Romanttiset eleet - totuttu tapa vai luonteenpiirre?

Vierailija kirjoitti:

Kokemus puhuu siinä, että jos on hyvin eriävät käytännöt, ja vain toisen pitäisi muuttua että toinen voisi esim. harrastaa ssksiä hänen kanssaan, niin ei maksa vaivaa. Helpompi löytää kumppani jota ei tarvitse muuttaa. Siksi näin. Tässähän miehen pitäisi alkaa toimia luonnolleen vastaisesti ettei naisen tarvitsisi niin tehdä. Ei ole tasa-arvoista touhua. Omaa miestäni ei tarvitse muuttaa, eikä minua, vaan olemme toisilemme sopivat. Ehkä ap ja miehensä eivät ole toisilleen sopivat? Vai onko tämä nyt esoem-aihe, jolloin nainen on aina oikeasa, ja mies väärässä, ja miehen pitää tehdä kaikkensa, mutta naisen ei?

Taidat puhua nyt lähinnä jostain oman elämäsi tilanteesta?

Vierailija kirjoitti:

joo ihmettelen minäkin tätä jättämisintoa.. aika normaali, jopa yleinen parisuhteen ongelma. nainen kaipaa romantiikkaa, eikä mies osaa sitä antaa.. helppo ratkaista jos kommunikaatio sujuu. aiheesta löytyy jopa valtavasti materiaalia jos osaa etsiä

ne vaikeat ongelmat liittyy sitten pettämisiin, väkivaltaan ja alkoholiin jne.. silloin voi miettiä hanskojen tiskiin heittämistä

Miten niin mies ei osaa? Mitä jos nainen on tässä se joka ei osaa olla ilman jatkuvaa kukkientuomista? Helppo ratkaisu on myös se että nainen opettelee olemaan erilainen. Miksi juuri miehen pitäisi muuttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemus puhuu siinä, että jos on hyvin eriävät käytännöt, ja vain toisen pitäisi muuttua että toinen voisi esim. harrastaa ssksiä hänen kanssaan, niin ei maksa vaivaa. Helpompi löytää kumppani jota ei tarvitse muuttaa. Siksi näin. Tässähän miehen pitäisi alkaa toimia luonnolleen vastaisesti ettei naisen tarvitsisi niin tehdä. Ei ole tasa-arvoista touhua. Omaa miestäni ei tarvitse muuttaa, eikä minua, vaan olemme toisilemme sopivat. Ehkä ap ja miehensä eivät ole toisilleen sopivat? Vai onko tämä nyt esoem-aihe, jolloin nainen on aina oikeasa, ja mies väärässä, ja miehen pitää tehdä kaikkensa, mutta naisen ei?

Taidat puhua nyt lähinnä jostain oman elämäsi tilanteesta?

Miksi sinua ap harmittaa näin kovasti se että osa näkee että sinä et olekaan välttämättä oikeassa? Että viitsitkin kirjoitella muka monena henkilönä. Kyllä tämän tyylisi tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin miehelle ihan suoraan että en halua olla hänen kanssaan koska hän ei ole minulle tarpeeksi romanttinen. Meillä toista huomioidaan keittämällä kahvit valmiiksi, ja antamalla nukkua pitkään jos itse herää aikaisin, ei ostelemalla ja rahaa tuhlaamalla, sillä emme kumpikaan ole myytävänä.

T: epäromanttinen nainen. 

Miksi täällä ollaan heti ratkaisuna jättämässä? :D Oman miehesikö jättäisit, jos hän kaipaisi sinulta romanttisuutta, kertoisi selkeästi mitä se käytännössä tarkoittaa ja olisi vieläpä helposti toteutettavissa? Ei parisuhteessa ihmiset ole aina keskenään kaikessa samanlaisia, ei muuten olisi mitään vetovoimaakaan.. sitten pitää keskustella ja tehdä kompromisseja. Hupsut.

AP:lle sanoisin, että kannattaa kertoa jotain ihan yksinkertaisia esimerkkejä miehelle, mistä pitäisit. Ei pitää odotuksia liian korkealla. Jos sinusta tykkää niin eiköhän ole vain ilahtunut vinkeistä, ei tarvi lukea ajatuksia! Toki kysy itsekin samalla onko jotain mitä hän toivoisi.

Kokemus puhuu siinä, että jos on hyvin eriävät käytännöt, ja vain toisen pitäisi muuttua että toinen voisi esim. harrastaa ssksiä hänen kanssaan, niin ei maksa vaivaa. Helpompi löytää kumppani jota ei tarvitse muuttaa. Siksi näin. Tässähän miehen pitäisi alkaa toimia luonnolleen vastaisesti ettei naisen tarvitsisi niin tehdä. Ei ole tasa-arvoista touhua. Omaa miestäni ei tarvitse muuttaa, eikä minua, vaan olemme toisilemme sopivat. Ehkä ap ja miehensä eivät ole toisilleen sopivat? Vai onko tämä nyt esoem-aihe, jolloin nainen on aina oikeasa, ja mies väärässä, ja miehen pitää tehdä kaikkensa, mutta naisen ei?

Tuossahan juuri neuvoin että

1. Kertoo mitä toivoo

2. Kysyy mitä toinen toivoo

Erittäin tasapuolinen tilanne. Aika dramaattista näin pienen asian takia alkaa puhumaan erosta ja siitä etteivät ihmiset sovi toisilleen. Toive ei ole vaatimus, mutta hyödyllinen info. Ei tarvi sitten valittaa että toinen odottaa ajatusten lukemista.

Vai teilläkö ei koskaan ole tarvetta kertoa omista toiveistanne koska olette niin täydellisesti toisillenne sopivat? Siinä tapauksessa: onnea! Mutta ei ole mikään normitilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joo ihmettelen minäkin tätä jättämisintoa.. aika normaali, jopa yleinen parisuhteen ongelma. nainen kaipaa romantiikkaa, eikä mies osaa sitä antaa.. helppo ratkaista jos kommunikaatio sujuu. aiheesta löytyy jopa valtavasti materiaalia jos osaa etsiä

ne vaikeat ongelmat liittyy sitten pettämisiin, väkivaltaan ja alkoholiin jne.. silloin voi miettiä hanskojen tiskiin heittämistä

Miten niin mies ei osaa? Mitä jos nainen on tässä se joka ei osaa olla ilman jatkuvaa kukkientuomista? Helppo ratkaisu on myös se että nainen opettelee olemaan erilainen. Miksi juuri miehen pitäisi muuttua?

Ja mies opettelee olemaan ilman seksiä ja kodinhuoltopalveluita. Ja sitten sitä ollaankin kohta kämppikset ja vähän myöhemmin toisiaan vihaavat kämppikset. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinua ap harmittaa näin kovasti se että osa näkee että sinä et olekaan välttämättä oikeassa? Että viitsitkin kirjoitella muka monena henkilönä. Kyllä tämän tyylisi tunnistaa.

Jaahas, vastauksesta huomaa että taisin osua oikeaan :D On siis ihan ok puhua myös ihan vaan oman elämän tilanteesta, mutta se olisi hyvä mainita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joo ihmettelen minäkin tätä jättämisintoa.. aika normaali, jopa yleinen parisuhteen ongelma. nainen kaipaa romantiikkaa, eikä mies osaa sitä antaa.. helppo ratkaista jos kommunikaatio sujuu. aiheesta löytyy jopa valtavasti materiaalia jos osaa etsiä

ne vaikeat ongelmat liittyy sitten pettämisiin, väkivaltaan ja alkoholiin jne.. silloin voi miettiä hanskojen tiskiin heittämistä

Miten niin mies ei osaa? Mitä jos nainen on tässä se joka ei osaa olla ilman jatkuvaa kukkientuomista? Helppo ratkaisu on myös se että nainen opettelee olemaan erilainen. Miksi juuri miehen pitäisi muuttua?

Ja mies opettelee olemaan ilman seksiä ja kodinhuoltopalveluita. Ja sitten sitä ollaankin kohta kämppikset ja vähän myöhemmin toisiaan vihaavat kämppikset. 

Tämähän siinä on tarinan lopetus. Hyvä suhde on sekä antamista, että saamista, molemmille, molempien toiveilla

sulla on ollu aiemmin vaan hyvä tuuri, tuo on se normimeininki... harmi vaan.

No eipä ole ainakaan omassa suhteessa mitään auttanut kertoa toiveitaan. Ei se mies niitä kukkia tuo koskaan vaikka se mua kovasti ilahduttaisi. Laittaa ruokaa kyllä. Mutta se, että huomioisi toisen toiveet on lopulta aika iso asia. En ole ymmärtänyt vieläkään miksei toista voi pienellä asialla ilahduttaa, enkä taida enää välittääkään.

Vierailija kirjoitti:

Miksei vetovoimaa voi olla jos on samanlaisia???????? :DDDD

Vetovoimaa syntyy kun on jotain erilaisuuttakin, positiivisessa mielessä. Jos vaikka koen olevani ujo niin saataan kokea vetovoimaa sosiaaliseen ekstrovertiin, jos ihailen tätä ominaisuutta ja päin vastoin. eli täydennetään toista

"Rakkaus joka ilmenee vetovoimana, syntyy jännitteestä kahden erilaisen ilmiön välillä. Vetovoima ei perustu asioiden samanlaisuuteen, vaan erilaisuuteen. Vetovoima syntyy kun kaksi erilaista asiaa kohtaa, se on ns. ”kohtaavaa jännitettä”. Se on herkullista ja kutkuttavaa tunnelmaa, jota kutsutaan ”sähköksi” tai ”kemiaksi” ihmisten välillä. Kahden samalla tavalla virittäytyneen ilmiön välillä ei synny vetovoimaa. Energiaa synnyttävän kipinän luomiseksi tarvitaan pariston kaksi poolia, plus ja miinus.

Perinteisessä rakkaudessa ollaan lähellä ja empaattisesti muututaan (ainakin hetkeksi) samanlaiseksi. Tämä on ihanaa ja synnyttää rakkaudellista lämpöä, mutta ei varsinaisesti vetovoimaa. Tämän pariskunta voi kokea kun he seurustelun alkuinnostuksen jälkeen muuttavat yhteen ja huomaavat että ajan myötä heidän välillä ollut kipinä ja energia vähenevät. Suhde tarvitsee myös etäisyyttä, erilaisuutta ja ”happea”, kuten sanotaan."

Kertoo miehen sitoutumisen tasosta. Millainen on miehen naishistoria?

Vierailija kirjoitti:

No eipä ole ainakaan omassa suhteessa mitään auttanut kertoa toiveitaan. Ei se mies niitä kukkia tuo koskaan vaikka se mua kovasti ilahduttaisi. Laittaa ruokaa kyllä. Mutta se, että huomioisi toisen toiveet on lopulta aika iso asia. En ole ymmärtänyt vieläkään miksei toista voi pienellä asialla ilahduttaa, enkä taida enää välittääkään.

Ikävä kuulla, että teillä on näin! :(

Yltiöromanttiset miehet ovat, ikävä kyllä, vähän naismaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo miehen sitoutumisen tasosta. Millainen on miehen naishistoria?

Pari vakavampaa suhdetta, mutta yhdessä eivät ole asuneet. Naiset olleet sellaisia mukavia naapurintyttöjä. Ei mitään villejä vuosia. En oikeastaan ole kysynyt sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Yltiöromanttiset miehet ovat, ikävä kyllä, vähän naismaisia.

Ai niinku vaikka Brave Heartissa se homppelihtava päähenkilö?

Vierailija kirjoitti:

sulla on ollu aiemmin vaan hyvä tuuri, tuo on se normimeininki... harmi vaan.

Ei kannata luottaa tuuriin, kuten ei muutenkaan elämässä. Koulussa kannattaa oppia, hakea jonnekin opiskelemaan ja omaksua tieto, mennä duuniin tai perustaa yritys, etsiä ja hommata itselleen kiva koti ja auto ja valita sopivia ajanviettotapoja. Ja rakentaa aktiivisesti hyviä ihmissuhteita ja etenkin sitä tärkeintä - parisuhdetta.

Jos on passiivinen möllöttäjä, ei siitä yhteisestä suhteesta kovin kummoista muodostu.

Mun on pakko sanoa että se on mulle myös tärkeää, että mies huomioi naista kauniilla eleillä. Tuo kukkia muulloinkin kun syntymäpäivänä, kommentoi uuden hajuveden tuoksua, avaa ovet, kantaa kassit. Ilman että teen siitä siis numeroa tyyliin "minä olen diiva enkä todella kanna mitään". Esimerkiksi kun olen raskaana, hän mainitsee pieniä asioita kuin katso eteesi ettet kompastu ja ole varovainen ja tuo illalla pitkän oman työpäivän päätteeksi lempimehuani vaikka minä olen ollut kotona koko päivän ja itse olisin voinut käydä kaupassa. Itse olen tosin samanlainen toista kohtaan ja pidän siitä että voin huomioida toista ja muistaa ne pienet asiat joita hän pitää arvossa ja ilahtuu kun muistan, esim matkalta tuonut lempijuustoa pyytämättä jne. Ja sitten voidaan myös viettää synttäreitä niin ettei osteta mitään lahjoja vaan hengataan vaan kotona, että ei ole mistään lahjomisesta kiinni! 

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko sanoa että se on mulle myös tärkeää, että mies huomioi naista kauniilla eleillä. Tuo kukkia muulloinkin kun syntymäpäivänä, kommentoi uuden hajuveden tuoksua, avaa ovet, kantaa kassit. Ilman että teen siitä siis numeroa tyyliin "minä olen diiva enkä todella kanna mitään". Esimerkiksi kun olen raskaana, hän mainitsee pieniä asioita kuin katso eteesi ettet kompastu ja ole varovainen ja tuo illalla pitkän oman työpäivän päätteeksi lempimehuani vaikka minä olen ollut kotona koko päivän ja itse olisin voinut käydä kaupassa. Itse olen tosin samanlainen toista kohtaan ja pidän siitä että voin huomioida toista ja muistaa ne pienet asiat joita hän pitää arvossa ja ilahtuu kun muistan, esim matkalta tuonut lempijuustoa pyytämättä jne. Ja sitten voidaan myös viettää synttäreitä niin ettei osteta mitään lahjoja vaan hengataan vaan kotona, että ei ole mistään lahjomisesta kiinni! 

Kuulostaa ihanalta, mukavaa että olette löytäneet toisenne! :) Ei se mullakaan ole niistä lahjoista kiinni, ne on vaan yksi mahdollinen tapa monien kauniiden eleiden joukossa. Ylipäätään tuollainen asenne, että tietää jonkun pienen asian ilahduttavan, niin sen myös tekee, molemmin puolin. :)

Molempia