Miten pärjätä 2,5v taaperon ja syntyvän vauvan kanssa?

Kivoja näkökulmia ja vinkkeä täällä. Itse pohdin milloin uskaltaisin edes alkaa suunnittelemaan toista lasta. Olen sellainen että haluan pohtia ja harkita asioita tarkkaan, ja silti luultavasti paniikki iskee kuten aloittajallakin :D

Miten te jo kahden äidit, muistaako ja osaako sen vauvan hoitamisen vielä, onko varmempi olo esim. käsitellä vauvaa, onko imetys ym helpompaa? (Ellei ole erityisiä ongelmia sen suhtren).

Vierailija kirjoitti:

Hei, minä palaan kertomaan vielä. Täällä on tosi kivoja ja kannustavia viestejä, mutta voin itse omalta osaltani kertoa siitä mustasukkaisuudesta. Meidän esikoinen oli hieman pienemmällä ikäerolla aika mustasukkainen ja alkuun selvästi "oireili" uutta perhetilannetta. Näihin vaikuttaa moni asia, onko esikoinen ollut paljon hoidossa (meillä ei) ja temperamentista, vauvasta, kuinka paljon isä osallistuu yms. Voi olla että teillä se mustasukkaisuus on vain lievää ja menee pian ohi niin kuin täällä monilla - mutta kyllä se voi 2-vuotiaalla olla todella vahvaakin. Uskon että itse lapsesi tunnet ja tiedät ehkä jo mihin varautua. Minä kyllä etukäteen arvasin, että esikoinen reagoi vahvasti, kun on aina reagoinut vahvasti muutoksiin ja ollut äidistä kiinni. On vain sellainen luonteeltaan, ja se hänelle suotakoon. Tässä muutamia vinkkejä mitä itselläni tuli tuli vastaan asiaan perehtyessä:

-odotusaikana kannattaa puhua vauvan tulosta iloisena ja positiivisena asiana, ja käsitellä mustasukkaisuutta yms. vasta sillä hetkellä kun sitä ilmenee

-varaudu uhman pahenemiseen ja lapsen taantumiseen mm. syömisen, kuivaksi oppimisen ym. suhteen

-varaudu että lapsi haluaa olla vauva ja leikkiä vauvaa, mene leikkiin mukaan vaikka kuinka olisi outoja juttuja

-älkää laittako esikoista heti hoitoon kun vauva syntyy, niin kuin välillä neuvotaan. On tärkeää että esikoinen tutustuu vauvaan ensipäivistä alkaen teidän kanssa. Yökylän ja muun hoidon aika on (paljon) myöhemmin, poislukien synnytys tietenkin.

-Onko esikoinen ollut paljon vielä hoidossa? Jos ei niin ennen synnytystä olisi hyvä tottua olemaan jollain tutulla ja turvallisella hoidossa, jotta minimoidaan kaikki uuden tuoma järkytys synnytyksen ajalta. Yökylääkin voisi kokeilla ennen synnytystä mahdollisuuksien mukaan.

-pyydä vierailijoita huomioimaan ensin esikoinen ja sitten vauva. Heti vauvan synnyttyä ei ole huomion jakamisen opettelun aika, sillä sitä lapsi joutuu päivittäin harjoittelemaan teidän ja vauvan kanssa. Kaikki vieraat eivät todella ymmärrä tätä

-apukädet kotona voivat houkuttaa heti vauvan synnyttyä ja voit jopa ajatella että näin esikoinen saa enemmän huomiota, mutta kannattaa muistaa että teidän perhe uudelleen muotoutuu ja esikoisen pitäisi saada sulatella asiaa kunnolla ja rauhassa, oman perheen kesken. Jokainen teistä hakee paikkaansa alussa ja ulkopuolinen apu voi rasittaa ja hämmentää esikoistakin. Olisi paras tilanne, että mies pitäisi alkuun isyysloman ja sitten jos tarvitset apua, niin mummo tmv. auttamaan

-lue kirjoja aiheesta, jos uskot että teillä tulee olemaan mustasukkaisuutta

Tuli vähän ei niin kannustava viesti, mutta loppuun voin tsempata että nyt 1,5- ja 3,5-vuotaiden kanssa meillä on ihanaa ja mustasukkaisuutta ei enää juurikaan ole. Esikoinen oireili ihan alussa ja silloin kun kuopus oppi kävelemään. Oltiin aika ymmärtäväisiä häntä kohtaan, vaikka toki rajoista ja rutiineista pidettiin kiinni alusta asti. Kun alussa panosti siihen esikoiseen kovasti, niin kyllä tuntuu että se maksoi itsensä takaisin. Nyt lapsemme ovat mitä parhaat leikkikaverit! Esikoinen lohduttaa pienempää sisarusta tarvittaessa jne. Toki leluista tulee edelleen välillä riitaa, mutta se on normaalia tämän ikäisille.

Kannattaa myös miettiä etukäteen miten hoidat päiväunet ja iltapuuhat. Jos sinä olet tähän asti laittanut esikoisen nukkumaan iltaunille, niin nyt olisi hyvä hetki opetella menemään isän kanssa nukkumaan, sillä sellainen työnjako on odotettavissa vauvan synnyttyä. Muistakaa, että esikoinen tarvitsee erityisesti sinun kanssa kahdenkeskistä aikaa vauvan synnyttyä.

16

Muuten olen samaa mieltä, mutta synnytyksen jälkeisenä aikana kannattaa todellakin hyödyntää ihan kaikki apukädet! Meillä oli vaikea saada esikoinen hoitoon edes synnytyksen ajaksi, ja lopulta sitten hän tuli sairaalaan mukaan perhehuoneeseen heti, kun minä ja vauva pääsimme synnytyssalista pois. Ihan viimeinen juttu oli siinä tilassa, vaikka synnytys meni hyvin enkä ollut kipeä, ei voimavarani olisi kuitenkaan riittänyt esim. villin taaperon nukuttamiseen klo 24 yöllä, vaan olisi pitänyt saada levätä. :( Melkein kaikissa muissa kulttuureissa nainen viettää kuitenkin kunnon lapsivuodeajan, jolloin hänen päätehtävänsä on levätä ja ruokkia vauvaa.

Meillä on niin uhmakas ja temperamenttinen ja huonosti nukkuva 3v ettei tulis mieleenkään hankkia tähän soppaan vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, minä palaan kertomaan vielä. Täällä on tosi kivoja ja kannustavia viestejä, mutta voin itse omalta osaltani kertoa siitä mustasukkaisuudesta. Meidän esikoinen oli hieman pienemmällä ikäerolla aika mustasukkainen ja alkuun selvästi "oireili" uutta perhetilannetta. Näihin vaikuttaa moni asia, onko esikoinen ollut paljon hoidossa (meillä ei) ja temperamentista, vauvasta, kuinka paljon isä osallistuu yms. Voi olla että teillä se mustasukkaisuus on vain lievää ja menee pian ohi niin kuin täällä monilla - mutta kyllä se voi 2-vuotiaalla olla todella vahvaakin. Uskon että itse lapsesi tunnet ja tiedät ehkä jo mihin varautua. Minä kyllä etukäteen arvasin, että esikoinen reagoi vahvasti, kun on aina reagoinut vahvasti muutoksiin ja ollut äidistä kiinni. On vain sellainen luonteeltaan, ja se hänelle suotakoon. Tässä muutamia vinkkejä mitä itselläni tuli tuli vastaan asiaan perehtyessä:

-odotusaikana kannattaa puhua vauvan tulosta iloisena ja positiivisena asiana, ja käsitellä mustasukkaisuutta yms. vasta sillä hetkellä kun sitä ilmenee

-varaudu uhman pahenemiseen ja lapsen taantumiseen mm. syömisen, kuivaksi oppimisen ym. suhteen

-varaudu että lapsi haluaa olla vauva ja leikkiä vauvaa, mene leikkiin mukaan vaikka kuinka olisi outoja juttuja

-älkää laittako esikoista heti hoitoon kun vauva syntyy, niin kuin välillä neuvotaan. On tärkeää että esikoinen tutustuu vauvaan ensipäivistä alkaen teidän kanssa. Yökylän ja muun hoidon aika on (paljon) myöhemmin, poislukien synnytys tietenkin.

-Onko esikoinen ollut paljon vielä hoidossa? Jos ei niin ennen synnytystä olisi hyvä tottua olemaan jollain tutulla ja turvallisella hoidossa, jotta minimoidaan kaikki uuden tuoma järkytys synnytyksen ajalta. Yökylääkin voisi kokeilla ennen synnytystä mahdollisuuksien mukaan.

-pyydä vierailijoita huomioimaan ensin esikoinen ja sitten vauva. Heti vauvan synnyttyä ei ole huomion jakamisen opettelun aika, sillä sitä lapsi joutuu päivittäin harjoittelemaan teidän ja vauvan kanssa. Kaikki vieraat eivät todella ymmärrä tätä

-apukädet kotona voivat houkuttaa heti vauvan synnyttyä ja voit jopa ajatella että näin esikoinen saa enemmän huomiota, mutta kannattaa muistaa että teidän perhe uudelleen muotoutuu ja esikoisen pitäisi saada sulatella asiaa kunnolla ja rauhassa, oman perheen kesken. Jokainen teistä hakee paikkaansa alussa ja ulkopuolinen apu voi rasittaa ja hämmentää esikoistakin. Olisi paras tilanne, että mies pitäisi alkuun isyysloman ja sitten jos tarvitset apua, niin mummo tmv. auttamaan

-lue kirjoja aiheesta, jos uskot että teillä tulee olemaan mustasukkaisuutta

Tuli vähän ei niin kannustava viesti, mutta loppuun voin tsempata että nyt 1,5- ja 3,5-vuotaiden kanssa meillä on ihanaa ja mustasukkaisuutta ei enää juurikaan ole. Esikoinen oireili ihan alussa ja silloin kun kuopus oppi kävelemään. Oltiin aika ymmärtäväisiä häntä kohtaan, vaikka toki rajoista ja rutiineista pidettiin kiinni alusta asti. Kun alussa panosti siihen esikoiseen kovasti, niin kyllä tuntuu että se maksoi itsensä takaisin. Nyt lapsemme ovat mitä parhaat leikkikaverit! Esikoinen lohduttaa pienempää sisarusta tarvittaessa jne. Toki leluista tulee edelleen välillä riitaa, mutta se on normaalia tämän ikäisille.

Kannattaa myös miettiä etukäteen miten hoidat päiväunet ja iltapuuhat. Jos sinä olet tähän asti laittanut esikoisen nukkumaan iltaunille, niin nyt olisi hyvä hetki opetella menemään isän kanssa nukkumaan, sillä sellainen työnjako on odotettavissa vauvan synnyttyä. Muistakaa, että esikoinen tarvitsee erityisesti sinun kanssa kahdenkeskistä aikaa vauvan synnyttyä.

16

Muuten olen samaa mieltä, mutta synnytyksen jälkeisenä aikana kannattaa todellakin hyödyntää ihan kaikki apukädet! Meillä oli vaikea saada esikoinen hoitoon edes synnytyksen ajaksi, ja lopulta sitten hän tuli sairaalaan mukaan perhehuoneeseen heti, kun minä ja vauva pääsimme synnytyssalista pois. Ihan viimeinen juttu oli siinä tilassa, vaikka synnytys meni hyvin enkä ollut kipeä, ei voimavarani olisi kuitenkaan riittänyt esim. villin taaperon nukuttamiseen klo 24 yöllä, vaan olisi pitänyt saada levätä. :( Melkein kaikissa muissa kulttuureissa nainen viettää kuitenkin kunnon lapsivuodeajan, jolloin hänen päätehtävänsä on levätä ja ruokkia vauvaa.

Ymmärrän toki, sinulla oli raskaampi alku enkä missään nimessä vähättele avun tarvettasi. Tarkoitin, että parempi on että isä on saatavilla auttamassa kuin että muut apukädet - jos mietitään puhtaasti esikoisen näkökulmaa. Hänen näkökulmasta paras vaihtoehto on, että isä nukuttaa häntä klo 24 ja äiti nukkuu vauvan kanssa. Mutta aina se ei mene niin hyvin, että isä on saatavilla. Ja joskus äidin kunto on sellainen, ettei hän voi huolehtia edes vauvasta, mutta tämä on kyllä todellinen poikkeustilanne eikä sillä mielin kannata uutta lasta odottaa mielestäni.

Itse koin juurikin niin, että esikoiselle oli tärkeää kokea ihan alussa, että kyllä häntäkin vanhemmat hoitavat ja nukuttavat edelleen. Vanhemmat eivät katoa ulottuvista, vaikka vauva taloon tuleekin.

Kaikkea hyvää sinulle. Ei varmasti esikoisesi ole kärsinyt avusta, sillä tärkeintä on koko perheen hyvinvointi kokonaisuudessaan. On hyvä kuitenkin muistaa, että ihan alussa kannattaa miettiä aina pariin otteeseen, miltä esim. hoidossa olo esikoisesta tuntuu ja onko niille apukäsille niin suuri tarve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä, miten joku voi selvitä vauvan ja taaperon kanssa. Sellaisia hirveitä näkyjä, jossa vauva on rattaissa ja taapero kävelee taaperon vauhtia vieressä ja äiti räntäsateessa odottaa, en ymmärrä. Tuollaiset pitäisi miettiä etukäteen.

Niin, kun vain tuohon vauvan ja taaperon kuljettamiseen yhdellä kerralla olisi jokin ratkaisu! Kunpa vain olisi! Mutta ei taida olla yhtään sellaista.

No onhan. Minä olen kuskannut NELJÄÄ pikkulasta i pienillä ikäeroilla. 2 istuu tuplarattaissa, 1 kulkee sisaruslaudalla joka kiinni rattaiden takatangossa ja pienin kulkee rintarepussa. Ei mitään ongelmaa, mitä nyt ylämäessä tulee hiki ja välillä piti olla myös toinen reppu selkäpuolella kun haettiin lähikaupasta ruokaa.

Mutta en olekaan kitisijä suvusts. Mummoni hoiti yksinhuoltajana 9 lasta. Siksi en ole koskaan kitissyt että mulla olisi vaikeaa.

Tarkoitin sen sarkasmiksi. Minäkin hommasin tuplarattaat, kun toinen lapseni syntyi.

AP toivottavasti et ole pahoittanut mieltäsi näistä omaa pahaa oloaan Vauva-palstalle oksentavien tyyppien kommenteista.

Sitten asiaan, meillä ikäero 2 v 3 kk. Olihan se hässäkkää. Koita ottaa asenne, että "kunhan tästä päivästä selvitään". Valmisruoat ok, korvike ok, kaikki mahdollinen apu käyttöön, kotityöt voi odottaa jne. Sinä pystyt siihen, tsemppiä! Ja rohkeasti puhut neuvolassa, jos arki tuntuu kaatuvan päälle. Se ei ole mikään häpeä. Älä vertaa itseäsi ns. suorittajaäiteihin tai niille, jotka elää muka-täydellistä perhe-elämää somessa. Sellaista ei ole kellään!

Mä puhuin esikoiselle aina, että vauva on tosi iloinen kun sillä on niin ihana isosisko. Kyllä se side syntyi nopeasti. Nyt ovat 5 ja 2 vee ja erottamattomat ja pikkuhiljaa arki, tai se kaaos helpottaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä, miten joku voi selvitä vauvan ja taaperon kanssa. Sellaisia hirveitä näkyjä, jossa vauva on rattaissa ja taapero kävelee taaperon vauhtia vieressä ja äiti räntäsateessa odottaa, en ymmärrä. Tuollaiset pitäisi miettiä etukäteen.

Niin, kun vain tuohon vauvan ja taaperon kuljettamiseen yhdellä kerralla olisi jokin ratkaisu! Kunpa vain olisi! Mutta ei taida olla yhtään sellaista.

Kaksosten rattaat tai vauvalle kantoreppu ja esikoinen rattaisiin tai vauva vaunuihin ja taapero seisomalaudalle.

Hyvin pärjää. Itsellä lapset oli 6,3 ja 1v3kk kun nuorimmainen syntyi. Vuorotellen yksi lapsista sai kainalopaikan vauvaa imetettäessä, ja nukkuvan vauvan pystyi laittamaan kantoreppuun siksi aikaa kun esim. luki satuja muille lapsille.

Älä huoli ap! Kaikki voi mennä hyvinkin. Meillä suunnittelematon mutta tervetullut vauva syntyi tammikuussa, esikoinen sillon 2v2kk. Mulla oli raskausaikana paljon vaikeita fiiliksiä vauvasta, mm.tuntui, että hän tulee pilaamaan mun ja esikoisen tiiviin suhteen ja huomasin, etten odottanut vauvan syntymää yhtään niin innolla, kuin esikoisen, koko raskaus oli vain sivuasiana elämässä. Mutta vauvan synnyttyä rakastuin heti häneen ja pian ei olisi voinut kuvitellakaan elämää ja meidän perhettä ilman häntä <3

Esikoinen ei oireillut vauvaa juurikaan, mitä nyt välillä aluksi harmitti, kun vauva oli mummin sylissä eikä mummi leikkinyt hänen kanssaan tms. Meillä mies oli isyysvapaan heti aluksi kotona ja piti muutamat pekkaset. Mies on linja-auton kuljettaja ja ei ole arkisin juuri koskaan kotona, saattaa mennä useita päiviä, ettei lapset nää isäänsä tai vain vilaukselta... Onhan tää sen takia tosi rankkaa kahden lapsen kanssa, mutta ei tää ole ollut niin helvettiä kuin pelkäsin. Ihanaa on ollut seurata, kuinka vauva on aivan rakastunut isosiskoonsa ja kuinka isosiskokin alkaa jo ottamaan häntä huomioon.

Älä syyllistä itseäsi tunteistasi ja vauvan synnyttyä menet äitiydestä sieltä, mistä aita on matalin! Meilläkin oli lastenohjelmat paljon pyörimässä ja ruokana Kokkikartanoa, ulkoilemaan mentiin miehen vapaapäivinä. Tsemppiä sinulle ap<3

Saisitko vähän ulkopuolista apua, että voit jonkin aikaa antaa huomiota yksin isommalle lapselle.

Jotenkin ärsyttää toi termi; taapero...

Yritätteks te jotai säälipisteitä?

Miksei voi vaan sanoa lapseksi?

Meillä on keskimmäisen ja nuorimman väli tasan 2,5v. Lisäksi oli, kuopuksen syntyessä, 5½ vuotias. Ei siellä suurempaa mustasukkaisuutta ollut, mutta kyllähän siinä kädet uhkasi loppua kesken. Kyllä se vaatii molemmat vanhemmat, vaihtelette vaan hoidettavaa lasta tasaisesti.