Harmittaa olla huono ja riittämätön tyhmä ihminen

Olen ollut kouluaikoina hyvä koulussa. Keskiarvo on ollut todella hyvä. Olen oppinut nopeasti lukemalla läksyni ja kokeeni ovat menneet hyvin.
Nyt kuitenkin melkein 30 v aikuisena tajusin, etten oikeasti ole missään hyvä, puhumattakaan siitä, että loistaisin erityisosaamisellani. Häpeän tyhmyyttäni. Yleistietoni on suht heikko, enkä esimerkiksi pärjää, jos pitäisi kommunikoida englannilla tai ruotsilla . Osaan kirjoittaa englanniksi lauseita ja myös ruotsiksi sekä ymmärrän varsikin englantia, jos minulle puhutaan sitä rauhallisesti ja selkeästi.
Matematiikka on myös haaste, nimittäin olen unohtanut paljon asioita matemaattisella osa-alueella. Peruslaskut osaan esim. Jako, kerto jne, potenssilaskutkin menee, mutta siitä vaikeammat laskut ovat minulle suuri haaste.
Olen menettänyt itseluottamuksen täysin. Tunnen olevani tyhmä, mitätön ja turha ihminen. Koen häpeää siitä, etten tule pääsemään ikinä korkeakouluihin ja hyvään työpaikkaan. Kaikki kompastuvat huonoon kielitaitoon ja heikkoon matemaattiseen osaamiseen .
Minua surettaa myös se, että en oikeasti tiedä, millaista työtä teen tulevaisuudessa. Tuntuu, että jokaisella vähänkin ” paremmalla työpaikalla” tarvitaan vähintään hyvää suullista kielitaitoa, joten ne paikat ovat täysin suljettuja minun tilanteessani.
Olen mielestäni saavuttanut hyvät arvosanat aikoinaan kovalla työllä . Joissakin aineissa olen selvinnyt myös vähemmällä lukemisella ja arvosanani ovat olleet silti hyvät. Koen olevani ” kirjaviisas” opin nopeasti, mutta tuntuu, että todella moni opittu asia on unohtunut elämän varrella.
Tuntuu, että miut ihmiset ovat parempia ja heillä on jokin taito, edes yksi tärkeä sellainen. Haluaisin, että olisin menestyneempi ja fiksumpi ihminen, mitä koen olevani. Tietenkin olen hyväksynyt tilanteen- en ole fiksu. Silti kovasti toivoisin löytäväni jonakin päivänä vielä itsestäni puolen, josta voisin olla ylpeä.
Onko kukaan muu samassa tilanteessa?