Uskonnollisten liikkeiden suhtautuminen toisiinsa Suomessa?

Yleensä oman liikkeen ulkopuolella olevia pidetään vääräuskoisina. Kokemukseni mukaan toisen uskonnon tunnustajat ovat paljon pahempia, kuin vaikka ateistit.

Omassa lähipiirissä näen paljon esikoislestadiolaisten ja vanhoillislestadiolaisten välistä suvaitsemattomuutta.

Yhteinen vihollinen luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Ainakin luterilaisilla ja helluntailaisilla on ollut jotain yhteistoimintaakin. Lähde: hellari-isäni.

Lestadiolaisuus on ymmärtääkseni luterilaisen kirkon herätysliike. Jehovantodistajuus taas ei ole kristinuskon suuntaus.

Nettikeskusteluissa on joitain kysymyksiä, joiden kohdalla törmää silloin tällöin voimakkaastikin ilmaistuihin näkemyseroihin, esim. kastekysymys ja suhtautuminen armolahjoihin eli ns. karismaattisuuteen.

Kaikki uskontokunnat ovat olleet sulassa sovussa Suomessa. Vasta lähi-idästä tulleet muslimit toivat vihan ilmapiirin uskontojen keskuuteen. Tataarit sensijaan olivat aikanaan ainoana suomalaisena muslimiryhmittymänä rauhallista ja sopuisaa.

Miksi kysyt? Olisi ehkä helpompi vastata, jos tietäisi, mitä ajat takaa tai mikä on laittanut sinut miettimään asiaa.

Kyllä ennakkoasenteita ja mielikuvia riittää, mutta se on yksilökohtaista, eikä voi ihan yleistää, että tietyssä suunnassa ajatellaan tietyllä tavalla jostain toisesta suunnasta. Mutta jos nyt yleistyksiä toivotaan, niin keskimäärin vapaissa suunnissa (helluntailaiset, baptistit, Vapaakirkko...) usein koetaan, että liturgiset seurakunnat (luterilaiset, katoliset, ortodoksit) ovat usein jotenkin liian kiinnittyneet siihen ulkoiseen uskonnon harjoittamiseen, rituaaleihin ja vakiintuneisiin rukouksiiin ja litanioihin ja ihmiset niissä voidaan nähdä enemmän tapauskovina. Usein arvostelu etenkin katolista kirkkoa kohtaan voi olla näkyvää. Samaten liturgisissa kirkoissa voidaan joskus ajatella, että vapaiden suuntien karismaattisuus menee överiksi, keskitytään liikaa tuntemuksiin ja kokemuksiin ja ollaan opillisesti tuuliajolla ilman selkeitä uskontunnustuksia ja dogmeja. Jehovan todistajat lasketaan kristillisyydestä vaikutteita saaneisiin uskonnollisiin ryhmiin, kuten mormonit, eikä heitä siis pidetä kristittyinä. Käsitykseni mukaan myöskään mormoni tai Jehovan todistaja ei pidä kristittyä, joka ei heidän liikkeeseensä kuulu, uskonveljenä tai -sisarena. Lestadiolaiset ovat käsittäkseni aika kriittisiä sen suhteen, millä tavoin oikea kristitty ajattelee. Mutta tässäkin varmasti on paljon yksilöllistä vaihtelua.  Eroja on myös niiden luterilaisten välillä, jotka eivät herätysliikkeisiin kuulu ja niiden, jotka kuuluvat. Monet 'viidesläiset' voivat kokea jopa enemmän sielujen sympatiaa vapaisiin suuntien kuuluvien kanssa kuin vaikka körtin tai jonkun perusluterilaisen keskitien kulkijan. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kysyt? Olisi ehkä helpompi vastata, jos tietäisi, mitä ajat takaa tai mikä on laittanut sinut miettimään asiaa.

Toisessa ketjussa luin, kun körtti kirjoitti vahingossa käyneensä Suviseuroilla, vaikka piti kirjoittaa Herättäjäjuhlilla (muistaakseni). Sitten mietin, että olisiko pahakin juttu käydä "väärissä" juhlissa ja että ovatko kaikki muut aina filistealaisia omasta siivestä katsottuna, ja että mikä oikeus kullakin siivellä on määritellä, että mikä on oikeaa kristinuskoa? Jotakuinkin tällaisen ajattelun kautta taisin tehdä tämän aloituksen.

ap

Ei taida noilla liikkeillä olla pahoja skismoja. Mutta katolinen kirkko taas on joillekin herätysliikkeille saatana, kuten luther opetti.

Kaikki menee niin kauan hyvin kunnes tullaan kastekysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei taida noilla liikkeillä olla pahoja skismoja. Mutta katolinen kirkko taas on joillekin herätysliikkeille saatana, kuten luther opetti.

https://www.aljazeera.com/mritems/images/2013/3/17/2013317144445897894_…

Paavin valtaistuin on ainakin pelottava.