Vauvakuume vaivaa, toisaalta lapsiluku täynnä

Tuskaileeko joku muukin tämmöisten tunteiden kanssa?
Toisaalta tuntuu, että lapsia on riittävästi (4), mutta taas kuopuksen lähestyessä 3 ikävuotta alkaa vauvakuume nostella päätään. Tai oikeastaan se on lapsikuume, toive viidennestä lapsesta. Pienimmän ollessa vielä vaippaikäinen on kuume pysynyt poissa, mutta aina se palaa. Sukulaiset päivitteli jo neljännen lapsen hankintaa ja varmasti olisivat kummissaan viidennestä. Anopin käytöstavat tuntien saisin takuulla kuulla asiasta koko odotusajan... Mieskin piti jo suostutella neljänteen lapseen, suostui ihan minun takia, ei olisi jaksanut enää vauva-aikaa (jonka minä kyllä käytännössä kokonaan hoidan, tietenkin isompia lapsia joutuu sitten katsomaan ja kuskaamaan enemmän kun minä olen vauvassa kiinni).
Niin, pääsisiköhän näistä tunteista yli ihan vain odottelemalla. Onko kenellekään käynyt niin, että on hankkinut vielä sen viimeisen lapsen ja sitten vauvakuume ei ole enää palannut? Minulla se tuntuu aina palaavan ja mieskin sanoi jo neljättä suunnitellessa, että ei se "yksi puuttuu" -tunne mene minulta ohi ikinä kuin hetkellisesti. Saattaa olla.
Lisäksi vaikuttaa lasten sukupuolijakauma. Sain kolmantena todella toivotun tyttären. Neljättä tehdessä oli vahva tunne, että toinen tyttö tulisi, mutta tulikin taas poika. Nyt kun mietin että viides olisi poika niin en ehkä niin kovasti haluaisikaan vauvaa. Jotekin tuntuu että se tulisi nyt se toinen tyttö. Tämän oikeastaan tajusin vasta tässä kirjottaessani.
Sukupuoleen kun ei voi oikein (suomessa) vaikuttaa niin ehkäpä tämä pohdinta olikin tässä... Täytyy vielä tunnustella sitä poikavauva skenaariota enemmän.