Lue keskustelun säännöt.
Kielletään lapset
10.05.2019 |
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että "lapsivihamielisyys" on lisääntynyt samaan tahtiin vanhempien itsekkyyden ja lasten huonon käytöksen kanssa. Ja se muiden ihmisten apu kyllä kelpaa mutta ai että jos tuntematon sattuu sitä kullannuppua komentamaan jostain asiasta...
No mutta se itsekkyys on lisääntynyt kaikilla ihmisryhmillä, mutta vain lapset on ihmisten hampaissa. Velojen ulosmarssi ei ole yhtään auttanut asiassa, heillä on oikeus arvostella kaikkia. Tahattomasti lapsettomat tuskin parjaa lapsia. Taitaa olla niin, että vanhat ihmiset on kaikkein lapsimyönteisimpiä.
Mun mielestä lapsivihamielisimpiä on naiset. Harvoin kukaan tulee sanomaan mitään suoraan, mutta silmien pyörittelyä, kaverille kovaan ääneen kommentoidaan, jotta varmasti lapsen seurue rekisteröi kommentin jne.
Joo se on totta, miehet useinmiten ovat hiljaa asioissa jotka koskevat lapsia, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
VanheMMuus, useiMMiten.
Kyllä miehetkin osaavat. Meishän sekin sosiaalitantta oli joka kyttäsi vanhempien kännyköitä ratikoissa.
Poikkeustapaus, kuten jo kirjoitin.
Murresana tuo useinmiten ja puhekieltä. Tulee sanasata usein.
Tää ei liity nyt mitenkään tähän, mutta useinmiten ei ole murresana tai puhekieltä, koska kukaan ei sano niin (ts. käytä sitä puheessa) – se on on oikeakielisyysvirhe. N ja m on niin vaikea ääntää peräkkäin, että tuo pitäisi sanoa kahtena eri sanana, jos sitä käyttäisi puheessa. (En ole se, jolle kommentoit.)
Päinvastaisiakin virheitä m:n ja n:n vaihtelussa näkyy: ”useinmiten”, ”suurinpana”, ”äärinmäistä”. Syynä ei näissä voi olla korvan mukaan kirjoittaminen vaan pikemminkin sen vastustaminen. Ehkä kirjoittaja muistaa, että joissain tapauksissa pitää kirjoittaa n vaikka kuullaan m, mutta soveltaa oppia väärässä paikassa. Pitää siis kirjoittaa useimmiten, suurimpana, äärimmäistä.
https://www.kielikello.fi/-/ylioppilaskokelaiden-oikeinkirjoituksesta
Tää on sitten hieno palsta, kun täällä "joutuu" ylioppilaskirjoituslautakunnan käsittelyyn.
Eivät nuo tiedot nyt pelkästään ylioppilastutkintolautakunnan saatavilla ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että "lapsivihamielisyys" on lisääntynyt samaan tahtiin vanhempien itsekkyyden ja lasten huonon käytöksen kanssa. Ja se muiden ihmisten apu kyllä kelpaa mutta ai että jos tuntematon sattuu sitä kullannuppua komentamaan jostain asiasta...
No mutta se itsekkyys on lisääntynyt kaikilla ihmisryhmillä, mutta vain lapset on ihmisten hampaissa. Velojen ulosmarssi ei ole yhtään auttanut asiassa, heillä on oikeus arvostella kaikkia. Tahattomasti lapsettomat tuskin parjaa lapsia. Taitaa olla niin, että vanhat ihmiset on kaikkein lapsimyönteisimpiä.
Mun mielestä lapsivihamielisimpiä on naiset. Harvoin kukaan tulee sanomaan mitään suoraan, mutta silmien pyörittelyä, kaverille kovaan ääneen kommentoidaan, jotta varmasti lapsen seurue rekisteröi kommentin jne.
Joo se on totta, miehet useinmiten ovat hiljaa asioissa jotka koskevat lapsia, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
VanheMMuus, useiMMiten.
Kyllä miehetkin osaavat. Meishän sekin sosiaalitantta oli joka kyttäsi vanhempien kännyköitä ratikoissa.
Poikkeustapaus, kuten jo kirjoitin.
Murresana tuo useinmiten ja puhekieltä. Tulee sanasata usein.
Se mitään murretta. Sinä olet vain sivistymätön.😂
Sovitaan niin ja sinä tiedat sanomattakin mikä olet.
Tiedän. Olen sivistynyt. Sinulla on tuossakin taas kolme kielivirhettä.
Sivistynyt, tyhmä, pilkunn...
Sivistynyt. Sinua vain ärsyttää se, koska olet itse moukka.
Lapsia on nykyään niin vähän, että niihin suhtautuminen on mennyt oudoksi. Toisaalta lapsia arvostetaan todella paljon, koska on sukuja, joissa pikkulapsia on todella vähän ja tietenkin kaikki mummot ja sedät ja tädit sitten paapoo pienokaisia ihan kympillä. Toisaalta perheen ulkopuolella sama lasten vähyys näkyy siten, että ei osata suvaita ja arvostaa lapsia ns. yleisissä tiloissa ja normaalina osana kaikkien elämää. On paljon aikuisia, jotka aniharvoin viettävät aikaa lasten kanssa ja mitä vähemmän lasten kanssa on, sitä hankalampaa se tietenkin on. Tuloksena nämä minäminäaikuiset valittavat pienimmästäkin lasten aiheuttamasta rasahduksesta ja epämukavuudesta, koska ovat tottuneet täydelliseen hiljaisuuteen, hillittyyn ja hallittuun tylsyyteen, johon lapset eivät hirveän hyvin sovi.
Kaikilla olisi mukavampaa kun lasten annettaisiin olla lapsia ja aikuiset osaisivat iloita lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun lapsivihamielisyyteni syy on se kitinä ja huuto. Jos menen vaikka kahvilaan ja sinne tulee äiti pikkulapsensa kanssa, alan heti pelkäämään, että lapsi alkaa itkeä ja möykätä. Samalla tavalla pelkäisin vaikkapa tukevasti humaloitunutta, eli vihamielisyyteni ei kohdistu pelkästään lapsiin.
Miksi kukaan pelkäisi itkevää lasta?
Hyvä aihe, mutta tziisus mitä vänkäämistä keskustelu.
Tulen takaisin sitten kun täällä osataan käyttäytyä. 😶
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun lapsivihamielisyyteni syy on se kitinä ja huuto. Jos menen vaikka kahvilaan ja sinne tulee äiti pikkulapsensa kanssa, alan heti pelkäämään, että lapsi alkaa itkeä ja möykätä. Samalla tavalla pelkäisin vaikkapa tukevasti humaloitunutta, eli vihamielisyyteni ei kohdistu pelkästään lapsiin.
Kannattaa työstää sitä pelkoa. Tuossahan ongelmana ei ole se lapsi, vaan se, että alat pelätä ja se aiheuttaa sinussa stressiä. Mitä oikeastaan pelkäät? Miksi se on niin paha juttu? Mitkä reaktiot heräävät kehossasi?
Pelko on ehkä vähän turhan voimakas sana. Mutta alan heti ajatella "voi ei, kohta toi lapsi alkaa huutaa" - ja aika usein niin myös käy. Siinä menee sitten se oma rauhallinen, rentoutumiseen tarkoitettu hetki pilalle. Tai jos joku kaveriäiti on ottanut lapsensa mukaan, niin eihän siinä mitään kunnollista keskustelua synny, kun kaikki pyörii lapsen tarpeiden ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun lapsivihamielisyyteni syy on se kitinä ja huuto. Jos menen vaikka kahvilaan ja sinne tulee äiti pikkulapsensa kanssa, alan heti pelkäämään, että lapsi alkaa itkeä ja möykätä. Samalla tavalla pelkäisin vaikkapa tukevasti humaloitunutta, eli vihamielisyyteni ei kohdistu pelkästään lapsiin.
Kannattaa työstää sitä pelkoa. Tuossahan ongelmana ei ole se lapsi, vaan se, että alat pelätä ja se aiheuttaa sinussa stressiä. Mitä oikeastaan pelkäät? Miksi se on niin paha juttu? Mitkä reaktiot heräävät kehossasi?
Pelko on ehkä vähän turhan voimakas sana. Mutta alan heti ajatella "voi ei, kohta toi lapsi alkaa huutaa" - ja aika usein niin myös käy. Siinä menee sitten se oma rauhallinen, rentoutumiseen tarkoitettu hetki pilalle. Tai jos joku kaveriäiti on ottanut lapsensa mukaan, niin eihän siinä mitään kunnollista keskustelua synny, kun kaikki pyörii lapsen tarpeiden ympärillä.
No, siitä huolimatta, ongelma on sinun korviesi välissä, ja jos haluat päästä siitä eroon, sinun täytyy työstää sitä. Se on ns. itse aiheutettu ongelma, ja vain itse voit päästä siitä eroon. Sinä olet aikuinen, pystyt hallitsemaan tunteitasi, kun työstät niitä.
Semmosta se on, että kun lapsi on pieni, elämä pyörii hänen tarpeidensa ympärillä, koska hän ei osaa vielä itse niistä huolehtia. Aikuinen sen sijaan osaa, ja aikuisella on myös sellaista perspektiiviä, että hän tietää, ettei nyt käsillä oleva asiantila tule olemaan sellainen ikuisesti, vaan se muuttuu. Tosin tuntuu, että tällainen aikuisuus ei nykyään ole arvostettua, kun kaiken pitäisi tapahtua heti ja minun ehdoillani (eli lapsenomaisella ajattelutavalla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun lapsivihamielisyyteni syy on se kitinä ja huuto. Jos menen vaikka kahvilaan ja sinne tulee äiti pikkulapsensa kanssa, alan heti pelkäämään, että lapsi alkaa itkeä ja möykätä. Samalla tavalla pelkäisin vaikkapa tukevasti humaloitunutta, eli vihamielisyyteni ei kohdistu pelkästään lapsiin.
Miksi kukaan pelkäisi itkevää lasta?
En pelkää itkevää lasta sinänsä, vaan sitä meteliä ja möykkää, joka siitä lapsesta lähtee. Ääni on rinnastettavissa vaikka porakoneeseen. Koita siinä sitten rentoutua ja keskustella rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kielletään mieluummin suuret ikäluokat, nehän sen suurimman vahingon Suomelle ovat aiheuttaneet.
Totta. keksivät maksuttoman peruskoulun ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Ilman niitä naiset olisi yhä kotona hoitamassa lapsia.
Jos kirjotettais edes jotain faktaa pohjautuvaa. Maksuton peruskoulu oli mukana esim. 1912 syntyneen R.H Oittinen aikaansaannoksia https://www.hel.fi/sto/fi/tyovaenopisto-esittely/historia/reino-oittinen. Silloin kun maksuton peruskoulu tuli (-60 ja -70 luvulla), niin suuret ikäluokat oli n. 20 vuotiaita...
Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli 1985 (Sorsan 4. hallituskauden aikana), joten siinä on ollut jo mukana suuren ikäluokkaan kuuluvia henkilöitä, mutta myös sota-aikana syntyneitä... https://fi.wikipedia.org/wiki/Sorsan_IV_hallitus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun lapsivihamielisyyteni syy on se kitinä ja huuto. Jos menen vaikka kahvilaan ja sinne tulee äiti pikkulapsensa kanssa, alan heti pelkäämään, että lapsi alkaa itkeä ja möykätä. Samalla tavalla pelkäisin vaikkapa tukevasti humaloitunutta, eli vihamielisyyteni ei kohdistu pelkästään lapsiin.
Kannattaa työstää sitä pelkoa. Tuossahan ongelmana ei ole se lapsi, vaan se, että alat pelätä ja se aiheuttaa sinussa stressiä. Mitä oikeastaan pelkäät? Miksi se on niin paha juttu? Mitkä reaktiot heräävät kehossasi?
Pelko on ehkä vähän turhan voimakas sana. Mutta alan heti ajatella "voi ei, kohta toi lapsi alkaa huutaa" - ja aika usein niin myös käy. Siinä menee sitten se oma rauhallinen, rentoutumiseen tarkoitettu hetki pilalle. Tai jos joku kaveriäiti on ottanut lapsensa mukaan, niin eihän siinä mitään kunnollista keskustelua synny, kun kaikki pyörii lapsen tarpeiden ympärillä.
Joo. On se kyl järkyttävää kun siihen sun ympärillä surisevaan täydellisen seesteiseen zen-maailmaan tulee edes hetkellinenkään riitasointu. Jaksuhalit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun lapsivihamielisyyteni syy on se kitinä ja huuto. Jos menen vaikka kahvilaan ja sinne tulee äiti pikkulapsensa kanssa, alan heti pelkäämään, että lapsi alkaa itkeä ja möykätä. Samalla tavalla pelkäisin vaikkapa tukevasti humaloitunutta, eli vihamielisyyteni ei kohdistu pelkästään lapsiin.
Kannattaa työstää sitä pelkoa. Tuossahan ongelmana ei ole se lapsi, vaan se, että alat pelätä ja se aiheuttaa sinussa stressiä. Mitä oikeastaan pelkäät? Miksi se on niin paha juttu? Mitkä reaktiot heräävät kehossasi?
Ja alapeukkut suorastaan säteilee, kun äitiä kehottaa työstämään sitä itsetuntoa, mutta nyt... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun lapsivihamielisyyteni syy on se kitinä ja huuto. Jos menen vaikka kahvilaan ja sinne tulee äiti pikkulapsensa kanssa, alan heti pelkäämään, että lapsi alkaa itkeä ja möykätä. Samalla tavalla pelkäisin vaikkapa tukevasti humaloitunutta, eli vihamielisyyteni ei kohdistu pelkästään lapsiin.
Kannattaa työstää sitä pelkoa. Tuossahan ongelmana ei ole se lapsi, vaan se, että alat pelätä ja se aiheuttaa sinussa stressiä. Mitä oikeastaan pelkäät? Miksi se on niin paha juttu? Mitkä reaktiot heräävät kehossasi?
Ja alapeukkut suorastaan säteilee, kun äitiä kehottaa työstämään sitä itsetuntoa, mutta nyt... :D
Mulla ei ole hajuakaan, mistä sä puhut. No, jos haluat, että koet ahdistuksen tunteita nähdessäsi lapsia, niin eihän se multa mitenkään ole pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun lapsivihamielisyyteni syy on se kitinä ja huuto. Jos menen vaikka kahvilaan ja sinne tulee äiti pikkulapsensa kanssa, alan heti pelkäämään, että lapsi alkaa itkeä ja möykätä. Samalla tavalla pelkäisin vaikkapa tukevasti humaloitunutta, eli vihamielisyyteni ei kohdistu pelkästään lapsiin.
Kannattaa työstää sitä pelkoa. Tuossahan ongelmana ei ole se lapsi, vaan se, että alat pelätä ja se aiheuttaa sinussa stressiä. Mitä oikeastaan pelkäät? Miksi se on niin paha juttu? Mitkä reaktiot heräävät kehossasi?
Pelko on ehkä vähän turhan voimakas sana. Mutta alan heti ajatella "voi ei, kohta toi lapsi alkaa huutaa" - ja aika usein niin myös käy. Siinä menee sitten se oma rauhallinen, rentoutumiseen tarkoitettu hetki pilalle. Tai jos joku kaveriäiti on ottanut lapsensa mukaan, niin eihän siinä mitään kunnollista keskustelua synny, kun kaikki pyörii lapsen tarpeiden ympärillä.
No, siitä huolimatta, ongelma on sinun korviesi välissä, ja jos haluat päästä siitä eroon, sinun täytyy työstää sitä. Se on ns. itse aiheutettu ongelma, ja vain itse voit päästä siitä eroon. Sinä olet aikuinen, pystyt hallitsemaan tunteitasi, kun työstät niitä.
Semmosta se on, että kun lapsi on pieni, elämä pyörii hänen tarpeidensa ympärillä, koska hän ei osaa vielä itse niistä huolehtia. Aikuinen sen sijaan osaa, ja aikuisella on myös sellaista perspektiiviä, että hän tietää, ettei nyt käsillä oleva asiantila tule olemaan sellainen ikuisesti, vaan se muuttuu. Tosin tuntuu, että tällainen aikuisuus ei nykyään ole arvostettua, kun kaiken pitäisi tapahtua heti ja minun ehdoillani (eli lapsenomaisella ajattelutavalla).
Totta kai, mutta ei sitä lasta tarvitse aina raahata mukanaan. Onhan sillä lapsella isäkin, joka voi lasta katsoa sen aikaa, kun äiti tapaa ystäväänsä kerran puolessa vuodessa. Mikäli näin ei ole, on ehkä parempi olla tapaamatta ollenkaan, koska kukaan ei nauti noista tilanteista. Ei se äitikään.
Juu, minä pystyn hallitsemaan tunteitani, mutta tunteeni ovat myös oikeutettuja. Tuskin sinäkään ihan neutraalisti suhtaudut siihen ördäävään juoppoon. Minulle taas on ihan sama, mistä tai kenestä se epämiellyttävä ääni lähtee, lopputulos on kuitenkin sama: laatuaika pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun lapsivihamielisyyteni syy on se kitinä ja huuto. Jos menen vaikka kahvilaan ja sinne tulee äiti pikkulapsensa kanssa, alan heti pelkäämään, että lapsi alkaa itkeä ja möykätä. Samalla tavalla pelkäisin vaikkapa tukevasti humaloitunutta, eli vihamielisyyteni ei kohdistu pelkästään lapsiin.
Kannattaa työstää sitä pelkoa. Tuossahan ongelmana ei ole se lapsi, vaan se, että alat pelätä ja se aiheuttaa sinussa stressiä. Mitä oikeastaan pelkäät? Miksi se on niin paha juttu? Mitkä reaktiot heräävät kehossasi?
Pelko on ehkä vähän turhan voimakas sana. Mutta alan heti ajatella "voi ei, kohta toi lapsi alkaa huutaa" - ja aika usein niin myös käy. Siinä menee sitten se oma rauhallinen, rentoutumiseen tarkoitettu hetki pilalle. Tai jos joku kaveriäiti on ottanut lapsensa mukaan, niin eihän siinä mitään kunnollista keskustelua synny, kun kaikki pyörii lapsen tarpeiden ympärillä.
Joo. On se kyl järkyttävää kun siihen sun ympärillä surisevaan täydellisen seesteiseen zen-maailmaan tulee edes hetkellinenkään riitasointu. Jaksuhalit!
Menikö tunteisiin, vai mikset osaa argumentoida kärjistämättä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun lapsivihamielisyyteni syy on se kitinä ja huuto. Jos menen vaikka kahvilaan ja sinne tulee äiti pikkulapsensa kanssa, alan heti pelkäämään, että lapsi alkaa itkeä ja möykätä. Samalla tavalla pelkäisin vaikkapa tukevasti humaloitunutta, eli vihamielisyyteni ei kohdistu pelkästään lapsiin.
Kannattaa työstää sitä pelkoa. Tuossahan ongelmana ei ole se lapsi, vaan se, että alat pelätä ja se aiheuttaa sinussa stressiä. Mitä oikeastaan pelkäät? Miksi se on niin paha juttu? Mitkä reaktiot heräävät kehossasi?
Pelko on ehkä vähän turhan voimakas sana. Mutta alan heti ajatella "voi ei, kohta toi lapsi alkaa huutaa" - ja aika usein niin myös käy. Siinä menee sitten se oma rauhallinen, rentoutumiseen tarkoitettu hetki pilalle. Tai jos joku kaveriäiti on ottanut lapsensa mukaan, niin eihän siinä mitään kunnollista keskustelua synny, kun kaikki pyörii lapsen tarpeiden ympärillä.
No, siitä huolimatta, ongelma on sinun korviesi välissä, ja jos haluat päästä siitä eroon, sinun täytyy työstää sitä. Se on ns. itse aiheutettu ongelma, ja vain itse voit päästä siitä eroon. Sinä olet aikuinen, pystyt hallitsemaan tunteitasi, kun työstät niitä.
Semmosta se on, että kun lapsi on pieni, elämä pyörii hänen tarpeidensa ympärillä, koska hän ei osaa vielä itse niistä huolehtia. Aikuinen sen sijaan osaa, ja aikuisella on myös sellaista perspektiiviä, että hän tietää, ettei nyt käsillä oleva asiantila tule olemaan sellainen ikuisesti, vaan se muuttuu. Tosin tuntuu, että tällainen aikuisuus ei nykyään ole arvostettua, kun kaiken pitäisi tapahtua heti ja minun ehdoillani (eli lapsenomaisella ajattelutavalla).
Voisiko lapsiin kohdistuva vihamielisyyskin olla siellä äitien korvien välissä oleva ongelma? Sillä äiditkin ovat aikuisia ihmisiä, jotka pystyy työstämään niitä tunteitaan, kun joku pyörittelee silmiään tai sanoo rumasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun lapsivihamielisyyteni syy on se kitinä ja huuto. Jos menen vaikka kahvilaan ja sinne tulee äiti pikkulapsensa kanssa, alan heti pelkäämään, että lapsi alkaa itkeä ja möykätä. Samalla tavalla pelkäisin vaikkapa tukevasti humaloitunutta, eli vihamielisyyteni ei kohdistu pelkästään lapsiin.
Kannattaa työstää sitä pelkoa. Tuossahan ongelmana ei ole se lapsi, vaan se, että alat pelätä ja se aiheuttaa sinussa stressiä. Mitä oikeastaan pelkäät? Miksi se on niin paha juttu? Mitkä reaktiot heräävät kehossasi?
Ja alapeukkut suorastaan säteilee, kun äitiä kehottaa työstämään sitä itsetuntoa, mutta nyt... :D
Mulla ei ole hajuakaan, mistä sä puhut. No, jos haluat, että koet ahdistuksen tunteita nähdessäsi lapsia, niin eihän se multa mitenkään ole pois.
Puhun äitien kaksinaismoralimista.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset vanhemmat on käsittämättömän itsekkäitä. Ei jossain Italiassa äidit todellakaan jää karjuvan lapsen kanssa kirkkoon, he tajuavat mennä ulos. Suomessa lapsi saa huutaa koko vihkiseremonian tai hautaansiunaamisen ajan ja vanhemmat hymyilevät, että lapset on tuollaisia.
Tai portugalilaisessa ravintolassa lastenvaunuja ei lykitä pöytien väliin, vaunut jää ulos tai eteiseen. Suomessa lapsiperheet valloittaa osan ravintolaa ja jättää vaunut kapeille käytäville siten, että muut asiakkaat eivät pääse pöytiin tai sieltä pois.
Hmm..olin Lissabonissa vaihdossa 3kk, aikana jolloin itselläni ei ollut vielä lapsia. Meno oli todella erilaista lapsiperheillä siellä. Iltaisin klo:20-21 käytiin opiskelijaporukalla ulkona syömässä, samoin kuin paikalliset. Siellä lapset juoksi pöytien välissä leikkien piilosta ja hippaa, samalla kun aikuiset söivät ja jutustelivat toisten aikuisten kanssa!Lapset saivat näkyä ja kuulua! Kaikki nauroivat ja ottivat rennosti, aikuiset ja lapset. En ole ikinä nähnyt Suomessa vastaavaa!!
Vierailija kirjoitti:
Kielletään mieluummin suuret ikäluokat, nehän sen suurimman vahingon Suomelle ovat aiheuttaneet.
Kas! ”Suuret ikäluokat” -hullu ilmoittautuu taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun lapsivihamielisyyteni syy on se kitinä ja huuto. Jos menen vaikka kahvilaan ja sinne tulee äiti pikkulapsensa kanssa, alan heti pelkäämään, että lapsi alkaa itkeä ja möykätä. Samalla tavalla pelkäisin vaikkapa tukevasti humaloitunutta, eli vihamielisyyteni ei kohdistu pelkästään lapsiin.
Kannattaa työstää sitä pelkoa. Tuossahan ongelmana ei ole se lapsi, vaan se, että alat pelätä ja se aiheuttaa sinussa stressiä. Mitä oikeastaan pelkäät? Miksi se on niin paha juttu? Mitkä reaktiot heräävät kehossasi?
Pelko on ehkä vähän turhan voimakas sana. Mutta alan heti ajatella "voi ei, kohta toi lapsi alkaa huutaa" - ja aika usein niin myös käy. Siinä menee sitten se oma rauhallinen, rentoutumiseen tarkoitettu hetki pilalle. Tai jos joku kaveriäiti on ottanut lapsensa mukaan, niin eihän siinä mitään kunnollista keskustelua synny, kun kaikki pyörii lapsen tarpeiden ympärillä.
No, siitä huolimatta, ongelma on sinun korviesi välissä, ja jos haluat päästä siitä eroon, sinun täytyy työstää sitä. Se on ns. itse aiheutettu ongelma, ja vain itse voit päästä siitä eroon. Sinä olet aikuinen, pystyt hallitsemaan tunteitasi, kun työstät niitä.
Semmosta se on, että kun lapsi on pieni, elämä pyörii hänen tarpeidensa ympärillä, koska hän ei osaa vielä itse niistä huolehtia. Aikuinen sen sijaan osaa, ja aikuisella on myös sellaista perspektiiviä, että hän tietää, ettei nyt käsillä oleva asiantila tule olemaan sellainen ikuisesti, vaan se muuttuu. Tosin tuntuu, että tällainen aikuisuus ei nykyään ole arvostettua, kun kaiken pitäisi tapahtua heti ja minun ehdoillani (eli lapsenomaisella ajattelutavalla).
Totta kai, mutta ei sitä lasta tarvitse aina raahata mukanaan. Onhan sillä lapsella isäkin, joka voi lasta katsoa sen aikaa, kun äiti tapaa ystäväänsä kerran puolessa vuodessa. Mikäli näin ei ole, on ehkä parempi olla tapaamatta ollenkaan, koska kukaan ei nauti noista tilanteista. Ei se äitikään.
Juu, minä pystyn hallitsemaan tunteitani, mutta tunteeni ovat myös oikeutettuja. Tuskin sinäkään ihan neutraalisti suhtaudut siihen ördäävään juoppoon. Minulle taas on ihan sama, mistä tai kenestä se epämiellyttävä ääni lähtee, lopputulos on kuitenkin sama: laatuaika pilalla.
Eli sen sijaan, että opettelisit tunnistamaan tunteesi ja tekisit niille jotain, tyydyt siihen, että laatuaikasi menee pilalle? Se on valinta.
Ei mua ördäävät juopot haittaa. En edes näe sellaisia juuri koskaan. Jos näen, niitä näkyy jossain kadulla: miksi ne haittaisivat minua?
Mitä tulee sinun kavereidesi perhetilanteeseen: en voi todellakaan ottaa kantaa siihen, kysehän on aivan tuntemattomista ihmisistä minulle.
Kannattaa työstää sitä pelkoa. Tuossahan ongelmana ei ole se lapsi, vaan se, että alat pelätä ja se aiheuttaa sinussa stressiä. Mitä oikeastaan pelkäät? Miksi se on niin paha juttu? Mitkä reaktiot heräävät kehossasi?