Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vertaistukea eroon Helsingissä?
15.05.2019 |
Lähes seitsemän vuotta kestänyt parisuhteeni päättyi. Asuimme yhdessä 3,5 vuotta ja asumme edelleen olosuhteiden vuoksi.
Suhteessa ei ollut väkivaltaa tai pettämistä. Kaikki vain jotenkin meni pieleen. En voi lakata itkemästä. Luulin, että menisin tämän ihmisen kanssa naimisiin ja perustaisin hänen kanssaan perheen. Tuntuu, että elämältä on kadonnut tyystin pohja. Olen niin masentunut, mikään vastoinkäyminen tai aiempi ero ei ole sattunut näin paljon. Muutin Helsinkiin toiselta paikkakunnalta hänen vuokseen, enkä ole saanut täältä ystäviä. Olen niin yksinäinen.
Olen alle 25-vuotias, ja järki sanoo, että olen vielä nuori ja elämällä on vielä vaikka mitä tarjottavaa. En vain voi kuvitella elämää ilman häntä. En edes välitä vaikka joku tunnistaisi minut tästä.
Kaipailisin vertaistukea. Miten päästä yli elämänsä rakkaudesta? Miten löytää kadonnut itsetunto ja elämänilo? Miten jaksaa asiakaspalvelutyössä, johon pitäisi lauantaina palata (onneksi ero sattui kolmen vapaapäivän kohdalle)? Ennen tätä ihmistä minulla oli 1,5 vuotinen suhde, ja tämä tuska on jotain niin erilaista kuin silloin. Jotenkin lopullista.
Auttakaa. Olen ihan loppu. Idiootit menkää muualle kommentoimaan. Ei tarvitse kommentoida ”liian pitkä teksti” tai ”hanki elämä” tai huomautella kirjoitusvirheistä. Olen niin herkässä tilassa etten kestä yhtään ilkeilyä nyt.
Kommentit (26)
Viinaa ja yhdenillan panoja. Kalliosta löytyy hyvin seuraa. Mitä useamman isket, niin sitä kauemmas se exä jää. Muista ehkäisy. Ja etsi seuraavalla kerralla kun seurustelet, niin hieman parempi. Ajattele vähän siellä kassalla sitten niitä asiakkaita, se ei ole niiden vika, että sinun miehesi oli tyhmä ja jätti sinut. Se mies joka jätti, ei tiennyt kuinka hyvä olit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei väkivaltaa tai pettämistä, mutta miksi suhteenne päättyi tai laajemmin, millä elämän osa-alueella teillä oli ylitsepääsemättömiä ongelmia? Kerrot, että hän on elämäsi rakkaus? Miten päätös erosta syntyi? Oletko pystynyt puhumaan hänen kanssaan tarpeeksi tunteista, joita eroon liittyy? MIten kauan päätökseen erota on mennyt aikaa? Olette siis vasta koeajalla...
Vierailija kirjoitti:
Ei väkivaltaa tai pettämistä, mutta miksi suhteenne päättyi tai laajemmin, millä elämän osa-alueella teillä oli ylitsepääsemättömiä ongelmia? Kerrot, että hän on elämäsi rakkaus? Miten päätös erosta syntyi? Oletko pystynyt puhumaan hänen kanssaan tarpeeksi tunteista, joita eroon liittyy? MIten kauan päätökseen erota on mennyt aikaa? Olette siis vasta koeajalla...
Viime jouluna olimme (mielestäni) vielä hyvin onnellisia. Pari kuukautta sitten hänen käytöksensä muuttui kovin välinpitämättömäksi eikä häntä paljon kotona näkynyt, kaverit ja päihteet alkoivat mennä kaiken edelle. Varsinaista syytä hän ei ole osannut kertoa. Hän vain yhtäkkiä muuttui, kuin täysin eri ihmiseksi, ja yhtäkkiä minä en ollut enää lainkaan tärkeä. Olemme puhuneet ja omituista kyllä, hänkään ei omien puheidensa mukaan usko löytävänsä tällaista suhdetta enää. Silti hän haluaa erota. On miettinyt tätä pitkään. Vakuuttaa, ettei ole ketään toista, ja uskon häntä.
Haluaisin kuulla kokemuksia erosta, yhdessä asumisesta toisen poismuuttoon asti, töissäjaksamisesta, yms. Onko kukaan käyttänyt jotain rauhoittavia tai masennuslääkkeitä alkuvaiheen toipumisessa?
Luulin, että olisimme vuoden päästä naimisissa ja perheenperustaminen alkaisi olla ajankohtaista. Olen menettänyt kaiken mistä olin varma etten ikinä menettäisi.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Viinaa ja yhdenillan panoja. Kalliosta löytyy hyvin seuraa. Mitä useamman isket, niin sitä kauemmas se exä jää. Muista ehkäisy. Ja etsi seuraavalla kerralla kun seurustelet, niin hieman parempi. Ajattele vähän siellä kassalla sitten niitä asiakkaita, se ei ole niiden vika, että sinun miehesi oli tyhmä ja jätti sinut. Se mies joka jätti, ei tiennyt kuinka hyvä olit.
En ole koskaan ollut tyyppiä joka kykenisi minkäänlaiseen fyysiseen kontaktiin ilman tunteita. En myöskään viihdy baareissa. Itseni haluan hoitaa ehjäksi ennen kuin edes ajattelen muita miehiä. En haluaisi itse olla kenellekään laastari, joten en muitakaan siihen asemaan aio pistää.
Ja totta tuo, että ei ole asiakkaiden vika. Enemmän olen huolissani siitä, että alan itkemään asiakkaiden nähden. Jotenkin haluaisin töissä olla joko vahva tai sitten sairaslomalla jos tuntuu, etten mihinkään pysty keskittymään.
Noin 2-vuotta menee että selviää järkytyksestä. Viha auttaa jaksamaan ei suru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi,
esim. Väestöliiton sivuilta löytyy linkkejä erilaisiin palveluihin ja materiaaleihin liittyen parisuhteisiin ja eroamiseen. https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/
Tsemppiä!
Miksi ottaisit masennuslääkkeitä, jos olet toimintakykyinen? Minä ratkaisin niin, että päivisin olin tyytyväinen, kun oli muuta ajateltavaa kuin ero. Keskityin siis työhön. Surin illalla. Rauhoitin muun elämiseni. Söin hyvin, pyrin nukkumaan hyvin ja liikuin. Priorisoin siis elämässäni tärkeät jaksamistani tukevat seikat. Päätin nähdä jotain kaunista. Itkin eroa esim,. kun näin auringonpaisteen puidenlehtien välistä illalla kotona yksin tai kun ystävä sai lapsen ja tahdoin itsekin päätyä yhtä hyvään elämäntilanteeseen kuin hän, vaikka siihen menisikin vuosia. Näytti niin kauniilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin 2-vuotta menee että selviää järkytyksestä. Viha auttaa jaksamaan ei suru.
Uskon ja hyväksyn sen, että tässä menee oma aikansa. Olen jo kirjoittanut listat eron hyvistä puolista ja exäni huonoista puolista. Näiden lukeminen auttaa hetkeksi. En kuitenkaan voisi ikinä vihata exääni. Ihminen hänkin vain on. En ole ikinä jättänyt ketään, mutta uskon sen olevan myös vaikeaa, vaikkakin ehkä eri tavalla.
Ensimmäistä kertaa yksin asuminen kaupungissa jossa ei hirveästi asu sellaisia tuttuja joita luontevasti voisin tavata, pelottaa eniten. Pelkään, että minusta tulee ”kotini vanki” ja kaikki päivät vain tuijotan uuden pienen asuntoni seiniä (isoon ei ole varaa).
No sinuna hankkiutuisin pois sieltä yhteisestä kämpästä. ASAP. Itkeminen on hyvä, se vapauttaa mielihyvähormoneita, eli itke niin paljon kuin pystyt. Ystävä jolle itkeä tekisi kyllä hyvää. En ole itse kokeillut masennuslääkkeitä ja vähän tuntuu, että ero (kaikessa tuskallisuudessaan) on kuitenkin hyvä kokea ja käsitellä sellaisenaan jo olet "normaali" yksilö (eli et esim bipo tms.). Ja ensishokin jälkeen saatat jo lauantaina kyetä olemaan 8h ihan ok. Ja toisaalta rypemään jääminen ei auta ketään. Ihmisiä ja keskusteluja normaalisti tekee hyvää. Päivä kerrallaan ja kyllä se helpottaa. Sulla on vielä 10v tehokasta lisääntymisaikaa, joten lapsia ja avioliittoa on turha murehtia. Kyllä se siitä ja tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ottaisit masennuslääkkeitä, jos olet toimintakykyinen? Minä ratkaisin niin, että päivisin olin tyytyväinen, kun oli muuta ajateltavaa kuin ero. Keskityin siis työhön. Surin illalla. Rauhoitin muun elämiseni. Söin hyvin, pyrin nukkumaan hyvin ja liikuin. Priorisoin siis elämässäni tärkeät jaksamistani tukevat seikat. Päätin nähdä jotain kaunista. Itkin eroa esim,. kun näin auringonpaisteen puidenlehtien välistä illalla kotona yksin tai kun ystävä sai lapsen ja tahdoin itsekin päätyä yhtä hyvään elämäntilanteeseen kuin hän, vaikka siihen menisikin vuosia. Näytti niin kauniilta!
En ole varma toimintakyvystäni. Ajatukset ihan sekaisin. Vuorotellen romahdan täysin ja sitten on ehkä tunti välissä kun en itke. En pysty syömään. Olen käynyt kahdesti lenkillä tänään, se vähän auttaa.
En halua mitään pitkää sairaslomaa, ehkä muutaman päivän, että pystyn olemaan yhteisessä kodissamme exän kanssa itkemättä.
En ole ennen ollut mistään mielenterveydellisistä syistä lääkärissä, mutta nyt en ole oma itseni.
Helpottaa myös tietää, että lähes kaikilla on joskus sydänsuruja. En ole ainut joka on tuntenut näin. Kaikkea hyvää sinulle.
Vierailija kirjoitti:
No sinuna hankkiutuisin pois sieltä yhteisestä kämpästä. ASAP. Itkeminen on hyvä, se vapauttaa mielihyvähormoneita, eli itke niin paljon kuin pystyt. Ystävä jolle itkeä tekisi kyllä hyvää. En ole itse kokeillut masennuslääkkeitä ja vähän tuntuu, että ero (kaikessa tuskallisuudessaan) on kuitenkin hyvä kokea ja käsitellä sellaisenaan jo olet "normaali" yksilö (eli et esim bipo tms.). Ja ensishokin jälkeen saatat jo lauantaina kyetä olemaan 8h ihan ok. Ja toisaalta rypemään jääminen ei auta ketään. Ihmisiä ja keskusteluja normaalisti tekee hyvää. Päivä kerrallaan ja kyllä se helpottaa. Sulla on vielä 10v tehokasta lisääntymisaikaa, joten lapsia ja avioliittoa on turha murehtia. Kyllä se siitä ja tsemppiä!
Kiitos viestistäsi! Olen laittanut asuntohakemuksia useampaan kohteeseen jo. Ja olen mielestäni ”normaali”. Onneksi perheeni tukee ja tulee auttamaan muutossa kun sen aika on. Tekee hyvää myös saada tsemppiviestejä näin tuntemattomiltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi,
esim. Väestöliiton sivuilta löytyy linkkejä erilaisiin palveluihin ja materiaaleihin liittyen parisuhteisiin ja eroamiseen. https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/
Tsemppiä!
Kiitos, käyn katsomassa!
Tsemppiä ap! ❤️
Se vie aikaa, yleensä sanotaan, että ero on käsitelty suunnilleen puolessa siitä ajasta kuin suhde on kestänyt, olettaen ettei mitään suurempaa traumaa jää.
Keskity itseesi ja omaan hyvinvointiisi, tee uudesta kodistasi itsellesi sellainen ihana pesä! Pienetkin kodit voivat olla valtavan ihastuttavia. Ota isossa kaupungissa asuminen mahdollisuutena ja mene rohkeasti tapaamaan uusia ihmisiä, esim. mielekkään harrastuksen merkeissä. Positiivisena voit ajatella, että uusia ihmisiä kohdattaessa voit suoraan esittäytyä sinuna ja olet ehkä vapaampi treffailemaan uusia ihmisiä ihan kaverimielessä. Yksin tekeminenkin on ihan mukavaa terapiaa kun siihen tottuu, ja muista itkeä kun siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki työpaikka
Oma asunto
Koulutusta
Harrastuksia
Ystävätkin löytyy kyllä kun et nyhjää kotona.
Tee kesälomasuunnitelmia
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! ❤️
Se vie aikaa, yleensä sanotaan, että ero on käsitelty suunnilleen puolessa siitä ajasta kuin suhde on kestänyt, olettaen ettei mitään suurempaa traumaa jää.
Keskity itseesi ja omaan hyvinvointiisi, tee uudesta kodistasi itsellesi sellainen ihana pesä! Pienetkin kodit voivat olla valtavan ihastuttavia. Ota isossa kaupungissa asuminen mahdollisuutena ja mene rohkeasti tapaamaan uusia ihmisiä, esim. mielekkään harrastuksen merkeissä. Positiivisena voit ajatella, että uusia ihmisiä kohdattaessa voit suoraan esittäytyä sinuna ja olet ehkä vapaampi treffailemaan uusia ihmisiä ihan kaverimielessä. Yksin tekeminenkin on ihan mukavaa terapiaa kun siihen tottuu, ja muista itkeä kun siltä tuntuu.
Kiitos ❤️ Nousi taas kyyneleet silmiin kun tämän luin, ihanaa saada tukea. Hiukan piristää ajatus siitä, että voin sisustaa oman kodin mieleiseksi, eikä tarvitse siivota kuin omat sotkut ja jääkaapista löytyy iltavuoron jälkeen just ne jutut mitkä olen ostanut, eikä kukaan ole rohmunnut niitä ollessani muualla.
Olen hyvin introvertti, mutta ehkä repäisen ja keksin jonkin harrastuksen missä voin tavata ihmisiä. Kiitos vielä.
Vierailija kirjoitti:
Hanki työpaikka
Oma asunto
Koulutusta
Harrastuksia
Ystävätkin löytyy kyllä kun et nyhjää kotona.Tee kesälomasuunnitelmia
On onneksi vakituinen työpaikka. Harrastuksiakin harkitsen. Täytyy kyllä uskaltautua ihmisten ilmoille. Kesällä tulossa synttärit ja palkallinen kesäloma onneksi. Pitää keksiä jotakin mukavaa millä hemmottelen itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Fisherin eroseminaari
Mulla on tämä kirja Jälleenrakennus ollut muutoin jo jonkin aikaa, ja olenkin aloittanut lukemisen ja asioiden pohdiskelun. Rankkaa tulee olemaa.
Googletin tuota seminaaria. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta tällä hetkellä, kun joudun muuttamaan puolet pienempään asuntoon ja maksamaan sitten yksin nykyisen asunnon verran vuokraa, ei minulla ole varaa tuohon. Ehkä myöhemmin kun talous ja olo vähän rauhoittuu :)
voin ilmoittautua reboundiksi.
-kesäkolli
Alue: Aihe vapaa
Up.
Auttakaa :(
-Ap