En välitä enää koirastani. Olenko paha ihminen jos myyn sen pois?

aina saarnataan siitä että koira on loppuelämäksi jne, mutta kyllä siinä asiassa pitää voida joustaa jos elämä muuttuu tai koira olisi onnellisempi muualla, ihan kaikkien kannalta. joten hyvä että otit asian puheeksi, onnea uuden kodin etsintään. pistä hinta sellaiseksi, että menee oikeaan osoitteeseen. mutta ideaali olisi olla tuntemasi henkilö tietysti mutta se voi olla vaikeaa.

Et ole paha ihminen. Pänvastoin, On hienoa, että osaat tunnistaa omat virheesi ja toimia niiden mukaisesti. Valitettavan moni ei tunnista virheitään ja koira - tai muu lemmikkieläin - jää vaille tarvitsemaansa välittämistä, hoivaa ja huolenpitoa. Jos mulla ei olisi jo nyt laumaa erilaisia kodinvaihtajalemmikkejä, voisin tarjoutua ottamaan sun koirasi. Toivottavasti löydät koiralle uuden hyvän kodin.

Ap, älä välitä siitä että nämä täydelliset ja virheettömät ihmiset tuomitsevat. Mieti oletko aivan varma että haluat luopua koirasta. Koirasi saattaa elää juuri sellaista elämää kuin 90 % koirista elää. Se saattaa olla elämäänsä aivan tyytyväinen. Jos vielä epäröit, kokeile saisitko sille kummia (FB:ssä lemmikkikummiryhmä). Voisi helpottaa, jos saisit koiran säännöllisesti kummille hoitoon. Uskon, että moni koiran ottanut ajattelee kuten sinä, mutta harva kehtaa siitä puhua ääneen. Tällä palstalla kun kysyy olenko kauhea ihminen niin saa vastaukseksi että kyllä olet potenssiin sata, vaikka olisi itse pyhimys. Se on kuitenkin vain koira. Älä syyllistä itseäsi liikaa.

Vierailija kirjoitti:

aina saarnataan siitä että koira on loppuelämäksi jne, mutta kyllä siinä asiassa pitää voida joustaa jos elämä muuttuu tai koira olisi onnellisempi muualla, ihan kaikkien kannalta. joten hyvä että otit asian puheeksi, onnea uuden kodin etsintään. pistä hinta sellaiseksi, että menee oikeaan osoitteeseen. mutta ideaali olisi olla tuntemasi henkilö tietysti mutta se voi olla vaikeaa.

Koira on aika lyhytikäinen joten mikään loppuelämän satsaus se ei ole. Pian huomaa että ne onnenpäivät ovat menneet. 

Koirakummi on kyllä käynyt mielessä jos kadunkin sitä että annan koiran pois. Ei tuon elämä minusta mitään ideaalia koiran elämää ole. Saa ruokaa ja ollaan tunti päivässä ulkona, mutta pääasiassa se vaan nukkuu ja on yksin kotona kun oon töissä/koulussa. Koetan vaikka aluksi etsiä sille kummin.

Ap

Toivottavasti et sentään lapsia hanki hetken mielijohteesta. Olisi ikävää, jos niidenkin kanssa päätyisit samanlaiseen ratkaisuun kuin nyt tuon koiran tapauksessa.

Mieti vähän. Sinulla olisi kivempaa, jos koiraa ei olisi. Sinun on aika kasvaa. Rupea hoitamaan sitä koiraa, kun olet sen ottanut. Hoida velvollisuudesta. Jos on esim. Lapsia, niitä hoidetaan ja niistä pidetään huolta, vaikka aina ei ole kivaa ja ne rajoittavat elämää. Ajattele sitä koiraa, miltä siitä tuntuu, ei niinkään sitä miltä sinusta tuntuu. Rupea tekemään sen koiran kanssa yksi pieni juttu joka päivä sen ulkoilun lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myydä eteenpäin. Pyydä sen verran hyvä hinta, ettei mene ihan kelle tahansa. Syynää uusi omistaja ja kysy miten aikoo koiraa hoitaa. Pidä huoli että se saa hyvän loppuelämän kodin. Vaikka sun mielestä koiralla on tylsää, niin ei se tiedä paremmastakaan. Sä olet sen ihminen jolle se on lojaali. Tee vielä palvelus sille ja etsi hyvä koti.

"Vaikka sun mielestä koiralla on tylsää, se ei tiedä paremmastakaan". Vaikka se olisikin elänyt esim. ilman leikkiä, virikkeitä, lajitoverien kohtaamista ja kaikenlaista vaihtelua (en tiedä, mitä ap tylsällä elämällä tarkoittaa) koko ikänsä, niin kyllä niiden puute sen hyvinvointiin vaikuttaa ihan samalla tavalla. Todellakin, ap, teet nyt kaikkesi hankkiaksesi hyvän kodin koiralle, etkä ota enää eläintä. Vapaaehtoista lapsettomuutta myös lämpimästi suosittelen.

Osa on aika ikäviä kommentteja. Totta on, että teit tyhmästi kun otit elävän olennon kotiisi kunnolla harkitsematta, mutta ymmärrän sinua. Mulla ja miehelläni oli koirakuume 10 vuotta sitten ja teimme ihan siedettävän taustatyönkin eri roduista, mutta koiramme yllätti silti meidät. Sama juttu kuin jos hankkii vauvan ja kuinka paljon valmistautuukin ei voi oikeasti TIETÄÄ millaista se elämä sitten on. Koira(mme) rajoittaa, karvoja saa siivota KOKO AJAN, kyseessä aktiivinen rotu joka tykkää puuhata perheen kanssa KOKO AJAN, ja jos ei nyt hankala niin haastava koulutettava. Ja me olemme mukavuudenhaluisia ja laiskoja. Emme yksinkertaisesti vajavaisilla tiedoillamme tienneet, ettei ko. rotu tai edes koira ylipäärään sovi meille - emme edes tienneet että meillä on asiasta vajavaiset tiedot! Mies oli kasvanutkin koirien kanssa.

Koulutus jäi sitten puolitiehen ja vaikka koira sai hellyyttä ja rakkautta ensivuotensa, se jäi aivan paitsioon kun saimme lapsen. Emme mekään varsinaisesti kaltoinkohtele, mutta mulla on ikuinen huono omatunto siitä että olemme koiramme ainoa tuki ja perhe, emmekä tarjoa sille parasta mahdollista ainutkertaista elämää. Sillä on tylsää ja yksinäistä välillä. Yritän nyt kovasti skarpata sen loppuvuodet, enkä vain oman huonon omatuntoni takia. Haluan että se olisi onnellinen. 

Jos sua ei todellakaan kiinnosta, etsi koiralle rakastava koti. Se ansaitsee sen <3

Vierailija kirjoitti:

Mieti vähän. Sinulla olisi kivempaa, jos koiraa ei olisi. Sinun on aika kasvaa. Rupea hoitamaan sitä koiraa, kun olet sen ottanut. Hoida velvollisuudesta. Jos on esim. Lapsia, niitä hoidetaan ja niistä pidetään huolta, vaikka aina ei ole kivaa ja ne rajoittavat elämää. Ajattele sitä koiraa, miltä siitä tuntuu, ei niinkään sitä miltä sinusta tuntuu. Rupea tekemään sen koiran kanssa yksi pieni juttu joka päivä sen ulkoilun lisäksi.

P*skanmarjat. Koira kunnon kotiin.

Koiraihmiset lynkkaamassa, kyllä teidän ihanuus (lue: typeryys) taas oikein kukoistaa! 

AP: Et ole paha ihminen, koiralle uusi koti ja sinulle koiraton koti. Molemmat voittavat tässä kaupassa. Parempi luovuttaa kuin yrittää väkisin koiran kanssa.

Älä välitä noiden koiraihmisten syyllistämisestä, heiltä ei voi tämän enempää vaatia. (valitettavasti)

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä välitä siitä että nämä täydelliset ja virheettömät ihmiset tuomitsevat. Mieti oletko aivan varma että haluat luopua koirasta. Koirasi saattaa elää juuri sellaista elämää kuin 90 % koirista elää. Se saattaa olla elämäänsä aivan tyytyväinen. Jos vielä epäröit, kokeile saisitko sille kummia (FB:ssä lemmikkikummiryhmä). Voisi helpottaa, jos saisit koiran säännöllisesti kummille hoitoon. Uskon, että moni koiran ottanut ajattelee kuten sinä, mutta harva kehtaa siitä puhua ääneen. Tällä palstalla kun kysyy olenko kauhea ihminen niin saa vastaukseksi että kyllä olet potenssiin sata, vaikka olisi itse pyhimys. Se on kuitenkin vain koira. Älä syyllistä itseäsi liikaa.

Hyvin suuri osa koirista (ei nyt ehkä 90%) elää monella tapaa ei-niin-ihanteellisissa oloissa, joten vaikka ap:n haukun elämä ei niin kummoista olisikaan, se ei tarkoita että sellainen koiranpito on hyväksyttävää ja koira tyytyväinen. Mutta pari viimeistä lausetta kertookin paljon tämän viestin kirjoittajan suhtautumisesta eläimiin.

Lemmikkien pitäminen pitäisi kieltää lailla.

Piikille vaan. Sitten pääsee reissaamaan ja viettämään kunnolla omaa elämää.

Vie piikille. Kerralla kuntoon ja pääset helposti eroon 😁

Koiralta saa paljon, kun siihen vain uhraa aikaansa ja vaivautuu. Ne ovat oppivaisia ja rakastavat isäntäänsä/emäntäänsä yleensä pyyteettömästi ja haluavat miellyttää isäntäänsä/emäntäänsä tekemällä mitä vain tämän puolesta. Siksi ne ovatkin oppivaisia ja oppivat helposti parisataakin sanaa ja komentoa. Vuosihan siinä menee, kun koiran kouluttaa ja yhteiselo alkaa sujua, mutta sitten siitä onkin pelkkää iloa. Mieti vielä, ennen kuin luovutat, että voit myös saada koirastasi paljon iloa ja sisältöä elämääsi. Kun pakottaudut liikkumaan sen kanssa ulkona, oma kuntokin paranee, nukut paremmin ja ruoka-ajat vakiintuvat teille kummallekin. Kun opit katsomaan, mitä koirasi syö ja tarvitsee opit samalla pitämään huolta itsestäsikin. Sitten, kun tulee aika luopua koissusta, se onkin toinen juttu. Kovan surun päivä se on, muutaman hautaamisen perusteella voin senkin tunnustaa, mutta se kuuluu elämään. On osattava laskea ja päästää myös irti. Antaa parhaalle ystävälleen sen ansaitsema lepo. Tsemppiä koissun kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole metsästysrotua. Ja yleisestä virhekäsityksestä poiketen metsästyskoirat kaipaa ihmisten seuraa siinä missä muunkin rotuiset, ja minulla tekee pahaa ajatella niitä 24/7 ulkokoiria jotka unohdetaan metsästyskauden ulkopuolella ja jotka joutuu makaamaan häkissä jopa viikkoja ilman lenkkeilyä tai ihmisen kosketusta. Voi olla että haluan antaa koiran pois, mutta en ikinä antaisi sitä kotiin joka pitää koiriaan häkkikoirina ja jotka ei pääse osaksi ihmisen elämää.

Ap.

Ihan hyvä ja ajatuksia herättävä provo. Tämä jatkoviesti kuitenkin viimeistään paljastaa, että tiedät niin paljon koirista ettet ottaisi koiraa hetken mielijohteesta. Ekassa viestissäkin oli liian auliisti listattuna kaikki virheet joihin ajattelemattomat koiranhankkijat syyllistyvät.

Muista ettet ota myöskään kissaa, koska sekin tarvitsee seuraa ja virikkeitä!

Tsemppiä uuden kodin etsimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olet todella paha ihminen kun menit ottamaan koiran etkä välitä siitä. Sellainen on puhdasta pahuutta. Uuden välittävän kodin löytäminen olisi koiralle parasta, mutta sellaisia ei ole helposti löydettävissä. Muista, että ikikuuna päivänä et ota minkäänlaista koiraa enää. Et sovellu koiran omistajaksi.

Tämä oli hysteerisen koiraihmisen viesti, joten jätä omaan arvoonsa. Et todellakaan ole paha ihminen. Jos olisit paha, et potisi huonoa omaatuntoa asiasta. Ajattelematon kyllä olet, mutta kukaan ei ole täydellinen, ei edes koiraihmiset.

Voi elämä näitä kaikkitietäviä pyhimyksiä, jotka haukkuvat AP:ta tyhmäksi. AP kuulostaa vastuulliselta ihmiseltä, koska ymmärtää omat voimavaransa ja haluaa löytää koiralle hyvän kodin. Parempi se kuin kituutella koiran kanssa, josta ei tykkää. Koira elää kuitenkin sen 10-15 vuotta, se on pitkä aika ja luonne voi olla mikä vain. Ja kyllä vain sillä rodulla on väliä, ei vain kasvattajassa. Siihen rotuun kannattaa tietenkin etukäteen tutustua kunnolla, koska sillä on paljon vaikutusta koiran luonteeseen ja käytökseen, toisin kuin moni väittää.