Olenko seonnut vai miksi minusta tuntuu, että ennen oli kaikki paremmin. 80 Luvulla kesät tuntuivat kesiltä ja niissä oli tietynlainen taika ja tarubhohto :D
Tuntuu, että kesät käyvät vain vuosi vuodelta ankeemmiksi ja tylsemmiksi.
Ja sama pätee ihan kaikessa. Mikään ei oikein tunnu enää miltään samalla tavalla kuin ennen.
Tuntuu, että olen kadottanut sen aidon fiiliksen kaikkeen ja kaikki vai lipuu ohi..
Tuntuu, että ulkona ei ole enää niin kaunista kuin ennen jne..
Kommentit (22)
No itsestäsihän tuo johtuu, tai elämän arkistumisesta. Pyri löytämään lapsenomaisuus itsestäsi, niin alat löytää taikaa.
Sä oot vaa kasvannu aikuiseksi.
Ihan samanlaisia juttuja vanhemmat sukulaiset jankkasivat, että miten kaikki oli 50 ja 60 luvulla paremmin..
Minä veikkaan että ikä tekee tuota. Kevari-ikäisenä prätkän ajaminen oli maailman hienoin asia, mutta kun ostin kolmekymppisenä uudestaan moottoripyörän, mielessä pyörivätkin lähinnä homman kalleus ja vaarallisuus. Ihminen elää vain yhden lapsuuden ja nuoruuden, ja tapa jolla koemme asioita muuttuu pikkuhiljaa.
Aika kultaa muistot. Kulunut sanonta, mutta ihan totta. Harmeja oli ennenkin, niitä ei vain muista. Hyvät hetket muistaa.
Kuuluu keski-ikään. Alkaa kiinnostumaan sukututkimuksesta, käy haudoilla ja katselee alahuuli väpättäen vanhoja valokuvia. 70-luku on pop ja lapsuuden käyttötavarat ja sisustustyyli muuttuvat ihaniksi.
Onneksi tuohon voi itse vaikuttaa. Ala muokata ajatteluasi siihen suuntaan, että pienetkin asiat ovat taianomaisia.
Vaan on minullakin tuntuma siitä, että ihmisten tapa olla maailmassa on ihan yleisestikin muuttunut. Ollaan vähemmän läsnä. Älyteknologia?
Uutuuden viehätys vanhemmiten häviää. Ikäännyttyä elämä on kuin levy joka pyörii "samanlaisena" aina vai uudelleen ja uudelleen... Asiat toistuu jo useampaan kertaan nähtynä. Samoista asioista ei saa enää sellaisia kiksejä kuin sai nuorempana.
Olit varmaankin - 80 luvulla lapsi? Nykylapset kokevat tämän 2010-luvun ihan yhtä taianomaisena aikanaan.
Voit sinä olla seonnutkin, ei se ole poissuljettua.
Itsellä oli joku ikäkriisi aiemmin. Oli samankaltaisia fiiliksiä, ikäänkuin käsitteli itseään jo kuolleena henkilönä jota muisteli. Meni onneksi ohi ja pystyy taas nauttimaan asioista ja hetkestä.
Kesä 87 oli sään puolesta umpisurkea, kylmä ja sateinen. Edeltävänä talvena oli viikkojen hirmupakkaset.
Ihastelen luontoa edelleen ja jotenkin olen alkanut ahmia :D sitä, kun aika ja vuodenajat menevät todella nopeasti ohi. Tunnen myös selvemmin, kuinka vanhempieni elinaika on yhä rajallisempaa. Olen vasta 33, mutta ei esim. 25-vuotiaana tuntunut tältä.
80-luvulla oli talvella lunta ja pakkasta. Kesäillat ja jopa yöt olivat lämpimiä.
Kyllä oli paremmin ennen.
Minulla on ikävä 70- lukua.
Lapsena kesälomissa oli seikkailua ja taikaa. Maailma ja luonnonilmiöt olivat uusia. Esim. metsät olivat loputtoman suuria, täynnä erilaisia piilopaikkoja, outoja kasveja ja linnunlaulua. Muistan miten jännittävää oli, kun todistin ensimmäistä suurta ukonilmaa lapsena ja kun löysimme siskoni kanssa takapihan metsästä koko ison rinteen kokoisen kielolehdon.
Kaikki oli silloin niin uutta, suurta ja ihmeellistä. Ei vain luonto, vaan myös elokuvat ja tv-sarjat, rakennukset, irtokarkit ja jäätelöt.
Muistan kuinka lapsena se talo, jossa kävin seurakunnan aamupäiväkerhossa, oli silmissäni hieno ja valtavan suuri kartano. Kerran aikuisena kävin siellä uudestaan, ja se olikin paljon pienempi, oikeastaan ihan tavallinen, hieman ränsistynyt omakotitalo.
Aika on lyhentynyt todella paljon, tai siis siltä tuntuu. Lapsena kesäloman kesto tuntui samalta kuin nyt tuntuu 2 vuoden ajanjakso.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Lapsena ei tarvinnut itse huolehtia mistään. Energia virtasi vapaana ja sitä oli loputtomasti. En muista että olisin koskaan ollut väsynyt. Nyt olen väsynyt melkein kaiken aikaa vaikka olen vasta 3-kymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena ei tarvinnut itse huolehtia mistään. Energia virtasi vapaana ja sitä oli loputtomasti. En muista että olisin koskaan ollut väsynyt. Nyt olen väsynyt melkein kaiken aikaa vaikka olen vasta 3-kymppinen.
Joo, superrikkaat vaikuttaa usein todella naiiveilta ja lapsellisilta, johtuu varmaan siitä että he voivat olla kuin lapset, mistään ei tarvitse oikeasti huolehtia jollei vartavasten kehitä itselleen neurooseja esim pakonomaisesta vielä suuremmasta menestyksestä (sairauksia ja mt sairauksia lukuunottamatta).
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla oli talvella lunta ja pakkasta. Kesäillat ja jopa yöt olivat lämpimiä.
Kyllä oli paremmin ennen.
Minulla on ikävä 70- lukua.
No mitäs nämä parin viime vuoden säät ovat sitten olleet? Kunnon lumitalvia ja lämpimiä kesiä.
Olet kasvanut aikuiseksi.
Vaan siinä on kyllä perää, että nykyiset kaikenpelkääjävanhemmat eivät salli lapsilleen samanlaista vapautta kuin itse kokivat.