Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tämä on? Kun hoidettavat asiat ahdistaa aivan hirveästi.
17.05.2019 |
Minua ahdistaa todella pahasti kaikki hoidettavat "paperi"asiat eli laskunmaksamiset, erilaiset aikojen varaamiset, sähköposteihin vastaamiset, kutsuihin vastaamiset jne sellaiset. Ahdistaa niin paljon, että en saa niitä koskaan ajoissa hoidettua. Herään aamuyöllä ahdistumaan niistä. Ja kun vihdoin saan kovalla tsemppaamisella itseni pakotettua ne hoitamaan, niin sen hoitamisen jälkeenkin ne ahdistaa pahasti.
Laskujen hoitamisen olen hoitanut nyt niin, että kaikki on automaattisessa maksussa nettipankissa, joten laskuasiat ei enää ahdista, kun en joudu niitä itse hoitamaan. Ne laskut ei siis sinänsä ahdista eikä se että asiat maksaa, vaan se asian hoitaminen tekona, siis se maksaminen tekemisenä. Moni ahdistava hoitamisasia on sinänsä ihan neutraali, esim. lapsen kampaaja-ajan varaaminen, mutta sen ajanvarauksen tekeminen (nettiajanvaraus tai puhelin) ahdistaa pahasti. Samaten vaikka jonkun ihan tutun hääkutsuun vastaaminen siten että lähettäisi meilin että tulemme/emme tule.
En ole ujo, olen sosiaalinen ja puhelias eli en jännitä puheluita. En ole laiska, olen muissa asioissa aika tehokas ja ahkera, esim. siivoamiset hoidan tehokkaasti joka päivä ilman ahdistusta, kaupassakäynnit, erilaiset mitä kuuluu -meilit eri ihmisille jne. Samaten työasiat hoidan tehokkaasti ellei ne satu liittymään paperihommiin töissä (onneksi työssäni vain 10 % on tuollaisia hoidettavia "paperi"asioita).
Mitä ihmettä tämä on? Ja siis, olen oikeastaan aina ollut tällainen. Nyt jo 41-vuotias.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Odotan mielenkiinnolla viisaita vastauksia, olen itse ihan samanlainen.
Kiitos kommentistasi, se paransi jo oloani että en ole ainoa :) . Tsemppiä sinulle! Ja toivottavasti joku viisas osaa tähän kertoa mikä juttu tämä oikein on. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut koko ikäni samanlainen.
Ja aina vaan pahemmaksi menee.
Onneksi on netti, jossa voi hoitaa kätevästi asiat. Kaikki laskut e-laskuna. Pankissa en ole käynyt varmaan kymmeneen vuoteen.
Kasvatin pitkät hiukset, ettei tarvitse kampaajallekaan mennä.
En tiedä yhtään, mutta voisiko olla jonkinlaista epäonnistumisen pelkoa? Itselleni on tullut kauhea morkkis tällaisissa asioissa esim. siitä jos olen unohtanut mennä vastaanottoajalle ja saan sakon, jos sairastun ja en pääsekään kampaaja-ajalle, jos olen myöhässä... Näiden asioiden peruminen tai anteeksi pyytely aiheuttaa syyllisyyttä, joten tuntuisi paremmalta olla sitoutumatta ollenkaan alunperin.
Yleensä onnistun pääsemään paikalle, olemaan ajoissa jne. mutta harvat epäonnistumiset on painuneet mieleen henkilökohtaisena epäonnistumisena. Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään, mutta voisiko olla jonkinlaista epäonnistumisen pelkoa? Itselleni on tullut kauhea morkkis tällaisissa asioissa esim. siitä jos olen unohtanut mennä vastaanottoajalle ja saan sakon, jos sairastun ja en pääsekään kampaaja-ajalle, jos olen myöhässä... Näiden asioiden peruminen tai anteeksi pyytely aiheuttaa syyllisyyttä, joten tuntuisi paremmalta olla sitoutumatta ollenkaan alunperin.
Yleensä onnistun pääsemään paikalle, olemaan ajoissa jne. mutta harvat epäonnistumiset on painuneet mieleen henkilökohtaisena epäonnistumisena. Ap
Ohop anteeksi. En ole ap, vahingossa viljelen väärään ketjuun! 4
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut koko ikäni samanlainen.
Ja aina vaan pahemmaksi menee.
Onneksi on netti, jossa voi hoitaa kätevästi asiat. Kaikki laskut e-laskuna. Pankissa en ole käynyt varmaan kymmeneen vuoteen.
Kasvatin pitkät hiukset, ettei tarvitse kampaajallekaan mennä.
Kamalaa jos tämä menee tässä iän myötä sitten vielä pahemmaksi.
Tunti sitten varasin lapselle sen kampaaja-ajan vitkutettuani sitä varaamista viikkoja ja olen tässä monena yönä myös herännyt aamuyöllä ahdistumaan siitä että se on hoitamatta. Vaikka hoidin sen nyt tunti sitten (netin kautta) niin olen edelleen siitä pelkän pikaisen ajanvarausasian hoitamisesta niin ahdistunut, että tunnen sen ahdistuksen koko kehossani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään, mutta voisiko olla jonkinlaista epäonnistumisen pelkoa? Itselleni on tullut kauhea morkkis tällaisissa asioissa esim. siitä jos olen unohtanut mennä vastaanottoajalle ja saan sakon, jos sairastun ja en pääsekään kampaaja-ajalle, jos olen myöhässä... Näiden asioiden peruminen tai anteeksi pyytely aiheuttaa syyllisyyttä, joten tuntuisi paremmalta olla sitoutumatta ollenkaan alunperin.
Yleensä onnistun pääsemään paikalle, olemaan ajoissa jne. mutta harvat epäonnistumiset on painuneet mieleen henkilökohtaisena epäonnistumisena. Ap
Kiitoksia kommentistasi. Minua ei siis ahdista se meneminen sinne kampaajalle tai muulle varatulle ajalle sinänsä vaan pelkkä se ajanvarauksen hoitaminen, siis se "paperihomma"-osuus. Ihan mielelläni menen kyllä noihin paikkoihin. Enkä oikeastaan ole edes koskaan ollut myöhässä enkä muutenkaan ole perfektionisti, jota haittaisi epäonnistua tai sählätä asioita. Varmaan silti tuo ehdottamasi selitys voisi päteä jollain toisella vähän tällaisella ahdistujalla!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään, mutta voisiko olla jonkinlaista epäonnistumisen pelkoa? Itselleni on tullut kauhea morkkis tällaisissa asioissa esim. siitä jos olen unohtanut mennä vastaanottoajalle ja saan sakon, jos sairastun ja en pääsekään kampaaja-ajalle, jos olen myöhässä... Näiden asioiden peruminen tai anteeksi pyytely aiheuttaa syyllisyyttä, joten tuntuisi paremmalta olla sitoutumatta ollenkaan alunperin.
Yleensä onnistun pääsemään paikalle, olemaan ajoissa jne. mutta harvat epäonnistumiset on painuneet mieleen henkilökohtaisena epäonnistumisena. ApKiitoksia kommentistasi. Minua ei siis ahdista se meneminen sinne kampaajalle tai muulle varatulle ajalle sinänsä vaan pelkkä se ajanvarauksen hoitaminen, siis se "paperihomma"-osuus. Ihan mielelläni menen kyllä noihin paikkoihin. Enkä oikeastaan ole edes koskaan ollut myöhässä enkä muutenkaan ole perfektionisti, jota haittaisi epäonnistua tai sählätä asioita. Varmaan silti tuo ehdottamasi selitys voisi päteä jollain toisella vähän tällaisella ahdistujalla!
Ap
Ei minuakaan ahdista mennä esim. sinne kampaajalle, mutta mieluummin menen sellaiseen paikkaan, johon voi vaan kävellä sisään ja kysyä olisiko vapaata aikaa. Jos joudun perumaan aikani, niin tulee olo ettei kukaan kumminkaan usko selitystäni, vaikka olisikin totta että en vaan pääse vaikka aioin kyllä. Ja sittenhän jos on joutunut varautumaan johonkin menoon ja sitten vielä perumaan sen, vaiva ja stressaus on jo kaksinkertainen eli ei tunnu kovinkaan hyvältä panostukselta. Mulle tulee aina varausta tehdessä olo, että onkohan tuo varmasti edes hyvä ajankohta, mitä jos en pääsekään silloin tai kauhean hankalaa päästä.
On ihmiselle varmasti luonnollisempaa toimia melko spontaanisti, eikä suunnitella ja aikatauluttaa liikoja, vaikka niitäkin on, jotka rakastavat sitä kun kalenteri on täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään, mutta voisiko olla jonkinlaista epäonnistumisen pelkoa? Itselleni on tullut kauhea morkkis tällaisissa asioissa esim. siitä jos olen unohtanut mennä vastaanottoajalle ja saan sakon, jos sairastun ja en pääsekään kampaaja-ajalle, jos olen myöhässä... Näiden asioiden peruminen tai anteeksi pyytely aiheuttaa syyllisyyttä, joten tuntuisi paremmalta olla sitoutumatta ollenkaan alunperin.
Yleensä onnistun pääsemään paikalle, olemaan ajoissa jne. mutta harvat epäonnistumiset on painuneet mieleen henkilökohtaisena epäonnistumisena. ApKiitoksia kommentistasi. Minua ei siis ahdista se meneminen sinne kampaajalle tai muulle varatulle ajalle sinänsä vaan pelkkä se ajanvarauksen hoitaminen, siis se "paperihomma"-osuus. Ihan mielelläni menen kyllä noihin paikkoihin. Enkä oikeastaan ole edes koskaan ollut myöhässä enkä muutenkaan ole perfektionisti, jota haittaisi epäonnistua tai sählätä asioita. Varmaan silti tuo ehdottamasi selitys voisi päteä jollain toisella vähän tällaisella ahdistujalla!
Ap
Ei minuakaan ahdista mennä esim. sinne kampaajalle, mutta mieluummin menen sellaiseen paikkaan, johon voi vaan kävellä sisään ja kysyä olisiko vapaata aikaa. Jos joudun perumaan aikani, niin tulee olo ettei kukaan kumminkaan usko selitystäni, vaikka olisikin totta että en vaan pääse vaikka aioin kyllä. Ja sittenhän jos on joutunut varautumaan johonkin menoon ja sitten vielä perumaan sen, vaiva ja stressaus on jo kaksinkertainen eli ei tunnu kovinkaan hyvältä panostukselta. Mulle tulee aina varausta tehdessä olo, että onkohan tuo varmasti edes hyvä ajankohta, mitä jos en pääsekään silloin tai kauhean hankalaa päästä.
On ihmiselle varmasti luonnollisempaa toimia melko spontaanisti, eikä suunnitella ja aikatauluttaa liikoja, vaikka niitäkin on, jotka rakastavat sitä kun kalenteri on täynnä.
Hmmm. Tuo aikataulujen ahdistavuus osuu kyllä oikeaan mutta ei epäonnistuminen tai myöhästymisen pelko. Aikataulut ahdistaa koska jos joutuu perumaan niin se peruminen on taas yksi todella ahdistava "paperihomma". Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikääpäs te ahdistujat asiaa vastapuolen kannalta, eli jos olisitte itse vaikka parturikampaajana ja joku peruisi ajan, niin mitä miettisitte kyseisestä henkilöstä? Tuskinpa alkaisitte epäilemään tai edes miettimään asiaa sen kummemmin. Ihan turhaan stressaatte, sillä kukaan muu kuin te ei asiasta tee numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään, mutta voisiko olla jonkinlaista epäonnistumisen pelkoa? Itselleni on tullut kauhea morkkis tällaisissa asioissa esim. siitä jos olen unohtanut mennä vastaanottoajalle ja saan sakon, jos sairastun ja en pääsekään kampaaja-ajalle, jos olen myöhässä... Näiden asioiden peruminen tai anteeksi pyytely aiheuttaa syyllisyyttä, joten tuntuisi paremmalta olla sitoutumatta ollenkaan alunperin.
Yleensä onnistun pääsemään paikalle, olemaan ajoissa jne. mutta harvat epäonnistumiset on painuneet mieleen henkilökohtaisena epäonnistumisena. ApKiitoksia kommentistasi. Minua ei siis ahdista se meneminen sinne kampaajalle tai muulle varatulle ajalle sinänsä vaan pelkkä se ajanvarauksen hoitaminen, siis se "paperihomma"-osuus. Ihan mielelläni menen kyllä noihin paikkoihin. Enkä oikeastaan ole edes koskaan ollut myöhässä enkä muutenkaan ole perfektionisti, jota haittaisi epäonnistua tai sählätä asioita. Varmaan silti tuo ehdottamasi selitys voisi päteä jollain toisella vähän tällaisella ahdistujalla!
Ap
Ei minuakaan ahdista mennä esim. sinne kampaajalle, mutta mieluummin menen sellaiseen paikkaan, johon voi vaan kävellä sisään ja kysyä olisiko vapaata aikaa. Jos joudun perumaan aikani, niin tulee olo ettei kukaan kumminkaan usko selitystäni, vaikka olisikin totta että en vaan pääse vaikka aioin kyllä. Ja sittenhän jos on joutunut varautumaan johonkin menoon ja sitten vielä perumaan sen, vaiva ja stressaus on jo kaksinkertainen eli ei tunnu kovinkaan hyvältä panostukselta. Mulle tulee aina varausta tehdessä olo, että onkohan tuo varmasti edes hyvä ajankohta, mitä jos en pääsekään silloin tai kauhean hankalaa päästä.
On ihmiselle varmasti luonnollisempaa toimia melko spontaanisti, eikä suunnitella ja aikatauluttaa liikoja, vaikka niitäkin on, jotka rakastavat sitä kun kalenteri on täynnä.Hmmm. Tuo aikataulujen ahdistavuus osuu kyllä oikeaan mutta ei epäonnistuminen tai myöhästymisen pelko. Aikataulut ahdistaa koska jos joutuu perumaan niin se peruminen on taas yksi todella ahdistava "paperihomma". Ap
Kannattaa ihan oikeasti puhua ammattilaiselle. Tuollainenhan on todella rajoittavaa, kun normaalit arkiset toiminnot noin ahdistaa.
Sinne ammattilaiselle (itse menisin yksitykselle terapeutille) pitää varata aika... kannattaa silti kokeilla ammattiapua.
Itseäni ei asioiden hoito ahdista mutta joskus ne vaan jää „roikkumaan“. Jos on monta asiaa hoidettavana, teen kalenteriini listan niistä asioista ja hoidan siitä järjästyksessä pois ja viivaan yli. Siitä tulee pikkuinen onnistumisen kokemus, kun kaikki to do-listalla olevar jutut on hoidettu. Kannattaisi ehkä kokeilla tätä, ja jos saisit muutettua ajatteluasi siihen suuntaan, että kun hoidat jonkun asian saman tien kun se tulee ajankohtaiseksi, se on sitten pois päiväjärjästyksestä eikä enää ahdista sinua. Ja sitten voit onnitella itseäsi tai vaikka palkita. jollain tavalla, kun olet saanut ripeästi hoidettua asiat pois tieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään, mutta voisiko olla jonkinlaista epäonnistumisen pelkoa? Itselleni on tullut kauhea morkkis tällaisissa asioissa esim. siitä jos olen unohtanut mennä vastaanottoajalle ja saan sakon, jos sairastun ja en pääsekään kampaaja-ajalle, jos olen myöhässä... Näiden asioiden peruminen tai anteeksi pyytely aiheuttaa syyllisyyttä, joten tuntuisi paremmalta olla sitoutumatta ollenkaan alunperin.
Yleensä onnistun pääsemään paikalle, olemaan ajoissa jne. mutta harvat epäonnistumiset on painuneet mieleen henkilökohtaisena epäonnistumisena. ApKiitoksia kommentistasi. Minua ei siis ahdista se meneminen sinne kampaajalle tai muulle varatulle ajalle sinänsä vaan pelkkä se ajanvarauksen hoitaminen, siis se "paperihomma"-osuus. Ihan mielelläni menen kyllä noihin paikkoihin. Enkä oikeastaan ole edes koskaan ollut myöhässä enkä muutenkaan ole perfektionisti, jota haittaisi epäonnistua tai sählätä asioita. Varmaan silti tuo ehdottamasi selitys voisi päteä jollain toisella vähän tällaisella ahdistujalla!
Ap
Ei minuakaan ahdista mennä esim. sinne kampaajalle, mutta mieluummin menen sellaiseen paikkaan, johon voi vaan kävellä sisään ja kysyä olisiko vapaata aikaa. Jos joudun perumaan aikani, niin tulee olo ettei kukaan kumminkaan usko selitystäni, vaikka olisikin totta että en vaan pääse vaikka aioin kyllä. Ja sittenhän jos on joutunut varautumaan johonkin menoon ja sitten vielä perumaan sen, vaiva ja stressaus on jo kaksinkertainen eli ei tunnu kovinkaan hyvältä panostukselta. Mulle tulee aina varausta tehdessä olo, että onkohan tuo varmasti edes hyvä ajankohta, mitä jos en pääsekään silloin tai kauhean hankalaa päästä.
On ihmiselle varmasti luonnollisempaa toimia melko spontaanisti, eikä suunnitella ja aikatauluttaa liikoja, vaikka niitäkin on, jotka rakastavat sitä kun kalenteri on täynnä.Hmmm. Tuo aikataulujen ahdistavuus osuu kyllä oikeaan mutta ei epäonnistuminen tai myöhästymisen pelko. Aikataulut ahdistaa koska jos joutuu perumaan niin se peruminen on taas yksi todella ahdistava "paperihomma". Ap
Kannattaa ihan oikeasti puhua ammattilaiselle. Tuollainenhan on todella rajoittavaa, kun normaalit arkiset toiminnot noin ahdistaa.
Sinne ammattilaiselle (itse menisin yksitykselle terapeutille) pitää varata aika... kannattaa silti kokeilla ammattiapua.Itseäni ei asioiden hoito ahdista mutta joskus ne vaan jää „roikkumaan“. Jos on monta asiaa hoidettavana, teen kalenteriini listan niistä asioista ja hoidan siitä järjästyksessä pois ja viivaan yli. Siitä tulee pikkuinen onnistumisen kokemus, kun kaikki to do-listalla olevar jutut on hoidettu. Kannattaisi ehkä kokeilla tätä, ja jos saisit muutettua ajatteluasi siihen suuntaan, että kun hoidat jonkun asian saman tien kun se tulee ajankohtaiseksi, se on sitten pois päiväjärjästyksestä eikä enää ahdista sinua. Ja sitten voit onnitella itseäsi tai vaikka palkita. jollain tavalla, kun olet saanut ripeästi hoidettua asiat pois tieltä.
Täytyypä harkita tuota ammattilaista. Mutta kun olen aina ollut tällainen eikä muuta ahdistusta ole, niin en ole ajatellut että terapiaa tarvisi. Tarvisin sihteerin, joka hoitaisi kaikki nuo paperihommatyyppiset asiat puolestani, niin sitten voisin elää ilman ahdistusta :D .
Tiedän tietenkin järjellä ajateltuna, että jos asiat hoitaa heti pois alta niin se olisi viisasta tai todo-listalta yksi kerrallaan pois ruksien. Olen vain kokeillut tuollaista noin 25 vuotta eikä se ole auttanut, se listaaminen ja kalenteriin laittaminen oikeastaan vain pahentaa ahdistusta. Olen myös kokeillut palkintoja itselleni, mutta ei nekään auta. Kiitos silti neuvoista.
Ap
Tulee mieleen vaikeus tehdä valintoja, onko sellasta muuten? Tai sit sitoutuminen, että lyö lukkoon jotain. Toisaalta tuo kuulostaa sellaselta opitulta pelolta, siis että alunperin lievä normaali stressi on lumipalloutunut tohon pisteesee ku huomannu sen jännityksen ja ruokkinu sillä sitä. Siinä tapauksessa vois vaa jättää asian huomiotta, tavallaa nii että joo tää nyt jännittää mitä sitten hoidan sen ja se sitten siitä, ei niinku lisää vettä myllyyn stressaamalla sitä et stressaa.
Ihana tietää, että en ole yksin :)
Laskujen maksu tai lomakkeiden täyttö koneella on niitä vaikeimpia juttuja.
Pitkän aikaa oli niin, että mies joutui laittamaan kaiken valmiiksi laskujen maksua varten ja poistumaan huoneesta, että sain mitään maksettua. Se fyysinen ahdistus ja ärsyyntyminen oli ihan infernaalista, nykyään on jo helpompaa koska on tullut tavaksi maksaa kaikki laskut aina kerran kuussa pois ja kaikki mahdollinen on e laskuna.
Huvittavinta on, että olet ollut sihteerin hommissa ja työssä jossa ohjaan ihmisiä täyttämään hakemuksia. Muiden asioiden hoito ei ahdista, vaan vain omien. Ollaan me aika outoja 🤣
Alue: Aihe vapaa
Odotan mielenkiinnolla viisaita vastauksia, olen itse ihan samanlainen.