Pinoon ne äidit, joita ei huomenna viitsi muistaa
Tänne vaan kaikki ja samalla voimia kaikille hyville äideille, jotka ovat menettäneet lapsensa siinä missä nämä huonot eivät omiaan ansaitsisi.
Kommentit (10)
Toinen muistaa, toinen ei.
Liian pitkä tarina kerrottavaksi.
Oma äitini unohti minut kun siskoni sai lapsen ja sitten toisen. Muutaman vuoden ajan ymmärsin, mutta enää en. Olen vihdoin ymmärtänyt ettei äitini ole koskaan pitänyt minusta.
Pihtariäitiö ei trvitse siipan muistaa
Mulla on lapsenhakkaajäiti, puittaamaton ja välinpitämätön, ei pidä yhtryttä eilä tapa lapsenlapsiaan. Kuulemma ”elää otseään varten”. Paska äiti, en muista. Lapsuus oli hirveää pelkoa ja väkivaötaa.
Kiva huomata, että tähän ketjuun ei ole kovin paljon kirjoitettaavaa.
Minäkin muistin äitiäni siihen saakka, kunnes hän kielsi eräänä äitienpäivänä tulemasta. Omille lapsilleni siinä oli ihmettelemistä, kun mummon luona käynti olisi kuulunut asiaan. Itse tiesin pienestä pitäen olevani se lapsi, jota hän ei olisi halunnut, mutta siihen aikaan ei ollut ehkäisyä eikä aborttia.
Oma äitini masentunut ja mielenterveys ongelmallinen alkoholisti. Kaikki meidät lapset on otettu huostaan. Äiti koittaa välillä pitää yhteyttä mutten vastaa. Säälittävää heikkoutta, toivottavasti ei periydy. Downvotejen aika mammat
Täältä yks