Lue keskustelun säännöt.
Mikä tällaista persoonaa vaivaa? Tekisi mieli raivota toisinaan.
13.05.2019 |
Olen seurustellut henkilön kanssa joskus ja vieläkin olemme tavanneet aina välillä.
Olen häntä nuorempi, kokemattomampi ja arempi monessa asiassa.
En enää halua tavata häntä, puolenvuoden jälkeen kun hänet nyt tapasin niin ahdistuin ja kaikki vanhatkin asiat nousivat pintaan.
Me olemme erilaisesta ympäristöstä lähes täysin lähtökohdasta tähän hetkeen.
Hän on se menestyvä ihminen ja minä sitten haahuilija, jossain vaiheessa ymmärsin, että hän jotenkin nauttii siitä ylemmyydentunteesta.
Ikäeroa meillä on myös useampi vuosi.
Arvosteli vaatteitani, jotka eivät olleet merkkivaatteita, arvosteli meikkiäni, elämäntapojani, työtäni, ajatusmaailmaa, sosiaalista käyttäytymistäni jne.
Silti halusi seurustella ja myöhemmin vielä kutsui ystäväkseen.
Osasi kuitenkin myös olla herttainen, huomioonottavainen ja kehuskeli kuitenkin, että olen hyvä juuri sellaisena kuin olen.
Sitten taas vakava ilme päälle, silmien pyörittelyä keskusteluissa, kiusallista hiljaisuutta hänen puoleltaan, yhtäkkiä aiheen vaihto häntä kiinnostavaan asiaan, hänen upeaan uraansa, useisiin tutkintoihin ja saavutuksiin elämässään. Kaikkiin hänen menestyviin ystäviin ja korkeaan palkkatasoon.
Silti ei ollut tyytyväinen kuitenkaan mihinkään vaikka kehui itseään ja asemaansa.
Jotenkin koko olemus ahdisti ja tunsin välillä tukehtuvani ja nyt kaikki sama tuli taas pintaan.
Antoi sellaisen kuvan, että olen typerys enkä pääse opiskelemaan. Kuulemma on todella rankkaa mutta hän on sentään saanut useamman tutkinnon valmiiksi ja aikoo vielä opiskella lisää.
Minä en pysty edes yhteen? Kysyin ja hän hymyili leveästi kertoen sen olevan rankkaa.
Tämä siis vain yksi esimerkki useiden joukossa.
Hirveä raivo tulee jälkeenpäin aina.
Tekisi mieli vain laittaa pitkä teksti ja kertoa, että hänen olevan täynnä itseään ja luulee olevansa toisten yläpuolella.
Vaikka oikeasti on hyvin epävarma ja hyväksyntää kaikessa jatkuvasti hakeva enkä kadehdi lainkaan hänen elämäänsä.
Aion kuitenkin jättää tämän tähän. Oli pakko purkautua koska pelkästään ajatteleminen ärsyttää.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri se heikko itsetunto. Tarvitsee jatkuvaa itsetunnon pönkitystä. Pysy kaukana.
Onko mahdollista että sinulla on heikko itsetunto ja siksi tulkitset häntä noin?
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyys
Tyhmä hän ei ole ainakaan yhteiskunnan mittakaavassa.
On hyvin pohdiskeleva ihminen, joka ottaa elämän melko vakavasti.
Ainakin kulissien ylläpitämisen ja varmistaa selustansa mutta kuitenkin voi pahoin.
Sen jotenkin huomaa ja ehkä juuri siksi tuo purkautuu sillä tavalla, että itsetuntoaan täytyy pönkittää muiden kustannuksella.
Osaa olla hyvin kylmä mutta myöskin toisenlainen.
Jotenkin selittämättömän paha olo tulee seurassa ja tekisi mieli lähteä pian omille teille, niin se kyllä onkin meidän kahden kohdalla tarkoitettu.
En haluaisi puhua pahaa mutta itse olen niin vihainen koska nuo tapaamisen vaikuttaa elämääni aina jotenkin niin, että olen alakuloinen useamman päivän ja tunnen ihan aidosti itseni ihmiseksi, jota kohtaan ei tarvitse kunnioitusta osoittaa saatika saavutukseni eivät ole todellisia.
Sitten saattaa taas tulla mukavaa jutustelua kunnes sama aliarvioiminen alkaa.
Enää ei mene stressin piikkiin.
Tällainen persoona ei vain minunlaiselle herkemmälle ihmiselle sovi elämään mitenkään.
Ap
kamala, itsetunnoton pas****** :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo latistaminen monessa asiassa on vaivannut ja se, että tunnen itseni huonommaksi ihmiseksi hänen seurassaan
-kannattaisko vaihtaa näkökulmaa? ite ainaki tunnen ylemmyyttä tollasten seurassa... :DDDD siis camoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos yrittäisit olla ajattelematta sitä ihmistä ja keskittyisit muihin asioihin? Irti päästäminen voi helpottaa oloa kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun silmiä aristaa
Hän tupakkaansa karistaa
Sä tiedät miten tässä vielä käy
Hän sun tarinaasi imee
Koko ajan ahnaammin
Kun sun maailma on pimee
Hänellä on paremmin
Sä siksi vuodatat sun huolet
Hän hiljaa hymyilee
Ja kun kyyneliäs nuolet
Hän haukottelee ja lausuu
Niinhän se on
Kaamean onneton
On se joka ei saa rakastumaan
Itseensä ei ainuttakaan
Voi sua, onneton
Noinko vaikeeta se on
Kummaa miten et saa rakastumaan
Itseesi et ainuttakaan
Yhtään ketään
Miten säälittävää
Sun silmiä aristaa
Hän tupakkaansa karistaa
Sä tiedät miten tässä vielä käy
Hän kiusaa sua ja vainoo
Ivapuheillaan
Hän on silti ainoo
Joka saa sut hikoomaan
Hän viipyy vielä pitkään
Sä toivot pidempään
Miten silloin häpesitkään
Kun ensi kerran hän lausui
Niinhän se on...
Ja kun hän on muualla, kun hän on pois
Sinut pelko ja turtumus täyttää
Jos toiveet ois totta ne kauniita ois
Nyt ne kaikki sun virheesi näyttää
Niinhän se on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyys
Tyhmä hän ei ole ainakaan yhteiskunnan mittakaavassa.
On hyvin pohdiskeleva ihminen, joka ottaa elämän melko vakavasti.
Ainakin kulissien ylläpitämisen ja varmistaa selustansa mutta kuitenkin voi pahoin.
Sen jotenkin huomaa ja ehkä juuri siksi tuo purkautuu sillä tavalla, että itsetuntoaan täytyy pönkittää muiden kustannuksella.
Osaa olla hyvin kylmä mutta myöskin toisenlainen.
Jotenkin selittämättömän paha olo tulee seurassa ja tekisi mieli lähteä pian omille teille, niin se kyllä onkin meidän kahden kohdalla tarkoitettu.
En haluaisi puhua pahaa mutta itse olen niin vihainen koska nuo tapaamisen vaikuttaa elämääni aina jotenkin niin, että olen alakuloinen useamman päivän ja tunnen ihan aidosti itseni ihmiseksi, jota kohtaan ei tarvitse kunnioitusta osoittaa saatika saavutukseni eivät ole todellisia.Sitten saattaa taas tulla mukavaa jutustelua kunnes sama aliarvioiminen alkaa.
Enää ei mene stressin piikkiin.
Tällainen persoona ei vain minunlaiselle herkemmälle ihmiselle sovi elämään mitenkään.
Ap
Niin, siis henkisesti pahoinvoiva ihminen joka pätee pinnallisella menestyksellä. Se pahoinvointi hänestä tarttuu sinuun jollain tavalla. Ei kannata viettää aikaansa tuollaisten ihmisten kanssa, ellei ole riittävän vahva kestämään sitä toisen oireilua niin että sen sijaan että loukkaisi ja ärsyttäisi, voisi tuntea sääliä ja myötätuntoa siitä että toinen on niin epävarma että pitää päteä muiden kustannuksella. Siihenkin on mahdollista päästä mutta ei mikään pakko, eikä aloittajan tosiaan kannata viettää aikaansa tuon ihmisen kanssa kun se kerran kuormittaa.
Täytyy vielä korjata, että minulla on tutkinto.
Seuraavaksi pyrin korkeakouluun ja siitä oli kyse keskustellessamme.
Tuo latistaminen monessa asiassa on vaivannut ja se, että tunnen itseni huonommaksi ihmiseksi hänen seurassaan.
Onneksi nyt kuitenkin tiedän, etten tule tätä tapaamaan enää.
Mietin vain mistä tällainen johtuu, miksi toista täytyy sortaa ja kehuskella omalla asemallaan röyhkeällä tavalla muita toisia alaspäin katsoen.
Ap