Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjätä 2,5v taaperon ja syntyvän vauvan kanssa?
13.05.2019 |
Olen raskaana laskettuaika elokuussa ja vasta nyt tajusin että miten pystyn hoitamaan lapsia tasapuolisesti? Isompi saa pikkusisaruksen, mutta vauvahan vie huomion pois taaperosta. On lapsilla isä eli meistä on tulossa nelihenkinen perhe syksyllä. Toinen lapsi oli suunniteltu mutta miten estän taaperon mustasukkaisuudet? Pahoittelen hormoonihyrrässä kirjoitettua tekstiä mutta en pääse eroon ajatuksesta että olisi pitänyt odottaa että taapero menee kouluun ja vasta sitten laittaa alulle toinen. Miten tässä selviää kahden lapsen kanssa?
Kommentit (51)
Riippuu pitkälti, millainen vauva teille putkahtaa. Meillä lapsilla 2v 8 kk ikäeroa ja on mennyt tosi hyvin. Vauva nukkui aluksi tosi paljon ja musta tuntuu, että esikoinen ei pariin kuukauteen oikein edes tajunnut että mikä se vauva on, niin huomaamaton tää uusi tyyppi oli (alkoi myöhemmin kyllä nukkua huonommin, ihan normi yökukkuja siitäkin tuli eikä mikään superhelppo vauva). Esikoinen oli ehtinyt myös olla vuoden verran päiväkodissa ja jäi kotiin kun vauva synty, joten hänelle oli ihan kissan päivät kun lomailtiin vaan kotona ja vähän hoidettiin vauvaa siinä sivussa.
Joten veikkaan, että jos nyt ei mikään erityisen suuritarpeinen vauva synny, niin hyvin se menee. Vauva heräilee tähän maailmaan vähitellen ja esikoinenkin pääsee totuttautumaan vähitellen. Toisen lapsen kohdalla myös osaa paremmin sujauttaa sen vaivan osaksi valmista perhearkea, kun ensimmäisen kohdalla se vauva oli keskiössä ja oman elämän järjesteli ihan uusiksi vauvan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu pitkälti, millainen vauva teille putkahtaa. Meillä lapsilla 2v 8 kk ikäeroa ja on mennyt tosi hyvin. Vauva nukkui aluksi tosi paljon ja musta tuntuu, että esikoinen ei pariin kuukauteen oikein edes tajunnut että mikä se vauva on, niin huomaamaton tää uusi tyyppi oli (alkoi myöhemmin kyllä nukkua huonommin, ihan normi yökukkuja siitäkin tuli eikä mikään superhelppo vauva). Esikoinen oli ehtinyt myös olla vuoden verran päiväkodissa ja jäi kotiin kun vauva synty, joten hänelle oli ihan kissan päivät kun lomailtiin vaan kotona ja vähän hoidettiin vauvaa siinä sivussa.
Joten veikkaan, että jos nyt ei mikään erityisen suuritarpeinen vauva synny, niin hyvin se menee. Vauva heräilee tähän maailmaan vähitellen ja esikoinenkin pääsee totuttautumaan vähitellen. Toisen lapsen kohdalla myös osaa paremmin sujauttaa sen vaivan osaksi valmista perhearkea, kun ensimmäisen kohdalla se vauva oli keskiössä ja oman elämän järjesteli ihan uusiksi vauvan takia.
Luultavasti toinen on vaativa, levoton ja vauhdikas joten tuskin saan olla enää rauhassa paikoillani. Vauvaa potkii aivan liikaa ja tekee oloni tukalaksi toisin kuin esikoinen oli helpompi.
Hyvin pärjää, kun itse pärjäsin oli 2v kaksospojat ja syntyi toiset kaksoset. Kyllä tunnustan että koville otti.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin pärjää, kun itse pärjäsin oli 2v kaksospojat ja syntyi toiset kaksoset. Kyllä tunnustan että koville otti.
Tuntuu kuin olisi raskausmasennus päällä koska väsyttää pyörittää arki yksin, kun mies tekee vain töitä. Pelkään että taapero jää huomiotta koska joudun keskittymään vauvaan elokuussa. Mies ei voi auttaa missään muuten kuin tienaamalla rahaa. En vaan jaksa tätä ja tuntuu pahalta ajatella tulokasta taakkana vaikka raskauden alussa oli iloa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietty tätä ois kannattanut miettiä aikasemmin.
Vierailija kirjoitti:
Hormoonihyrrä?
Raskaus on ollut todella vaikea alusta saakka joten mielialat vaihtelevat enkä enään koe iloa uudesta tulokkaasta. Haluaisin vain halailla esikoista ja lähteä jättämällä uuden vauvan miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hormoonihyrrä?
Tämän kesän uutuus jäätelö :D
Laitat nopeamman vaiheen päälle ja säntäilet edes takaisin lasten välillä huomiota ja hoitoa antaen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietty tätä ois kannattanut miettiä aikasemmin.
Toinen oli haluttu, suostuin kun mies ehdotti toista vaikka nyt tuntuu ettei olisi pitänyt. :(
Jos mielentila on jo nyt toi, niin ei varmasti ole helppoa kun vauva syntyy. Nyt äkkiä soittoa kavereille, sukulaisille ja pyydät seuraa, jossa voit vähän vuodattaa tota pahaa oloa. Eiköhän se siitä sitten vähän helpota.. kunnes tulee uusi aallon pohja. Sitä se vanhemmuus on, vuoristorataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mielentila on jo nyt toi, niin ei varmasti ole helppoa kun vauva syntyy. Nyt äkkiä soittoa kavereille, sukulaisille ja pyydät seuraa, jossa voit vähän vuodattaa tota pahaa oloa. Eiköhän se siitä sitten vähän helpota.. kunnes tulee uusi aallon pohja. Sitä se vanhemmuus on, vuoristorataa.
En voi puhua asiasta missään eikä ole ystäviä, on vain esikoinen, mies ja vanha anoppi, joka hössöttää liikaa. :(
Esikoiseni oli 1 v 8 kk kun pikkusisarus syntyi. Olihan alku aikamoista hässäkkää mutta kun kaikki tottuivat uuteen perheenjäseneen ja uusi arki ja rutiinit saatiin pyörimään niin kaikki sujui hyvin. Esikoinen ei ollut mustasukkainen vauvasta, lähinnä piti vahtia ettei pitänyt liian kovaa hyvästä :) Toki vauva vei aluksi paljon syliaikaa mutta pidin huolen että vanhempikin sai paljon läheisyyttä. Kaikki tulee menemään hyvin jahka hormonihöyryistä selviät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
surettaa sun uusi. esikoinen on saanut joskus 100% huomion jota toinen ei saa vaikka yrittäisit. hän on tärkeä, ainutlaatuinen ja arvokas pieni ihmisentaimi. Ajattele itsesi tai esikoisesi hänen tilalleen. Miltä sinusta tuntuisi kun äiti ei välitä?
Raskaushormonit siellä nyt osittain vaikuttaa. Herkistyt tulevalle vauvalle ja esikoiselle siinä samalla, ja siksi olo on jopa surullinen ja pelokas.
Hyvin se menee, koska ymmärrät etukäteen jo miettiä asiaa. Mustasukkaisuutta tulee varmasti ja tärkeintä on hyväksyä se, jotta voit sitä käsitellä esikoisen kanssa.
Nyt kannattaa puhua paljon vauvasta, katsella esikoisen kanssa tämän vauvakuvia jne. Sori sika loppuu kesken, palaan huomenna asiaan.
Meidän muksuilla ikäeroa oli vähemmän, 1v 10kk, eikä esikoinen ollut missään kodinulkopuolisessa hoidossa. Muistan miten lasketun ajan lähestyessä alkoi pelottaa, miten ikinä selviän! Esikoinen oli ihan syntymästään asti suunnilleen ensimmäisen vuoden vain sylissä ja tissillä, yötä päivää, millä ihmeellä siinä olisi samalla hoitanut isompaa lasta? Ja kuinka selvitä univajeesta kun edellisetkin on vielä kuittaamatta?
Vauva olikin toista maata ja nukkui hyvin. Esikoinen oli innolla mukana vauvan hoidossa, sai valita vaatteita ja tuoda vaippoja, etsiä tuttia... hän istui sohvalla vieressäni tyyny sylissään ja oma nukkensa tyynyllä juomassa tissimaitoa samalla kun itse imetin vauvaa. Mustasukkaisuutta on alkanut tulla vasta nyt, kun kuopuskin on jo kahden, esikoinen melkein neljän vanha. Kummatkin haluavat huomioni kun keskustelen tai leikin toisen kanssa tai kun hoidan toista. Tietenkään heitä ei voi ikänsä ja taitojensa puolesta kohdella tasavertaisesti, eikä noin pienet tunnu ymmärtävän miksi toinen saa leikata saksilla tai miksi toista autetaan pyytämättä pukemaan kun toisen odotetaan pukevan vaatteensa itse. Lapsien mielestä ihmisiät menevät suunnilleen vauva-lapsi-koululainen-aikuinen ja kaikki lapset iästä riippumatta ovat ns. samalla viivalla keskenään.
Lapsi oppii leikin kautta. Voit nukkeleikeillä opettaa miten isosisaret huolehtivat pienemmistään ja joillakin kirjoilla selittää mitä vauvan syntymä tarkoittaa (Sinusta tulee isosisko/-veli). Kyllä se siitä jotenkin suttaantuu, älä murehdi etukäteen liikoja.
Tällä palstalla olen usein törmännyt tällaiseen mielipiteeseen. Mua on jälkikäteen harmittanut esikoisen puolesta kun on 2,5 vuotta joutunut pääasiassa olemaan vain aikuisten kanssa. Nuoremmat on jo vatsassa tottuneet sisaruksen/sisarusten ääniin ja heti kun ovat alkaneet katsella ympärilleen ovat etsineet katseellaan pikku ihmisiä. Esikoinen kävi pari kertaa viikossa kerhossa ja vauva alkoi kolmen kuukauden iässä kiukutella kun joutui olemaan pari tuntia kaksin äidin kanssa. Käytiin sitten vauvamuskarissa ja kerhoilemassa.
Virkeät vauvat joilla ei ole nälkä/väsy viihtyvät parhaiten sisaruksia seuraten, äitiä kaivataan muulloin.
Vierailija kirjoitti:
surettaa sun uusi. esikoinen on saanut joskus 100% huomion jota toinen ei saa vaikka yrittäisit. hän on tärkeä, ainutlaatuinen ja arvokas pieni ihmisentaimi. Ajattele itsesi tai esikoisesi hänen tilalleen. Miltä sinusta tuntuisi kun äiti ei välitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hormoonihyrrä?
Raskaus on ollut todella vaikea alusta saakka joten mielialat vaihtelevat enkä enään koe iloa uudesta tulokkaasta. Haluaisin vain halailla esikoista ja lähteä jättämällä uuden vauvan miehelle.
Älä pelkää, uskon noidenkin tunteiden olevan ihan luonnollisia ja ohimeneviä. Itsekin oikein innosta hihkuen aloin odottamaan toista lasta. Aloimme yrittämisen suunnilleen heti synnäriltä päästyäni, pieni ikäero oli toiveissa. Mitä lähemmäs synnytys kuitenkin kävi, sitä kielteisemmin aloin uuteen tulokkaaseen suhtautua. Arki esikoisen kanssa oli varsin toimivaa, kulkeminen helppoa, uhmat helposti ohitettuja ja valvotut yötkin sai kirittyä seuraavan päivän päikkäriaikaan takaisin. Nyt "seesteiseen" palettiin oli tulossa häiriötekijä ja minua kadutti. Kauhistutti. Suretti molempien lasten puolesta. Miten minä ikinä riittäisin?
Negatiiviset tunteet olivat tosiaan ohimeneviä. Eivät ehkä kaikilla jää synnytyspöydälle kaiken muun pashkan kanssa mutta harva palaa kotiinsa vauvan kanssa yhä aikoen hänet hylätä. Jos niin käy, ota rohkeasti yhteyttä neuvolaan ja pyydä apua - muistuttele itsellesi sitä tunnetta kun positiivisen raskaustestin teit. Sitä iloa ja onnea, se on edelleen jossain sinussa kaiken pelon ja epävarmuuden alla piilosilla. Moni kunta tarjoaa tuoreen lapsen vanhemmille muutaman ilmaisen kotipalvelukäynnin, selvitä jo etukäteen mahdollisuus. Selvitä myös paikalliset lapsenvahtivälitykset, palkkaa vaikka joku nuori/opiskelija käymään teillä kerran-pari kuussa säännöllisesti. Saat apua arkeen. Katso myös esim Facebookista paikallisia hätäkahvi- tai äitiryhmiä, joista voisit saada itsellesi (ja esikoiselle) seuraa ja tukea.
Voi, lapset heräsivät. Nyt ei kerkeä kirjoittamaan enempää.
Hyvin pärjää,kuuluu elämään.T:Kolmen äiti
Ei täällä taida vauva-aiheiseen kysymykseen saada vastauksia :D Valitettavasti minä en osaa vastata, kun meille ei toista lasta suotu... mutta tsemppiä ja kaikkea hyvää teille!