Kun tietä ulos ei löydykään?

muttet uskalla tai muuten voi toteuttaa sitä?

he voivat tarjota vaihtoehtoisia näkökulmia.

maailma on täynnä uusia mahdollisuuksia, pitää vaan ajatella 'out of the box'

Tiedän, ettei elämää voi jatkaa näin mutten tiedä miten pääsisi ulos.



Mikä sun tilanteesi on?

se voi sinkauttaa sut pois kiertoradaltasi ;-)

Voimia!

t. samassa tilanteessa

Onko sinulla jokin ratkaisu, muttet uskalla tai muuten voi toteuttaa sitä?

Niin, ongelmia on nyt kasassa useita, kaikkiin on toki jokin järkevä ratkaisu, mutta käytännössä nämä ratkaisut eivät ole mahdollisia toteuttaa.

Tuntuu, että elämäni on yksi sotkuinen, karvainen, haiseva solmupallo, jota en pysty avaamaan. Tuntuu että tukehdun.

Meillä on raha-ongelmia, elämme todella tiukasti. Miinuksen puolella koko ajan. Kumpikin käymme kuitenkin töissä, mieheni on yrittäjä (ja osittain siksi olemme nyt ongelmissa). Asumme, syömme, elämme nuukasti.

Työ ottaa päähän, työyhteisö on ahdistava, työ on raskasta. Joka aamu ensimmäisenä kun avaan slmät ajattelen "en halua mennä töihin!".

Terveys reistaa, joudun vaihtamaan ammattia, mikä sinänsä on kiva juttu, mutta tuottaa lisää päänvaivaa. Mitä alaa opiskelisin? Ja millä ihmeen rahalla?

Perhesuhteissa ongelmia, ahdistavia asioita, jotka rikkovat välejä. Keskeneräisiä puhumattomia juttuja. Vaiettuja vääryyksiä. Tunnen itseni huonoksi ja hylätyksi.

Ongelmieni ratkaisua vaikeuttaa ainainen väsymys. Olen harvemmin niin pirteä ja jakava että olisi mitään edellytyksiä edes yrittää saada asioita mietittyä. Väsymys johtuu sairaudesta ja työn raskaudesta.

Meillä ei ole rahaa siihen, että opiskelisin tai jäisin ssairauslomalle. Ammatinvalinnanohjaajalla olen käynyt, kelalle on uudelleekoulutushakemus jätetty B-lausunnon kera, mutta hylsy tuli.

Tämmöistä päällimmäisenä.

ap

Ainoa ero on se, että siinä missä sinä teet työtä josta et nauti, minä olen lasten kanssa jumissa kotona ja en todellakan nauti siitä. Niin ja mulla on jo opiskelupaikka... eikä hajuakaan miten olisi varaa opiskella.

Ulkopuoliselle puhuminen olisi varmasti ihan hyvä idea, mutta minulla ei ole ketään, kenelle voisin kertoa kaiken yhtään mitään salaamatta. Ulkopuolinen, ammattilaisen apu on sekin käynyt mielessä, mutta ongelmaksi muodostuu raha ja aika. Miten ehdin käydä missään juttelemassa, kun pitäisi päivät olla töissä ja illat lasten kanssa (kun mies yrittää raapia pennejä kasaan töissä, tekee pitkiä päiviä). Eikös nuo ammattilaiset operoi vain virka-aikaan? Ja sekin tietysti, että pitäisi sietää ajatusta, että joku tietää minusta kaiken.



Hei, tehän olette minulle nyt se "ulkopuolinen"! Tosin teillekään en kerro kaikkea.



ap

Ei tähän tietenkään saa koko pakettia vuodatettua juuri niin kuin se on, minulla ainakin elämäntilanteen ahdistavuus koostuu ziljoonista pienistä palasista. Liikaa asioita väärin ja huonosti ja ahdistavasti.



Ymmärrän, että elämässäni on asioita, joista voin olla kiitollinen. Mutta liikaa on sellaisia asioita, jotka ahdistavat. Elämä on pelkkää päivästä toiseen hengittämistä. En naut elämästä. En enää odota tulevaisuutta, se tuntuu toivottomalta. On mennyt liian monia vuosia vain sitkistellessä uskoen, että joskus on paremmin. En oikein jaksa enää ola positiivinen.



ap