Lue keskustelun säännöt.
Mistä asioista olette katkera puolisollenne?
17.05.2019 |
Tiedän, pitäisi unohtaa ja antaa anteeksi, mutta vaikka olisi yrittänyt, niin jotkut asiat jäävät kaivelemaan.
Mun on vaikeaa antaa anteeksi sitä, kun mies raskausaikana ei yhtään huolehtinut voinnistani. Loppuraskaudesta verenpaineeni nousi, enkö olisi saanut rehkiä yhtään ylimääräistä, siltikään mies ei vaivautunut käymään kaupassa ostamassa minulle ruokaa/valmistanut sitä, vaikka oli lomautettu ja itse olin töissä. Joten kun tulin töistä kotiin, joudun tulemaan kaupan kautta ja sitten valmistamaan ruokaa, jota mies kyllä hyvällä omalla tunnolla söi.
Mies myös jätti sektion jälkeen minut yksin sairaalaan vauvan kanssa, vaikka tarjolla olisi ollut perhehuone. Sanoi vielä että synnytys oli hänelle niin rankka ja että ei tykkää sairaaloista. Olimme useamman päivän sairaalassa, mutta miestä ei juuri näkynyt. Oli muun muassa kiireinen omien varpajaistensa kanssa.
Olen myös katkera siitä että ei usein ole muistanut mitenkään merkkipäivinä, kuten minun syntymäpäivänä.
Kommentit (45)
Laiska, sekä itsekäs mies ja katkera lompakko_loinen yhdessä. Mahtaa olla hieno elämä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaudettomuudesta. En katkera, mutta totaalisen välinpitämätön. Jos kuolisi, ei itkettäisi.
Outo ajatus olla katkera miehelleen. Tunnistan kyllä katkeruuden. Isäni on katkera veljelleen, sukulaisilleen ja äidin sukulaisille. Vanhemmiten tulee vaan pahemnaksi. Sellaista ei jaksa katsella ja kuunnella. Hirveä ajatus, että olisin katkera.
Vierailija kirjoitti:
Outo ajatus olla katkera miehelleen. Tunnistan kyllä katkeruuden. Isäni on katkera veljelleen, sukulaisilleen ja äidin sukulaisille. Vanhemmiten tulee vaan pahemnaksi. Sellaista ei jaksa katsella ja kuunnella. Hirveä ajatus, että olisin katkera.
Mietin tätä lisää ja luulen että luonteeni suojaa katkeruudelta. Saan tehdä asioita joita haluan, en kysy lupaa mieheltäni tekemisiini tai menemisiini. En odota mieheltäni kuuta taivaalta.
Tietysti olisi kiva, että mies osaisi ostaa toivomani joululahjat. Mutta ei osaa joten delegoin asian tyttärelleni. Tai että äitienpäivänä minua muistettaisiin kukalla. Liikaa pyydetty, mutta omalle äidilleni ostan aina kukan ja lapsiltani saan kortit, joita todella arvostan.
Täh, en mistään. Jos tuntuisi katkeralta asia pitäisi selvittää niin että ei enää tunnu katkeralta. Ei tuntuisi mielekkäältä jatkaa suhdetta jos olisi katkeruutta jota ei saa korjattua, se syö suhdetta. Olemme vielä lapsettomia, mutta minulla on täysi luotto että jos meille perheenlisäystä tulee, mies on täysillä mukana sekä raskauden aikana että sen jälkeen. Luottoni perustuu siihen, miten paljon ja ihanasti hän huomioi minua nytkin sekä jokapäiväisesti että jos olen kipeänä/migreenissä/hartiat jumissa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo ajatus olla katkera miehelleen. Tunnistan kyllä katkeruuden. Isäni on katkera veljelleen, sukulaisilleen ja äidin sukulaisille. Vanhemmiten tulee vaan pahemnaksi. Sellaista ei jaksa katsella ja kuunnella. Hirveä ajatus, että olisin katkera.
Mietin tätä lisää ja luulen että luonteeni suojaa katkeruudelta. Saan tehdä asioita joita haluan, en kysy lupaa mieheltäni tekemisiini tai menemisiini. En odota mieheltäni kuuta taivaalta.
Tietysti olisi kiva, että mies osaisi ostaa toivomani joululahjat. Mutta ei osaa joten delegoin asian tyttärelleni. Tai että äitienpäivänä minua muistettaisiin kukalla. Liikaa pyydetty, mutta omalle äidilleni ostan aina kukan ja lapsiltani saan kortit, joita todella arvostan.
Oletpa hyvä ihminen. Hienoa!
Kusipäisestä käytöksestä, kun olen sairastellut. Tosin synnytyksissä oli innokkaasti mukana, halusi lapsia, mutta se hoitamispuoli ei niin kiinnostanut. Kontrolloivasta käytöksestä, ystävistä ja sukulaisista eristämisestä. Raivareista, joiden takia sain paniikkioireita, joita jouduin hoidattamaan. Haluttomuudesta hoidattaa omia mielenterveysongelmiaan. Pihtaamisesta. Onhan näitä. Taitaa vielä luulla, että ilosta hihkuen jään omaishoitamaan häntä, kun alkaa vanheta. Siinähän luulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katkera siitä, että kaikki hienot etukäteen puhutut asiat eivät tosipaikan tullen olleet minkään arvoisia. Mies siis söi sanansa aivan täysin. Hieman hymähdin muutaman viestin kohdalla, kun muutama vastaaja on niin varma miehensä olevan niin hyvä ja huolehtivainen vielä silloin, kun on lapsia. Kyllä minunkin mieheni lupasi ennen lapsia vaikka mitä, mutta todellisuus oli jotain ihan muuta. Ei kannata liikaa tuudittautua kauniisiin sanoihin. Voitte vielä yllättyä.
Ja kyseessä siis jo ex. Katkeruus edelleen nostaa päätänsä, mutta olen pääsemässä yli. Olin pitkään katkera siitä, että olin miehelle pelkkä kodinkone, joka mahdollisti hänelle perhe-elämän. En olisi välttämättä edes halunnut lapsia, mutta mies niin vakuutteli etukäteen, että kyllä hän on täysillä mukana. Ei kannata jäädä suhteeseen, jossa tuntee olevansa vain se kompromisseja tekevä osapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Olen katkera siitä, kun miehellä on parempi palkka. Jouduin vaihtamaan alaa ja palkka puolittui.
En ymmärrä, jouduitko miehesi vuoksi vaihtamaan alaa ja tyytymään pienempään palkkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehuu liikaa muita naisia. Tuntuu vittuilulta mua kohtaan. Ei kehu ulkonäköä mutta muita juttuja... kaipa minä olen nykyään tylsä. En ole enää sellainen cool-naikkonen sitten.. ennen jaksoin maalata ja kirjoittaa, laittautua joka päivä kauniisti, nyt olen haalistunut sossu jota kukaan ei tunnu näkevän tai arvostavan. Mies taas töissä naisvaltaisella alalla. Saa paljon huomiota. Minä en ole muuta kuin siivousväline ja ruoanlaittaja. Mies elää omaa elämää. Pelailee. Käy ulkona. Minä olen kuin ketjussa kiinni täällä kotona. Enkä halua erota. Ei se muuta mitään. Tämän saa kun omistaa elämänsä muulle kun itselleen. Mikä se minuus edes on. Tämä ontto keho vaan..
Katkera olen. Sitä juurikin.
Miksi olet ketjussa kotona? Ja miten olet omistanut elämäsi muulle kuin itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Kusipäisestä käytöksestä, kun olen sairastellut. Tosin synnytyksissä oli innokkaasti mukana, halusi lapsia, mutta se hoitamispuoli ei niin kiinnostanut. Kontrolloivasta käytöksestä, ystävistä ja sukulaisista eristämisestä. Raivareista, joiden takia sain paniikkioireita, joita jouduin hoidattamaan. Haluttomuudesta hoidattaa omia mielenterveysongelmiaan. Pihtaamisesta. Onhan näitä. Taitaa vielä luulla, että ilosta hihkuen jään omaishoitamaan häntä, kun alkaa vanheta. Siinähän luulee.
Miksi odotat vielä sitä, että miehesi vanhenee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että mies ei koskaan ehdi viettämään aikaa minun kanssani. Edes elokuviin ei ole ehtinyt. Kodin remontointi ja piha hommat menevät aina edelle. Lastenkaan kanssa ei kerkiä mutään tekemään.
Sentäs piha ja remontti edelle, mun ukko lähtee kavereittensa kanssa ulkomaan matkoille.
Mies piti salaa yhteyttä exiinsä ja jätti kertomatta esim. näiden tapaamiset tai että oli jo meidän tapaillessa majoittanut jotain ihastustaan vieressään. En vieläkään luota 100% enkä siedä noita exiä hänen lähellään, vaikka tuosta jo vuosia onkin, siitä saa vain romahduksen etc.
Olen myös "salaa" katkera siitä että miehellä on niin paljon parempipalkkainen oman alan työ, missä on edennyt ja saa nauttia kivan toimiston kivoista eduista samalla kun itse kitkutan p*skaduuneissa enkä saa omalta alalta edes harjoittelupaikkaa. On myös tehnyt jo elämässään paljon kaikkea mikä itseä kiinnostaisi, mutta ei ole vain uskallusta, aikaa tai jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeroiduin, ja sitten erosin. Nyt alkaa katkeruus hieman helpottamaan kun oma elämä on taas kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kusipäisestä käytöksestä, kun olen sairastellut. Tosin synnytyksissä oli innokkaasti mukana, halusi lapsia, mutta se hoitamispuoli ei niin kiinnostanut. Kontrolloivasta käytöksestä, ystävistä ja sukulaisista eristämisestä. Raivareista, joiden takia sain paniikkioireita, joita jouduin hoidattamaan. Haluttomuudesta hoidattaa omia mielenterveysongelmiaan. Pihtaamisesta. Onhan näitä. Taitaa vielä luulla, että ilosta hihkuen jään omaishoitamaan häntä, kun alkaa vanheta. Siinähän luulee.
Miksi odotat vielä sitä, että miehesi vanhenee?
Hyvä kysymys. On kova kiristämään, aivan kaikella mahdollisella, lapsilla myös (siitäkin olen vähän katkera). Nuorimmainen kyllä ihan pian täyttää 12.
jättää kaukosäätimen käteni ulottumattomiin.
Olin tukena, kun hänellä oli raskasta työssä. Kun itse sitten hoidin stressavaa työprojektia ja perhe olisi tarvinnut häntä, mies vaihtoi minut työkaveriinsa.
Se tuntuu vaan niin epäreilulta. Otti itselleen, mutta kun olisi ollut hänen vuoronsa uhrautua, hyppäsi kelkasta pois. Siis ollaan jo erottu.
Tarkoitin sinua ja jos haluat perheen perustaa niin ei tuollaiselle lapsia tai jos haluat väkisin yksinhuoltajaksi niin saat siittäjän eikä se maksa elatusmaksuja niin että jättää ne veronmaksajille.
Onko mahdollista katsella joku muu mies perheen perustamiseen tai elää vaikka yksin jos ei muita kuin retkuja löydy. Ihan itselleen isättömän lapsen tekeminen on kuin venäläistä rulettia niin ettei välttämättä yksin onnistu sen kasvattamisen kanssa vaikka alussa kuvittelisi jaksavan.
Otiko sen miehen vanhempien kotisohvalta vai elikö se itsenäisesti ennen kuin tutustuitte ja arvaan ensimmäistä vaihtoehtoa. Olet reppana jonka täytyisi tehdä sitä kakaraa kenelle tahansa vauvakuumeessa ja ottaa mies joka on täysin luuseri.
En mistään. En olisi ihmisen kanssa, joka herättää katkeruuden tunteita.
Tästä olen samaa mieltä. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta joista 16 vuotta naimisissa, ja täysin rehellisesti voin sanoa että yhtään ainoaa kertaa ei ole tapahtunut mitään mistä voisin olla katkera.
Enkä todellakaan haluaisi elää parisuhteessa jossa minulla on katkeruuden tunteita toista osapuolta kohtaan.