Miksi työläisperheiden lapset keskeyttävät koulut ja kurssit useammin kuin toimihenkilöperheiden lapset?

Eikö opeteta ahkeruutta ja tunnollisuutta, vai ajatellaanko että kouluttautumalla pilaa itsensä?

Opitut tavat

Arvot, eli mitä tekemistä arvostetaan

Vanhempien tuki tai sen puuttuminen

Mahdollisuuksien näkeminen ja tietäminen. Jakomäessä tai Lieksassa kasvanut ei näe niin paljon lähiympäristössään ja onnistuneita kouluttautuneita ihmisiä kuin munkkalainen.

Vertaiset. Seura tekee kaltaisekseen.

Rakenteet. Korkeakoulujen toimintatavat ja kieli ovat vaikeita duunariperheiden vesoille.

Eikö toimihenkilöt ole juuri työläisiä?

Olen ylempi toimihenkilö ja kyllä koen itseni duunariksi.

Mitä vikaa on työläisissä? Työttömät, syrjäytyneet, mielenterveysongelmaiset, alkoholistit jne on sitä alempaa sakkaa

Mitä yrität ap. sanoa, eikö työläisten ja toimihenkilöiden lapset ole sama asia?

Minä olen valkokaulusduunareiden jälkeläinen ja keskeytin koulun sairastumisen vuoksi. Kouluttaudun kunhan tästä toivun.

Mitä väliä, jos opiskelee matalapalkka-alalle, kun progressiivisen verotuksen vuoksi sosialistisessa Suomessa tuloerot on minimaaliset.

Mikä nykyään on toimihenkilön ja työläisen ero, kysyn vaan. 

Suomessa on turha yrittää luoda tuollaista keinotekoista luokkajakoa. Ap taitaa olla ensimmäisen tai toisen polven akateemisia ja korkeakoulu on uusi ja jännä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa on työläisissä? Työttömät, syrjäytyneet, mielenterveysongelmaiset, alkoholistit jne on sitä alempaa sakkaa

Ja suurin osa työntekijöistä on kuitenkin duunareita ja työllisyysaste korkea, sillä vain pieni määrä on johtotehtävissä ja huipulla, koska työtehtäviä rajallisesti.

Vai onko ap. käsitteet hakusessa.

Ei ollut vanhempien tukea ja rahat oli aina lopussa. Kun pyysi rahaa lainaksi sanottiin että mene töihin. Joo ei voi syyttää vanhempia keskeytyneestä koulusta, mutta sellaiset joilla on vanhempien tuki (maksetaan opiskelijan laskuja joskus, auto on käytössä yms etuuksia) valmistuu todennäköisemmin kuin köyhyydessä riutuva opiskelija.

Kun opetin yliopistossa, mulla oli työläistaustaisiakin opiskelijoita, ja vaikka he olivat todella kärkikastia oppimistulostensa perusteella, heitä sai kannustaa enemmän kuin muita. Syyt:

Tunne siitä, että ovat jumissa kahden merkitysmaailman/kulttuurin välissä. Vanhemmat eivät ymmärrä, mitä he opiskelevat, eivätkä he saa kotoa mitään älyllistä tukea. Uudet kaverit taas eivät ymmärrä, millaista on työväenluokan todellisuus, eikä näitä oikein voi kutsua viikonlopuksi sinne isin ja äidin pikkukaksioon maakuntaan.

Mallin ja esikuvien puuttuminen. Jos ei ole nähnyt menestystarinoita tai edes voinut jutella isin ja äidin kanssa heidän fuksivuosiensa/graduntekonsa vaikeuksista, ei aina oikein riitä usko siihen, että pärjää akateemisessa maailmassa. Se on outo. On siinä yksin, ensimmäistä kertaa. Kukaan lähellä ei neuvo eikä lohduta.

Puhetapojen outous. Akateemisten perheiden lapset eivät pelkää argumentoida; kotona on harjoiteltu keskustelutaitoja. He nappaavat termit nopeasti ja osaavat suhteuttaa ne. Kielitaitoa on koeteltu ulkomaanmatkoilla. Heitä ei pelota puhutella professoria, koska sellaisia saattaa kuulua perhetuttuihinkin. He tuntevat akateemisen tekstin genret. Työväentaustainen ei välttämättä pääse tälle tasolle kovin nopeasti. Lukiosta ei ole apua, ellei kotoa tule sitä tiettyä pelotonta rentoutta, minkä akateeminen koti antaa.

Täytyy sanoa, että kyllä joskus etenkin juppien lapset yliopistossakin kiusaavat työväenluokan opiskelukavereitaan. Puheet on kuin Draco Malfoylla Ron Weasleyta kohtaan. Se lisää kaunaa, vierauden tunnetta, häpeää... Alemmuudentunnetta, masennusta, you name it. Opinnot saattavat jäädä kesken.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on turha yrittää luoda tuollaista keinotekoista luokkajakoa. Ap taitaa olla ensimmäisen tai toisen polven akateemisia ja korkeakoulu on uusi ja jännä juttu.

Tunnistan tämän kirjoittajan piruilusta ne Westendin ja Silkkiniityn nuoret, jotka vielä yliopistossa kiusasivat maakunnista muuttaneita työläisperheiden opiskelukavereitaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa on työläisissä? Työttömät, syrjäytyneet, mielenterveysongelmaiset, alkoholistit jne on sitä alempaa sakkaa

On sairasta jaotella ihmisiä näin. Mihin sinä tätä jakoa tarvitset? Onnellinen ja tasapainoinen ihminen ei tarvitse moisia tikkaita yhtään mihinkään.

Korotetaan tuota sinun itsekeskeisyyttä hieman ja isketään sinulle puhdas narsistin diagnoosi, laitetaan se Kantaan, niin että kaikki nykyiset ja tulevat työterveystahot sen näkevät. Onko reilua? Tukisiko tämä tuottavaa yhteiskuntaa ja sinua osana sitä. Niin, ja sinä nimenomaan haluat että kaikilla on jonkinlainen leima ja se kulkee heillä mukana koko loppuelämän.

Onko tähän olemassa jotain tilastotietoa?

Omat koulut jäi aikoinaan hetkellisesti kesken ihan rahan takia, kun ei ollut vanhempia, jotka olisivat vastanneet kuluistani. Nyt olen toki hoitanut kouluni loppuun ja olen ylempitoimihenkilö.

Vierailija kirjoitti:

Mitä yrität ap. sanoa, eikö työläisten ja toimihenkilöiden lapset ole sama asia?

Tilastojen valossa tekevät keskenään erilaisia valintoja. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita.

Mutta miksi tekevät näitä erilaisia valintoja? Minun kysymys ei ole edes ”kuka käy yliopiston ja kenestä tulee johtaja?”, kysymys on myös ”kuka sitoutuu koulunkäyntiin” ja vaikka työllisyyttä edistävään kurssiin.

Miten ihmeessä joku yliopiston opettaja tietää opiskelijoiden taustoista mitään??

Vierailija kirjoitti:

Omat koulut jäi aikoinaan hetkellisesti kesken ihan rahan takia, kun ei ollut vanhempia, jotka olisivat vastanneet kuluistani. Nyt olen toki hoitanut kouluni loppuun ja olen ylempitoimihenkilö.

Peruskoulun jälkeen sapattia (syystä tai toisesta) pitävistä yleensä ne jatkavat opintoja, joiden vanhemmat ovat yrittäjiä tai toimihenkilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä joku yliopiston opettaja tietää opiskelijoiden taustoista mitään??

Usko tai älä, näitä asioita tutkitaan.