaan mitään hoitoa vastaan (lääkkeet tai terapiat). Silloin jos ei halua hoitoa ei mielestäni tarvitse mitään tukirahojakaan.
Itse masennusvuosina teininä lopetin lääkkeet kysymättä lääkäriltä. Muutaman vuoden söin mutta koin ne turhiksi ja väsyttäviksi. Kävin kyllä samalla terapiassa. Hain lääkkeet ja jätin syömättä.
Vuosi meni noin ja lääkäri itse ehdotti niiden lopettamista kun olin jo niin terveellä mallilla. Ilolla ne virallisesti lopetin ja loppuun asti terapiassa vikan vuotenikin salasin itse jo sen aiemmin tehneeni.
Miksi lääkäriin pitää hakeutua kusetusmielessä? Tulee mieleen, ettei se lääkärinään viitsi kovin innostua. Kummallisia ihmisiä.
Kyllä siis seuraavat, onko lääkkeet haettu ja mielentervystapauksissa katsovat verikokein, onko lääkkeen pitoisuus oikea, eli seuraavat myös sitä onko lääke syöty.
Esim. kuntoutustuen ehtona taitaa olla lääkkeiden syönti.
Itseltäni ei ole verikokeita otettu, otan lääkkeeni kyllä muutenkin.