Työnhaku nykyisen työsuhteen aikana

Eikös kaikki tee näin?

Miksi olisi moraalitonta? Kyllähän työntekijä saa aina kilpailuttaa osaamisensa ja palkkansa tai ihan muistakin syistä katsella myös, mitä muilla työnantajilla on tarjottavana.

Eikai tässä enää mitään maaorjia olla, on ihan luvallista vaihtaa työpaikkaa.

YT-neuvotteluissa työnantajakin lemppaa armotta työntekijöitä.

Nimenomaan ei kannata eikä tarvi kertoa työnhausta ennenkuin on nimet paperissa.

Miten olette hoitaneet suosittelijakysymyksen? Aiemman työpaikan pomo, nykyiseltä työpaikalta joku muu kuin oma esimies vai jätetty hakemuksessa/haastattelussa tyhjäksi suosittelijakohta? Tai onko joku todennut nykyiselle pomolle, että nyt on aika siirtyä eteenpäin ja saanut hänestä suosittelijan? Viimeisessä kohdassa toki täytyy olla todella varma lähdöstä.

Vierailija kirjoitti:

Miten olette hoitaneet suosittelijakysymyksen? Aiemman työpaikan pomo, nykyiseltä työpaikalta joku muu kuin oma esimies vai jätetty hakemuksessa/haastattelussa tyhjäksi suosittelijakohta? Tai onko joku todennut nykyiselle pomolle, että nyt on aika siirtyä eteenpäin ja saanut hänestä suosittelijan? Viimeisessä kohdassa toki täytyy olla todella varma lähdöstä.

Voi varmaan haastattelussa esittää että suosittelijoita voi tarvittaessa hankkia, siis jos on todella siinä vaiheessa että haastattelusta etenee jo ihan varmasti uuteen työpaikkaan?

Eiköhän suurin osa tee juuri noin, jos ei kilpailukieltosopimusta.

Olisi itsekin pitänyt laittaa turbovaihe päälle vielä kun töitä oli. Minut painostettiin irtisanoutumaan yllättäen vakityöstä. Edeltäjä halusi takaisin 2 v jälkeen, vaikka henkseleitä paukutellen lähti. Kolmannessa työpaikassaan oli. Taisi tehdä myyräntyötä aina paikkaa vaihtaessaan, koska samoihin aikoihin ajoittui esimiehen asiaton käytös ja perättömät syytökset. Paras oli syytös ”firman arvojen vastaisesta käytöksestä” ilman että osasi kertoa esimerkkejä tai mitä tällä tarkoitti. Lopulta valehteli, että kollega oli uupumuslomalla ja syy minun. Jälkikäteen on selvinnyt, että poissaolon syy oli syöpäleikkaus, mutta esimies käytti tätä härskisti hyväksi.

Edeltäjä Tiesi, että työpaikan menetys oli kova paikka minulle, mutta mitä tekee tämä lesoileva pellehermanni? (Arvannette, että tämä nykyajan Napoleon, joka tituleerasi itseään johtajaksi vaikka oli rivipäällikkö, oli mies). Hehkutti ”yllätyspaluutaan” somessa ennen kuin lähdöstäni oli edes kerrottu. Sopimusta rikottiin, mutta mitäs siitä tässä katastrofissa.

Vaikka aukkoa cv:ssä ei vielä ole, niin onhan tämä henkisesti raskasta kun oman alan paikkoja ei ole ollut auki koko keväänä. Läheltä liippaaviin hommiin olen lähettänyt yli 30 hakemusta. Ja Nada. Ne ainoat haastattelut ovat olleet vähemmän vakavasti otettavia. On haluttu muodon vuoksi nähdä tämä friikki, jolla on 20 v kokemus ja koulutus, muttei töitä. Pari on kysynyt asioista ilmaisen konsultoinnin toiveissa. Yksi halusi kuulla ex-firman kulttuurista, kun oli kuullut, että se on ”erikoinen”.

Itsetunto palasina ja olen niin maassa, että jäisin aamulla sänkyyn itkemään, jos ei lasta pitäisi viedä kouluun. Ja olin muuten hyvä työssäni ja painoin pitkää päivää. En vaan ollut edeltäjäni, vaikka pätevämpi olinkin. Ja sain kuulla siitä ensimmäisestä päivästä lähtien.

Hieman ohi meni kommenttini, mutta oli pakko avautua anonyyminä. Kenellekään tutulle en saa puhua, ostivat hiljaiseksi.

Onko joku joka ei käytä työaikaansa uuden paikan hakemiseen ja hakemusten kirjoittamiseen?

Itse kävin haastattelussa työajallani...

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurin osa tee juuri noin, jos ei kilpailukieltosopimusta.

Olisi itsekin pitänyt laittaa turbovaihe päälle vielä kun töitä oli. Minut painostettiin irtisanoutumaan yllättäen vakityöstä. Edeltäjä halusi takaisin 2 v jälkeen, vaikka henkseleitä paukutellen lähti. Kolmannessa työpaikassaan oli. Taisi tehdä myyräntyötä aina paikkaa vaihtaessaan, koska samoihin aikoihin ajoittui esimiehen asiaton käytös ja perättömät syytökset. Paras oli syytös ”firman arvojen vastaisesta käytöksestä” ilman että osasi kertoa esimerkkejä tai mitä tällä tarkoitti. Lopulta valehteli, että kollega oli uupumuslomalla ja syy minun. Jälkikäteen on selvinnyt, että poissaolon syy oli syöpäleikkaus, mutta esimies käytti tätä härskisti hyväksi.

Edeltäjä Tiesi, että työpaikan menetys oli kova paikka minulle, mutta mitä tekee tämä lesoileva pellehermanni? (Arvannette, että tämä nykyajan Napoleon, joka tituleerasi itseään johtajaksi vaikka oli rivipäällikkö, oli mies). Hehkutti ”yllätyspaluutaan” somessa ennen kuin lähdöstäni oli edes kerrottu. Sopimusta rikottiin, mutta mitäs siitä tässä katastrofissa.

Vaikka aukkoa cv:ssä ei vielä ole, niin onhan tämä henkisesti raskasta kun oman alan paikkoja ei ole ollut auki koko keväänä. Läheltä liippaaviin hommiin olen lähettänyt yli 30 hakemusta. Ja Nada. Ne ainoat haastattelut ovat olleet vähemmän vakavasti otettavia. On haluttu muodon vuoksi nähdä tämä friikki, jolla on 20 v kokemus ja koulutus, muttei töitä. Pari on kysynyt asioista ilmaisen konsultoinnin toiveissa. Yksi halusi kuulla ex-firman kulttuurista, kun oli kuullut, että se on ”erikoinen”.

Itsetunto palasina ja olen niin maassa, että jäisin aamulla sänkyyn itkemään, jos ei lasta pitäisi viedä kouluun. Ja olin muuten hyvä työssäni ja painoin pitkää päivää. En vaan ollut edeltäjäni, vaikka pätevämpi olinkin. Ja sain kuulla siitä ensimmäisestä päivästä lähtien.

Hieman ohi meni kommenttini, mutta oli pakko avautua anonyyminä. Kenellekään tutulle en saa puhua, ostivat hiljaiseksi.

En vaan ollut edeltäjäni, vaikka pätevämpi olinkin. Ja sain kuulla siitä ensimmäisestä päivästä lähtien.

Tämä kolahti. Kuuntelin viime paikassa nelisen vuotta kuinka XX teki asiat toisin. 

Ei ihme että ne olivat päin helvettiä.

Kyllä minäkin koko ajan, enemmän tai vähemmän aktiivisesti, haen muita hommia. Toisinaan käyn haastatteluissa, paria paikkaa on tarjottu, mutta vielä ei ole sitä parempaa tullut vastaan. Ei tästä työpaikalla kukaan tiedä.

Suosittelijoita en ole ikinä käyttänyt, ei ole ollut tarvista. Nyt jos pitäisi joku keksiä, kysyisin entistä esimiestäni, joka palkkasi minut nykyiseen työpaikkaan, mutta ei ole enää talossa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin koko ajan, enemmän tai vähemmän aktiivisesti, haen muita hommia. Toisinaan käyn haastatteluissa, paria paikkaa on tarjottu, mutta vielä ei ole sitä parempaa tullut vastaan. Ei tästä työpaikalla kukaan tiedä.

Suosittelijoita en ole ikinä käyttänyt, ei ole ollut tarvista. Nyt jos pitäisi joku keksiä, kysyisin entistä esimiestäni, joka palkkasi minut nykyiseen työpaikkaan, mutta ei ole enää talossa.

Suosittelija voi olla myös vanha esimies tai kollega. Eivät oleta, että nykyisestä paikasta on suosittelijaa. Itse teen niin, että ilmoitan suosittelijat haastattelun jälkeen - jos olen kiinnostunut. Ja pyydän ilmoittamaan, kun ovat aikeissa soittaa. Turha häiritä suosittelijoita esim 5 kertaa vuodessa ...

Älä nyt hemmetissä mene työpaikallasi sanomaan että haet muualle!

Sellaiset tyypit, jotka ovat ”ikuisia lähtijöitä” tai sellaisia jotka luulevat olevansa niin korvaamattomia että yrittävät lypsää lisää palkkaa lähdöllä uhkailemalla, niistä hankkiudutaan eroon..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurin osa tee juuri noin, jos ei kilpailukieltosopimusta.

Olisi itsekin pitänyt laittaa turbovaihe päälle vielä kun töitä oli. Minut painostettiin irtisanoutumaan yllättäen vakityöstä. Edeltäjä halusi takaisin 2 v jälkeen, vaikka henkseleitä paukutellen lähti. Kolmannessa työpaikassaan oli. Taisi tehdä myyräntyötä aina paikkaa vaihtaessaan, koska samoihin aikoihin ajoittui esimiehen asiaton käytös ja perättömät syytökset. Paras oli syytös ”firman arvojen vastaisesta käytöksestä” ilman että osasi kertoa esimerkkejä tai mitä tällä tarkoitti. Lopulta valehteli, että kollega oli uupumuslomalla ja syy minun. Jälkikäteen on selvinnyt, että poissaolon syy oli syöpäleikkaus, mutta esimies käytti tätä härskisti hyväksi.

Edeltäjä Tiesi, että työpaikan menetys oli kova paikka minulle, mutta mitä tekee tämä lesoileva pellehermanni? (Arvannette, että tämä nykyajan Napoleon, joka tituleerasi itseään johtajaksi vaikka oli rivipäällikkö, oli mies). Hehkutti ”yllätyspaluutaan” somessa ennen kuin lähdöstäni oli edes kerrottu. Sopimusta rikottiin, mutta mitäs siitä tässä katastrofissa.

Vaikka aukkoa cv:ssä ei vielä ole, niin onhan tämä henkisesti raskasta kun oman alan paikkoja ei ole ollut auki koko keväänä. Läheltä liippaaviin hommiin olen lähettänyt yli 30 hakemusta. Ja Nada. Ne ainoat haastattelut ovat olleet vähemmän vakavasti otettavia. On haluttu muodon vuoksi nähdä tämä friikki, jolla on 20 v kokemus ja koulutus, muttei töitä. Pari on kysynyt asioista ilmaisen konsultoinnin toiveissa. Yksi halusi kuulla ex-firman kulttuurista, kun oli kuullut, että se on ”erikoinen”.

Itsetunto palasina ja olen niin maassa, että jäisin aamulla sänkyyn itkemään, jos ei lasta pitäisi viedä kouluun. Ja olin muuten hyvä työssäni ja painoin pitkää päivää. En vaan ollut edeltäjäni, vaikka pätevämpi olinkin. Ja sain kuulla siitä ensimmäisestä päivästä lähtien.

Hieman ohi meni kommenttini, mutta oli pakko avautua anonyyminä. Kenellekään tutulle en saa puhua, ostivat hiljaiseksi.

En vaan ollut edeltäjäni, vaikka pätevämpi olinkin. Ja sain kuulla siitä ensimmäisestä päivästä lähtien.

Tämä kolahti. Kuuntelin viime paikassa nelisen vuotta kuinka XX teki asiat toisin. 

Ei ihme että ne olivat päin helvettiä.

Edeltäjäni sanoi lähtiessään, että ei ole jaksanut asioita kehittää vuosiin, kun muutokset eivät kuitenkaan mene läpi. Minä taas näin, että ammattitaitoon kuuluu kehittää omaa työtään. Kehitin, ja sain kehuja. Mutta tuossa talossa vain esimies saa loistaa. Oli hyvä ratkaisu kutsua taloon sitoutumaton bulkkijäljen tuottaja takaisin. Paikka ei mennyt edes hakuun vaan suoraan edeltäjälle. Sinänsä hyvä, koska esim kenestäkään lahjakkaasta naisesta eivät pysty tekemään tuota keskinkertaista miestä.