Tutkimus: yli puolet vanhemmisa ei tunnista lapsensa ylipainoa

Kyllä ne tunnistaa mut ei myönnä todellisuutta. "eihän meidän pirjo-petteri ole lihava! " ja eihän lapsille saa edes sanoa että pitää laihduttaa ettei lapsiparat mene rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 4- ja 6-vuotiaat pojat. Isompi ollut aina iso, lihavakin. Nuorempi on taas normaali, jopa hoikka. Samaa ruokaa syövät, tuo nuorempi varmasti enempi kuin tuo isompi. Molemmat liikkuvaisia lapsia. Ovat liikuntapainotteisessa päiväkodissa, iltaisin ja viikonloppuisin liikutaan paljon. Ruutuaikaa on niukasti, ravintsemusterapeutin mukaan kokonaisuutena ruokavalio on ihan ok. Karkkipäivä kerran viikossa. Mitään vikaa ei olla verikokeissa näkynyt. 

Jos jollain on hyviä ideoita tuon isomman kanssa, niin ilolla otan niitä vastaan. Itsellä ideat loppu, eikä noista ns. ammattilaisistakaan ole apua ollut.

Annokset pienemmiksi - ei siinä muu auta, jos kerran ruokavaliossa ei sinänsä ole mitään vikaa ammattilaisen mielestäkään. Terveellistäkin ruokaa voi syödä liikaa. Teillä tilanne on se, että jostain syystä vanhemman pojan kulutus on pienempää kuin keskimäärin tuon ikäisellä. Voi olla kyse ihan fysiologisesta poikkeamasta, tai sitten sen liikunnallisen aktiviteetin ohella poika on tavallista passiivisempi. Eli istuu paikoillaan, eikä hypähtele välillä ylös tai liikuskele levottomasti tai heiluta jalkojaan jne., kuten ehkä nuorempi lapsista, vaan on perusrauhallinen luonne. Tällöin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sovittaa annoskoko todelliseen kulutukseen sopivaksi. Eli karkkipäivänä vähän vähemmän herkkuja, ruoka-annoksissa vähän vähemmän riisiä/pastaa/yms. ja lihaa ja vähän enemmän kasvista, pähkinöitä ja muita terveellisempiäkin herkkuja vain harvoin ja todella pieniä annoksia kerralla jne.. Kokonaisuutena karsitte vähän kaikesta muusta kuin kasvismäärästä, kunnes energiansaanti on pojan yksilöllisen energiankulutuksen tasolla.

No sehän se mysteeri onkin, kun tuo lapsi kuitenkin on sellainen levoton, touhuaa jatkuvasti jotain. Hyppii, juoksee, kiipeilee. Karkkipäivänä ei voi oikein enää vähempään mennä, kun nykyiselläänkin on tyyliä yksi suffeli. Ja tämä riittää, ja pääsääntöisesti syödään herkut jälkiruokana. Lihaakaan ei juuri syö (ei tykkää), kasvikset taas maistuu. Ilmeisesti pakko karsia muut ja syöttää pelkkää kurkkua ja höyrytettyä parsakaalta :( On kyllä muutenkin isoluinen poika, pitkäkin ikäisekseen, mutta kyllä siinä vatsalla on selkeä makkara.

Ystäväni ihmettelee lapsensa ylipainoa, kun syövät terveellisesti ja karkkiakin vaan karkkipäivänä. Mutta se lapsi syö aterioiden lisäksi järkyttäviä määriä hedelmiä (tyyliin 15 kpl päivässä), eikä niitä lasketa miksikään, kun hedelmät on teveellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni ihmettelee lapsensa ylipainoa, kun syövät terveellisesti ja karkkiakin vaan karkkipäivänä. Mutta se lapsi syö aterioiden lisäksi järkyttäviä määriä hedelmiä (tyyliin 15 kpl päivässä), eikä niitä lasketa miksikään, kun hedelmät on teveellisiä.

Mäkin saatoin syödä lapsena helposti vaikka 10 appelsiinia. En ollut pullea. Söin kaikenlaista muutakin, en vain niitä appelsiineja. Omenoita myös... ja ruokaa.

Meidän esikoinen oli lapsena vähän pulska, siis koko ajan tasan siinä normaalipainon ylärajalla, ei sitä kyllä neuvolassa ihmetelty, varmaan kasvukäyrä oli kuitenkin sopivan tasainen. En oikein tiedä mikä siinä oli, olemme koko perhe hoikkia ja samaa ruokaa söimme. Esikoinen söi sitten ehkä vähän isompia annoksia kuin nuoremmat. Käveltiin ja pyöräiltiin ja puistoiltiin kyllä paljon, kavereita oli. Olen miettinyt, että voisiko lyhyempi imetysaika ja pienempi syntymäpaino olla syy...

Nyt teininä liikkuu ja harrastaa ja on ihan hoikka, muttei onneksi liian hoikka tai suhtaudu syömiseen mitenkään kummallisesti.

- ohis

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne tunnistaa mut ei myönnä todellisuutta. "eihän meidän pirjo-petteri ole lihava! " ja eihän lapsille saa edes sanoa että pitää laihduttaa ettei lapsiparat mene rikki.

Tietenkään ei saa suoraan käskeä laihduttamaan, sillä tavoin sitten saadaan helposti syömishäiriö ja itsetunto-ongelmia. Vanhempien pitää vaan ohjata lasta siihen terveellisempään elämään.

Ymmärrän aika hyvin, ja kokemustakin on. On se tavallaan aika traagista kun kaikki ulkopuoliset näkee että poika on läskitursas niin äiti silti yrittää vakuuttaa että on vain isot luut.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin lapsena reilusti ylipainoinen. Ala-asteella painoin yli 70 kiloa. Olin äidin prinsessa, kotona ei syöty erityisen terveellisesti ja herkkuja karkkipäivänä. Suurin vaikuttaja tähän kuitenkin oli se, että kaverin kanssa käytiin päivittäin mäkkärissä hakemassa hampurilaisateriat. Vanhempani eivät tienneet tästä. Eli aina ei voi täysin lapsen vanhempia syyttää lapsen ylipainosta

Luulisi vanhempien huomaavan rahankulutuksesta... Ei kai ala-asteikäisellä rajattomasti rahaa ole.

Sukulaisperheessämme on juuri noin. Vanhemmat eivät näe lastensa lihavuutta. Kauhean närkästyneitä ovat, kun neuvolassa ja kouluterkkarilla ollaan painosta huomautettu vanhemmille. Nykyvaatteetkin ovat liian kapeaa mallia, tehty varmaan kiinalaisille.

Siitä tietää, että nämä vanhemmat eivät ihan oikeasti ymmärrä lastensa painoa, kun olivat ihan ihmeissään kun meidän (pidemmät) lapset ovat 10 kg kevyempiä. Valittiin lapsille pelastusliivejä. Heidän 7 v oli painavampi kuin meidän 12 v. Meidän lapset ovat normaalipainoisia, eivät erityisen hoikkia.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nämä lapsena ylipainoisiksi syötetyt aikuisina katkeria vanhemmilleen? Lapsen ylipaino ei ole koskaan lapsen oma syy mutta se voi tuhota loppuiän terveyden.

Mun kaveri on katkera äidilleen ylipainostaan. Silti syöttää omat lapsensa ylipainoisiksi.

No meillä 10 v tyttö on oikeasti vanttera kun vertaa kavereihin, leveä selkä ja leveät hartiat mutta ylipainoa ei grammaakaan. Äskettäin oli tarkastuksessa perussairautensa vuoksi ja ottivat rutiinina pituuden sekä painon, 142/35.

Bussissa lihava vauva rattaissa. Äitinsä syötti koko matkan ajan vauvalle sokerimunkkia. Vauva innoissaan mässytti. Välillä limua pullosta. Söpö, pullea vauva, mutta onko oikea ruokavalio?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo "vantteruus" ole poikien kohdalla uskottavampi selitys, kun ei edes ne verkkarit ole nykymuodissa mitenkään löysät, farkuista puhumattakaan.

Ennemminkin ihan vaan se ylipaino on uskottavampi selitys.

Yhdellä tutulla on useampi lapsi, näiden joukossa kolme poikaa. 11-vuotiaat kaksoset ja kohta 13-vuotias. Kaikki pojat ovat ylipainoisia, lähinnä pelaavat/katsovat Youtubea/surffaavat netissä joko koneella tai kännykällä. Sen harvan kerran kun äitinsä saa pojat raahattua jonnekin fyysiseen aktiviteettiin, liittyy siihen tavalla tai toisella ruoka, lähinnä roskaruoka. Esim. uimahallireissun päätteeksi syödään ranskalaiset, joko makkaralla tai ilman, ja juodaan 0.5 litran sokerilimupullo/pää. Muutaman kilometrin pyöräily suuntautuu kylän kioskille jäätelöä syömään ja limsaa juomaan. Parin kilometrin metsäretkellä herkutellaan myös kaupasta haetuilla eväillä ja herkuilla.

Perheen tytöistä nuorimmat (14-15-vuotiaat) on myös aika pyöreitä, ei tosin ihan niin ylipainoisia kuin nuo pojat. Perheen normaalipainoisella äidillä on itsellään syömishäiriö, ja hän hakee koko ajan somessa huomiota syömättömyydellään/oksentamisellaan/laihduttamisellaan. Hän on jonkun ravintoneuvoja/pt/mikälie koulutuksen käynyt, ja tekee ihmisille terveellisiä ruokavalioita. En ymmärrä, että miten hän tuntuu olevan täysin sokea omien lastensa kohdalla.

En yhtään ihmettele, että vanhemmat ovat sokeutuneet lastensa lihavuudelle. Se johtuu ihan siitä, että noita lihavia lapsia on epidemiaksi asti ja ne lihavat alkaa näyttää suht normaaleilta, kun niitä on niin paljon! Muutama vuosikymmen taaksepäin koululuokassa oli 27 tikkulaihaa ja kolme vähän pulleampaa. Samalla tavalla lihavia lapsia mitä nykyisin näkee, ei ollut ollenkaan. Ne kolme vähän pulleampaa näyttäisi nykylasten rinnalla melkein hoikilta. 

Meillä lapsi oli luonnostaan sellainen tikkulaiha, mutta ei sekään olisi neuvolalle kelvannut. Siellä ehdotettiin rasvalisää ruokaan! Ihan naurettavaa touhua, ruveta nyt lihottamalla lihottamaan muuten tervettä lasta. Tietenkään en tuollaiseen hullutukseen lähtenyt. Lapsi sai syödä sen minkä syö ja jättää lautaselle jos tuli kylläiseksi ennen kuin lautanen oli tyhjä. Karkkipäivää meillä ei ollut, kun lapsi osasi säädellä sitä herkutteluakin. Napsi karkin silloin ja toisen tällöin, joulusuklaat kesti pitkälle kevääseen.

Murrosikä korjasi sen tikkulaihuuden ja paino nousi normaalipainon puolelle. Hoikka tuo on toki vieläkin, mutta ei enää tikkulaiha. 

Itse olen taipuvainen luottamaan lapsen itsesäännöstelyyn. Siksi en koskaan lähtenyt tuputtamis- ja tyrkyttämislinjalle. Kyllä se lapsi syö sitten kun on nälkä ja välillä voi olla päivä kun syö vähemmän ja toisena päivänä sitten enemmän - pitkällä aikavälillä se tasautuu. Meillä molemmat vanhemmat ovat reippaasti ylipainoisia ja ehkä siksikin pidin tärkeänä, etten lähde sörkkimään lapsen nälkämekanismia tuputtamalla ruokaa silloin kun lapsi ei sitä kaipaa. Meillä ei myöskään taisteltu pöydässä istumisesta. Jos se ruoka upposi niin, että lusikallisen jälkeen kävi jossain vähän kipittämässä, niin mitä väliä? Kyllä se lapsi sitten ajan kanssa oppi istumaan ravintolassa ja syömään pöydässä. 

Jotenkin ajattelen että se lasten ylipaino tulee siitäkin, kun ruokaa syödään kaikkeen muuhunkin kuin nälkään. Huvin vuoksi, ajan kuluksi, lohduksi ja mitä näitä on, herkkupalkinnoista nyt puhumattakaan. Lapsikin voi olla masentunut ja lohtusyödä itsensä lihavaksi. Sen ylipainoisen lapsen kohdalla pitäisi vähän miettiä ja kuulostella, onko sillä lapsella muitakin huolia kuin ne läskimakkarat.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 4- ja 6-vuotiaat pojat. Isompi ollut aina iso, lihavakin. Nuorempi on taas normaali, jopa hoikka. Samaa ruokaa syövät, tuo nuorempi varmasti enempi kuin tuo isompi. Molemmat liikkuvaisia lapsia. Ovat liikuntapainotteisessa päiväkodissa, iltaisin ja viikonloppuisin liikutaan paljon. Ruutuaikaa on niukasti, ravintsemusterapeutin mukaan kokonaisuutena ruokavalio on ihan ok. Karkkipäivä kerran viikossa. Mitään vikaa ei olla verikokeissa näkynyt. 

Jos jollain on hyviä ideoita tuon isomman kanssa, niin ilolla otan niitä vastaan. Itsellä ideat loppu, eikä noista ns. ammattilaisistakaan ole apua ollut.

Ole rehellinen ravintoterapeutille seuraavalla kerralla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta kuin herkut minimiin. Karkkipäiväkin on turha, sokeria tyrkytetään joka paikassa. Ei mitään pillimehuja, pizzoja, muroja, sokerijugurttejs tms. vaan oikeaa ruokaa ja jälkkäriksi vaikka viinirypäleitä tai hedelmiä.

Hedelmäthän on niin pitkälle jalostettuja että niissä on mitään ravitsevaa hyvin vähän ja sokereita senkin edestä. Jotkut viinirypäleet ei todellakaan ole sellaisia, mitä kiskotaan joka päivä, vaan nimenomaan herkkuja joita annetaan harvemmin. 

Ei minusta jälkiruuatkaan kuulu arkeen. Viikonloppuisin voi joku jälkiruoka olla, ja sitten kun käydään jossain hienossa ravintolassa syömässä. Mutta ihan turha opettaa lapsille mitään sellaisia. Vai syöttekö muutenkin kuin ranskalaiset, että aina arkenakin on alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan nämä lapsena ylipainoisiksi syötetyt aikuisina katkeria vanhemmilleen? Lapsen ylipaino ei ole koskaan lapsen oma syy mutta se voi tuhota loppuiän terveyden.

Ei se ole aina niiden vanhempienkaan syy. Minkäs teet, jos lapsella on häikkää esim. kilpirauhasessa?

Omat vanhemmat ovat hellästi ruualla mua rakastaneet. Toki olen kaiken sonnan itse suuhuni pistänyt, mutta malli on opittu kotoa. Jatkuvasti pitää olla jotain suussa, autossa matkaevästä 20 km matkalle, mehua janoon.... Pahimmillani olen painanut n. 135 kg, onneksi nykyisin jo paljon vähemmän, liikaa silti. En ole katkera, olen vihainen, että huonojen tapojen lisäksi syyllistivät mua, kun olin lihava lapsi. Kaikki niskasta ottamiset ja itsekurit käyty läpi jo hyvin pienelle lapselle, mutta edellytyksiä terveellisimpiin syömistottumuksiin ei tarjottu. Aina oli pullaa ja keksiä kaapissa. Kesäkurpitsaa olen maistanut ensimmäistä kertaa aikuisiällä. Sanomattakin lienee selvää, että melkein koko elämäni olen ollut syömishäiriöinen, nyt toipumisen kivisellä polulla.

Vien lääkäriin.

Suurin osa ihmsistä ei tunnista omaa ylipainoaan. Ylipainon tunnistaminen ei kuulu tavallisen ihmisen osaamisalueeseen.

Ihmiset haluavat nähdä lapsensa positiivisessa valossa. Se on luonnollista ja yleisinhimillistä.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000006089686.html

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne tunnistaa mut ei myönnä todellisuutta. "eihän meidän pirjo-petteri ole lihava! " ja eihän lapsille saa edes sanoa että pitää laihduttaa ettei lapsiparat mene rikki.

Sitä ei kannata ohjeistaa kenellekään koska se tutkitusti lihottaa. Minä olen aloittanut laihdutuksen (ja oman kehoni inhoamisen) 5-vuotiaana ja niin vain olen lihava (ja syömishäiriöinen) nyt 33-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

No meillä 10 v tyttö on oikeasti vanttera kun vertaa kavereihin, leveä selkä ja leveät hartiat mutta ylipainoa ei grammaakaan. Äskettäin oli tarkastuksessa perussairautensa vuoksi ja ottivat rutiinina pituuden sekä painon, 142/35.

Tässä on oikeasti isot luut. Luut painavat vähän loppujen lopuksi ja kahdella samaa sukupuolta ja pituutta edustavalla ihmisellä voi olla puoli kiloa eroa luuston takia.