Kuinka moni teistä naisista haluaa lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Nothx kirjoitti:

Vielä lisäyksenä ikäni 24, pian 25.

Joopajoo, olet yksi näistä veloista jotka haluavat vaan rellestää mutta 30v jälkeen muuttuu ääni kellossa ja hankitaankin ne lapset.

Luitkohan edellisen kommenttini, jossa syinä mm. uran edistäminen ja matkustelu? Rellestäminen ei ole koskaan kiinnostanut, olen ollut monta vuotta parisuhteessa ja tällä hetkellä työstän yliopisto-opintojani. Mutta arvasinkin sen, että joku tulee sanomaan ”sitten kun olet vanhempi niin kyllä sitten tajuat”, mutta ei, tämän olen tiennyt jo pienestä pitäen. Miksi ihmeessä minun pitäisi synnyttää tähän maailmaan yhtään lapsiraasua, joka ei saisi koskaan kokea, että on oikeasti haluttu ja rakastettu? Vaikken omia lapsia haluakaan, niin en silti ole tunteeton tai halua heille pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ei ole vaihtoehtoa "olen jo hankkinut/saanut lapseni".

N55

Tässä olikin kyse siitä, kuinka moni HALUAA lapsia. Se, että sinulla on/ei ole lapsia, ei välttämättä kerro siitä halusitko heitä. Eli "lapselliset" voivat yhtälailla vastata tähän, siitä näkökulmasta, halusivatko he lapsia ennen kuin tekivät/saivat niitä.

Mutta mikä tämän ketjun informaatioarvo on, jos täällä on iloisesti sekaisin eri ikäiset naiset, joista osa haluaa lapsia nyt, osa on halunnut 1980-luvulla tai aiemmin/myöhemmin?

Itse en koskaan halua lapsia. En "kestäisi" raskaus aikaa ja synnytys pelottaa. Myös se, että olisi niin paljon vastuussa toisesta ei ole mikään hyvä asia ja tavallaan tiedän, että yrittäisin liikaa olla "hyvä" äiti ja samalla uupuisin. Koen myös elämäni sellaiseksi, etten voisi kuvitellakaan lapsia ja muutenkin elämän pitäisi olla paljon paremmalla pohjalla. Minulla on ihan tarpeeksi tekemistä jo oman elämäni kanssa ja  senkin takia kestityn siihen. En kuulu siihen joukkoon joka peruu päätöksensä. Tämän tiedän ihan täysin ja mikään ei saa kantaani muuttumaan. Äitipuoli voisin olla ( tosin aika "onneton") mutta omia lapsia en tahdo.

En vain tunne halua saada omaa lasta. En tiedä miksi näin on, mutta en ala lasta tekemään vastentahtoisesti. En ole uraohjus tai bilettäjä. Olen parisuhteessa ja 29-vuotias.

Ehkä.

Ikä kohdillaan. Luotettava kumppani löytyy.

Elämäntilanteen pitäisi silti kokonaisuudessaan olla vielä parempi, jotta voisin uskoa olevan syntymättömälle lapselle etu syntyä juuri meille.

Tällä hetkellä siis olen vela, eikä ajatus lapsettomana pysymisestäkään häiritse. Uran rakentaminen keskiössä.

N25

Haluan, meillä onkin pari, ehditään vielä harkitsemaan halutaanko lisää. Alustavasti kyllä.

N25

Haluan, mutta pitkään en halunnut. Ja en sano tätä siis vinoillakseni niille, jotka eivät halua tai tule haluamaan, mutta itselläni halu saada lapsia muodostui vasta pitkässä parisuhteessa oikean miehen kanssa. En erityisemmin pitänyt tai vieläkään paljoa pidä lapsista, en tykkää melusta enkä yleensä tiedä mitä lapsille pitäisi sanoa, mutta ajatus omasta lapsesta taas tuntuu ihan erilaiselta. Kummallistahan se oli, että vähitellen mieli alkoi muuttua. Ehkä huomasin vähitellen myös olevani lopulta enemmän ihmissuhde- kuin urasuuntautunut tyyppi, minkä vuoksi ajatus perheestä ajaa ohi uraohjukseksi pyrkimisen.

Ymmärrän kuitenkin täysin heitä, jotka eivät halua lapsia ja eikä heitä pitäisi siihen painostaakaan - antaa kaikkien elää ihan omannäköistä elämää. :)

Lapsena ja nuorena kyllä ajattelin haluavani lapsia, mulla oli nimetkin mietittynä. No, elämä ei sitten kuitenkaan mennyt niin. Mielenterveysongelmat ovat pilanneet elämäni enkä ole ikinä ollut parisuhteessa, nyt olen jo keski-ikäinen. En tiedä, olenko sitten vapaaehtoisesti vai tahattomasti lapseton, mutta tässä tilanteessa en niitä haluaisi.

Nothx kirjoitti:

En halua, sillä en yksinkertaisesti vain halua. Mielestäni ei tarvitse enempää perusteluja, mutta tässäpä ihmettelijöille (joita aina riittää) muutama syy.

Haluan matkustella ja edetä urallani, joka tietenkin olisi mahdollista myös perheellisenä, mutta vaikeampaa se varmasti olisi enkä usko, että pystyisin nauttimaan kummastakaan samalla tavalla. Nautin siitä, että minua ei pitele paikoillaan vastuu toisesta elävästä, tuntevasta ihmisestä. En olisi hyvä vanhempi - tarvitsen omaa aikaa ja mahdollisuuden tehdä vapaa-ajallani mitä lystään. En halua olla raskaana ja joutua synnyttämään. En vihaa lapsia, mutten myöskään hakeudu heidän seuraan enkä kestä paria tuntia pidempään heidän seurassaan.

Haluan ehdottomasti lapsia. Näillä näkymin lapseni eivät kuitenkaan todennäköisesti tule olemaan biologisia lapsia minulle, vaikka ei sekään ole täysin poissuljettu.