Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveysongelmat pilaavat elämäni
12.05.2019 |
Lähinnä opintojen kannalta siis. Kärsin paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, mutta vain nuorten kanssa. Minulla on pahoja paniikkikohtauksia ja koulu ahdistaa ihan liikaa. Tuntuu ettei mikään enää suju ja elämäni on nyt ohi. Olen lahjakas monissa aineissa, mutta motivaatio ei riitä pysymään tunneilla, kun muut oppilaat ahdistaa > seuraa poissaoloja > kurssit keskeytyy. Minulla on 5 kurssia keskeytynyt ja ajatus olisi käydä lukio neljään vuoteen. Nämä kurssit ovat keskeytyneet tässä jaksossa kaikki, koska alkujaksosta olin poissa koulusta ukkini kuoleman vuoksi pidemmän aikaa, kun kohtaukset pahenivat. Sen jälkeen en enää pystynyt menemään ollenkaan kursseille ja tämä viimeinen jakso on mennyt todella huonosti, enkä saa mitään kurssia läpi. En saanut myöskään ensi vuoden esivalintoja tehtyä. Haluaisin vain hävitä tältä planeetalta, koen olevani alinta ihmisjätettä ja täysin arvoton.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae itsellesi apua. Onhan sinulla hoitokontakti jonnekin? Lääkitys kunnossa?
Voitko vaihtaa etä- tai iltalukioon?
Nyt koulukuraattorin, -psykologin tai terkkarin puheille! Jos tuota kautta et pääse psykiatrille tai terapeutille, niin yksityiselle suoraan. Viimeisenä vaihtoehtona lääkitys. Kärsin juuri samasta kuin sinä, sain paniikkikohtauksia nuorten parissa, juuret päiväkodista peruskouluun kestäneessä kiusaamisessa.
Tsemppiä kovasti, elämäsi on vielä edessä! Mä jouduin käymään lukion 2. ja 3. luokan lääkkeiden voimalla.
Terkuin YO2009
Käy ammattilaisella, tarvitset terapiaa ja ehkä lääkityksen. Hankalia ongelmia mutta niiden kanssa pitää oppia pärjäämään ja löytää keinot siihen.
Olen myös ollut kiusattu koko elämäni. Se on tosiaan syy tähän. Vanhemmat vastustavat ajatusta ilta- ja etälukiosta ankarasti ja ammattikoulu ei kiinnosta. Lääkitystä en ole halunnut, käyn kuraattorilla mutta en ole nyt sinnekään saanut itseäni raahattua ja tällä hetkellä kaikki tuntuu ylivoimaiselta ja ahdistaa kamalasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ollut kiusattu koko elämäni. Se on tosiaan syy tähän. Vanhemmat vastustavat ajatusta ilta- ja etälukiosta ankarasti ja ammattikoulu ei kiinnosta. Lääkitystä en ole halunnut, käyn kuraattorilla mutta en ole nyt sinnekään saanut itseäni raahattua ja tällä hetkellä kaikki tuntuu ylivoimaiselta ja ahdistaa kamalasti.
Ap
Minä paniikkihäiriöisenä vastustan myös etälukiota ja etätöitä. Teen etätöitä tällä hetkellä olosuhteiden pakosta, kun en muuta työtä ole vielä saanut. Huomaa kyllä että paniikkioireet tulevat ihmisten ilmoilla takaisin, kun suuren osan päivästä viettää 4 seinän sisällä. Ehdottomasti ahdistuksesta kärsivä ihminen tarvitsee toisia ihmisiä ympärilleen.
Nyt sanot vanhemmillesi suoraan, että nyt lähdetään päivystykseen jos olo on noin kurja. On itsekin tullut huomatttua, että vanhemmat yrittävät viimeiseen asti kieltää itselleen, että oma lapsi voisi olla mt-sairas. Mutta lopulta heidänkin on pakko hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota käyttöösi kaiken muun avun lisäksi ferroforte tai ramavit. Rauta ja b vitamiinit vaikuttavat mielialaan. Minä tajusin vuosia myöhemmin miksi minun teki välillä repiä tukkaa päästä ja oli sokerihimo, valtavat kuukautiset ja erilaisia ahdistuksia ja masennusta. Nyt pidän huolen tasapainoisesta ravinnon saannista.
Jos ap on nainen, mitään ei ole menetetty. Jos mies, niin sitten ei hyvä heilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tapaan ihmisiä paljon vapaa-ajallani ja vietän aikaa ystävieni kanssa, olen sosiaalinen ja teen paljon. Ahdistus tulee koulussa nuorten kanssa. Muualla sitä ei ole ollenkaan.
Ap
Viimeisenä vaihtoehtona lääkitys.... Ensimmäisenä terapia. Voit hakea sitä esim seurakunnan diakonissalta tai koulukuraattorilta, onko kaupungissasi matalan kynnyksen mielenterveys avopalvelua (google) ?
Aloin itse syömään lääkkeitä paniikkiin ja ahdistukseen, jotta voisin käydä koulun loppuun. Myöhemmin, jotta saisin sen ja sen tehtyä, tai tuon ja tuon..... Kierre jota en ikinä suosittele kenellekään. Lääkkeiden sivuoireet ovat pitkä, oma keskustelunsa johon en lähde nyt muutenkuin sanomalla ettei niitä tule väheksyä missään tapauksessa. Jälkiviisaana tiedän ehdottoman varmasti, että olisi vain täytynyt vaihtaa ympäristöä ja muita, tilanteita, jotka aiheuttivat sitä ahdistusta. Elämää itseään. Itseäni.
Vanhempasi varmasti haluavat sinulle hyvää ja yrittävät kannustaa kaikin keinoin kepillä ja porkkanalla sinua menemään eteenpään ja pääsemään yli tästä vaiheesta -- mutta he eivät ole kaikkitietäviä. He eivät tiedä, millaista nykynuoriso tai nykykoulut ovat. He eivät tiedä, mikä sinun kohtalosi tulee olemaan.
Suositelen hyvin lämpimästi ensin pientä kesälomaa, ja sitten ympäristönvaihdosta. Mitäs jos olisit vaikka jossain töissä tai projektissa vähän aikaa, vaikka vuoden. Vaikka tutustuisit työväenopiston kursseille, menisit aikuisten pariin. Tekisit jotain ihan muuta, jossain muualla, ja katsoisit helpottaako paniikki. Ehkä löydät jonkin uuden polun, joka ei ole niin vastavirtaan uimista. Se ei ehkä ikinä tule helpottamaan tämänhetkisellä polullasi.
Vuosikin on jälkikäteen pieni aika, mutta voi olla elämäsi tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ollut kiusattu koko elämäni. Se on tosiaan syy tähän. Vanhemmat vastustavat ajatusta ilta- ja etälukiosta ankarasti ja ammattikoulu ei kiinnosta. Lääkitystä en ole halunnut, käyn kuraattorilla mutta en ole nyt sinnekään saanut itseäni raahattua ja tällä hetkellä kaikki tuntuu ylivoimaiselta ja ahdistaa kamalasti.
Ap
Aivan vastaavassa tilanteessa ollut henkilö (selkeästi perheenjäsenen kuolema laukaisi hänellä myös kriisiä) sai avun seuraavasti :
- terveyskeskuksessa varasi ajan ---> kävi juttelemassa mukavan ja ymmärtäväisen sekä kannustavan mielenterveyshoitajan kanssa säännöllisesti.
- suoritti ylioppilastutkinnon (loistavin arvosanoin! ) iltalukiossa. Iltalukio sopi hänelle aivan nappiin opiskeluvaihtoehtona (siellä opiskelijat aikuismaisempia?)
Pääsi haluamalleen alalle opiskelemaan vaivatta ja valmistui ajallaan.
Menestyy tällä hetkellä vallan loistavasti ja pokkeuksellisen onnellisena tietääkseni.
Jos avun hakeminen tuntuu ylivoimaiselta, voit saada matalakynnystä apua myös etänä: https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/
Vaikka nyt voi tuntua siltä, että maailma kaatuu päälle, se on loppupeleissä vaan tunne, eikä todellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tuesta. On ollut todella paha olla. Pärjään hyvin koulussa ja opo ei näe syytä keskeyttää, ainoa ongelma on tuo ahdistus. Amis ei myöskään kiinnosta, koska osaamisessa ei ole vikaa ja korkeakoulututkinto on tavoitteeni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Miten olisi amis?
Mitäs se amis auttais. Samalla lailla ne ongelmat olisi siellä
Uskon et voisit hyötyä ammattitaitoisesta psykologista. En usko et kuraattori osaa auttaa tarpeeksi. Hakeudu siis koulupsykologille tai muualle psykologille. Soita vaikka terveyskeskukseen huomenna heti klo 8.
Kiitos tuesta. Ei tosiaan amis mitään auttaisi, siellä ne entiset kiusaajani ovat ja amis ei sovi minulle. Haaveilen korkeakouluopinnoista ja lukio tuntuu muuten omalta koululta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tuesta. Ei tosiaan amis mitään auttaisi, siellä ne entiset kiusaajani ovat ja amis ei sovi minulle. Haaveilen korkeakouluopinnoista ja lukio tuntuu muuten omalta koululta.
Ap
Iltalukiossa on järkevämpää porukkaa. Sinne menee usein he, joille päivälukion porukka/meininki tuntuu lapselliselta. Hommaat hyvät paprut ja haet korkeakouluun.
Mitä haluaisit tehdä työksesi, ap?
Tsemppiä. Miten olisi amis?