Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko kiintynyt anoppiisi?
11.05.2019 |
Jos hänelle tapahtuisi jotain, olisitko surullinen ja huolissasi? Annatko hänelle huomenna lahjan, koska pidät hänestä henkilökohtaisesti?
Kommentit (12)
Olen kiintynyt, yhteisiä vuosia on ollut jo paljon. Hän on ollut mukana perheemme elämässä, lasten syntymät, kasvaminen aikuiseksi. Jos hänelle sattuisi jotain, hätääntyisin ja surisin, ihan henkilökohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. On mulle vähän kuin toinen äiti. Viedään hänelle huomenna kukkia ja leivotaan kakku.
Hän on ihan okei, ainakin useimmiten, mutta en nyt voisi sanoa olevani kiintynyt. Tulemme kuitenkin ihan hyvin juttuun, enkä tietenkään halua, että hänelle sattuisi mitään. Ja en anna lahjaa.
Olen tuntenut hänet jo 30 vuotta ja tykkään kovasti.
Eli tietysti olisin ja olen ollutkin huolissani hänestä.
Lahjaa en kuitenkaan vie, mies saa hoitaa sen puolen.
En. Huomenna annamme lahjan koska niin kuuluu tehdä.
Toisaalta entiseen anoppiini olen edelleenkin kiintynyt. Näemme melkein viikoittain ja hän on minulle kuin toinen äiti. Hänelle ostan lahjan vieläkin, koska haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos anoppi kuolis loppuis tämän ukon seksi varmaan kokonaan. Sen verran hyvin on anoppi pitänyt huolta.
En ole kiintynyt, mutta huolissani ja surullinen olisin, jos jotain sattuisi. En erityisemmin pidä hänestä, hänen suhtautumisestaan muihin ihmisiin tai esim. politiikkaan.
Käymään ei mennä huomenna, koska hän asuu Suomessa ja me emme. Lahjan olen valinnut ja toimittanut Suomeen, samoin lasten askartelemat kortit. Haluan, että lapset muistavat ja rakastavat isovanhempiaan. Miehen tulee mielestäni huolehtia äitinsä hyvinvoinnista parhaansa mukaan. Anoppi ei ole äitini, muttei myöskään missään määrin kilpailijani. Vaikeampaa voisi olla, jos asuisimme samassa maassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua olla missään tekemisissä anoppini kanssa. Todennäköisesti päällimmäinen tunne on helpotus, kun hän joku kaunis päivä kuolee (jos olen tuolloin hengissä). Mieheni surussa myötäelää parhaani mukaan.
En todellakaan anna hänelle lahjaa.
Mies vie tai on viemättä kukan. Ei kiinnosta. Mulle riittää, ettei mun tarvitse nähdä sitä kauheaa akkaa.
En ole kiintynyt. Asuttu naapureina 30 v ja tasan jouluna ja lasten synttäreillä tavataan. Mies ja lapset käyvät anopin luonna kyllä useita kertoja päivässä. Itselläni välit anoppiin ovat ystävälliset ja kohteliaan etäisesti. Tytär tuossa leipoo kakkuja. Toinen tulee anopille toinen minulle, että siinä mielessä muistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole edes nähnyt sanassa kaupungissa asuvaa anoppia viiteentoista vuoteen. Ei ole ikävä. En vihaa häntä enkä mitään. Mies ei käy siellä, eikä lapsetkaan.
En ole kiintynyt, olisin surullinen vain miehen surun takia. Lahjaa en anna ollenkaan.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä olen. Hän on yksi parhaista ystävistäni. Lahjaa en anna, koska asuu toisella paikkakunnalla.