Ei liikunta auta masennukseen.
Kävin äsken yli tunnin metsäautotie kävelyllä, yhtä pa*ka olo kuin ennen sitä.
Kommentit (25)
Mistä ihmeestä moinen luulo on lähtöisin?
Yksinään kävelystä puuttuu sosiaalisuus, kenties siksi se ei auta?
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä moinen luulo on lähtöisin?
Niiltä hyväntuulisilta ja puuhakkailta ihmisiltä, joiden mielestä liikunnan lisäksi masennuksen hienoja hoitokeinoja ovat muun muassa lavatanssit, vapaaehtoistyö ja itseään niskasta kiinni ottaminen.
Kävely ei ole tarpeeksi rasittavaa liikuntaa. Pitää vetää rankka juoksulenkkiä, niin tulee tulosta. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tuollaiset mummuliikunnat eli hautausmaakävelyt ei ketään nosta masennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä moinen luulo on lähtöisin?
Kai sinäkin olet kuullut sanonnan "terve mieli terveessä ruumiissa"? Sen avullahan on yritetään jatkuvasti väittää, että liikunta parantaa. Ei se pidä paikkansa. Liikunta toki on hyödyllistä, mutta on väärin uskotella, että kun vaan pakottaa itsensä liikkumaan, niin parantuu vaikka masennuksesta.
Minä olen kuullut tuon hokeman käännettynä toisin päin: "terve keho on terveen mielen tuotos". Vasta sitten kun ihminen on tarpeeksi terve henkisesti, hän myös pystyy pitämään itsestään huolta kehostaan.
Vierailija kirjoitti:
Kävely ei ole tarpeeksi rasittavaa liikuntaa. Pitää vetää rankka juoksulenkkiä, niin tulee tulosta. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tuollaiset mummuliikunnat eli hautausmaakävelyt ei ketään nosta masennuksesta.
En pysty juoksemaan paljoa koska polvessa kysta joka ärtyy liiasta tärinästä ja silloin kävelykin on tuskallista. Reipas kävely käy ainoastaan.
ap
Tulipas paljon kirjotusvirheitä... kipeänä tässä itsekin kirjoittelen.
6
Ei kävely riitä mon amii. Sun pitää antaa kaikkesi. Juokse ja pumppaa rautaa. Rankaise sun kehoa ja sinä saat vielä autuuden, mutta se pitää ansaita. Go get your valor!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä moinen luulo on lähtöisin?
Niiltä hyväntuulisilta ja puuhakkailta ihmisiltä, joiden mielestä liikunnan lisäksi masennuksen hienoja hoitokeinoja ovat muun muassa lavatanssit, vapaaehtoistyö ja itseään niskasta kiinni ottaminen.
Taitavat vain olla hyvin lääkittyjä kun ovat hyväntuulisia? Otin juuri äsken itseä niskasta kiinni, ei mitään vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Kävely ei ole tarpeeksi rasittavaa liikuntaa. Pitää vetää rankka juoksulenkkiä, niin tulee tulosta. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tuollaiset mummuliikunnat eli hautausmaakävelyt ei ketään nosta masennuksesta.
Ei rankka mutta kuitenkin kovemmalla sykkeellä kuin kävelystä saa. Riippuu toki henkilöstä. Morbidly obeesin bpm voi ollakin kävellessä 170.
-
Liikunta voi yhtenä osatekijänä helpottaa masennusta, mutta masennus ei kyllä sillä taitu, että tekee kaiken muun samalla tavalla kuin ennen ja käy kerran kävelemässä metsässä.
Vierailija kirjoitti:
Kävely ei ole tarpeeksi rasittavaa liikuntaa. Pitää vetää rankka juoksulenkkiä, niin tulee tulosta. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tuollaiset mummuliikunnat eli hautausmaakävelyt ei ketään nosta masennuksesta.
Tämä. Se pumppu pitää saada hakkaamaan niin kovaa, että tuntuu että ei saa henkeä. Metalli maistuu suussa ja saattaa jopa oksettaa, rintaa pistää. Glooria pitää ansaita. Tottakai se tuntuu aluksi pahalta, koska olet päästä vielä heikko. Parin viikon päästä on jo helpompaa. Kahden kuukauden päästä nautit jo siitä ja pakko lähteä hakemaan rääkkifixit. Monesta entisestä huumeiden käyttäjästä tulee himoliikkuja, koska liikunnalla voi hakea joka hetkistä hyvää oloa eli sitä parasta ''highta''. Mitä järkee vetää parin tunnin pössis päälle kun voit tuntea hyvää oloa koko ajan jos vähän teet työtä sen eteen.
Itse asiassa juoksu voi auttaa, ja joissakin maissa se mainitaan jopa hoitosuosituksissa. Scott Douglasin kirjassa Juoksu on parasta terapiaa käydään läpi eri tutkimuksissa havaittuja juoksun vaikutuksia. Yksi lenkki ei tietenkään riitä, vaan harjoittelun täytyy olla säännöllistä
Mä ainakin koen, että liikunta pitää mieltä kovastikin parempana. Lataudun kun saan esim juoksennella metsäpoluilla omaan tahtiin ja samalla tutkia luontoa ja maisemia, tuoksuja ja ääniä, aika unohtuu kokonaan ja huomaamatta vierähtää pari tuntia.
Asfaltilla kävely taas tuntuu ankealta ja hitaalta, melkein vastenmieliseltä.
Olen itse myös ollut vaikeasti masentunut ja jossain vaiheessa yöllinen kävelylenkki oli ainoa asia jolloin uskaltauduin ulos ja jonka koin mukavaksi elämässä, silloin unohdin itkeä. Nyt juoksen keskellä kirkasta päivää ja muista välittämättä ja oikein odotan sitä :) Myös kotiin on siunaantunut erilaisia kuntoiluvälineitä ja varsinkin painollisten hula hula-vanteiden käytön opettelu on ollut jopa hauskaa.
Täytyy löytää oma juttu ja jatkaa sinnikkäästi, alku on aina hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä moinen luulo on lähtöisin?
Kai sinäkin olet kuullut sanonnan "terve mieli terveessä ruumiissa"? Sen avullahan on yritetään jatkuvasti väittää, että liikunta parantaa. Ei se pidä paikkansa. Liikunta toki on hyödyllistä, mutta on väärin uskotella, että kun vaan pakottaa itsensä liikkumaan, niin parantuu vaikka masennuksesta.
Minä olen kuullut tuon hokeman käännettynä toisin päin: "terve keho on terveen mielen tuotos". Vasta sitten kun ihminen on tarpeeksi terve henkisesti, hän myös pystyy pitämään itsestään huolta kehostaan.
Tuhat yläpeukkua tälle!
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin koen, että liikunta pitää mieltä kovastikin parempana. Lataudun kun saan esim juoksennella metsäpoluilla omaan tahtiin ja samalla tutkia luontoa ja maisemia, tuoksuja ja ääniä, aika unohtuu kokonaan ja huomaamatta vierähtää pari tuntia.
Asfaltilla kävely taas tuntuu ankealta ja hitaalta, melkein vastenmieliseltä.
Olen itse myös ollut vaikeasti masentunut ja jossain vaiheessa yöllinen kävelylenkki oli ainoa asia jolloin uskaltauduin ulos ja jonka koin mukavaksi elämässä, silloin unohdin itkeä. Nyt juoksen keskellä kirkasta päivää ja muista välittämättä ja oikein odotan sitä :) Myös kotiin on siunaantunut erilaisia kuntoiluvälineitä ja varsinkin painollisten hula hula-vanteiden käytön opettelu on ollut jopa hauskaa.
Täytyy löytää oma juttu ja jatkaa sinnikkäästi, alku on aina hankalaa.
Tämä :) Tekstistäsi tuli hyvä mieli, koska se oikein huokuu hyvää oloa. Olen mies joka on parantanut itsensä samalla tavalla kuin sinä.
Tietenkään se ei auta jos pyörit koko ajan napasi ympärillä kuulostellen mistä nyt tuntuu pahalta- oivoi rintasn pistää,huhhuh kylläpä polveen ottaa, ylämäki,vastatuuli ja p*kahätä...
Koetapa huomata muutakin!!
Se ettei yksi lenkki parantanut sinua ei muuta sitä että tutkimusten mukaan lievään masennukseen säännöllinen liikunta on yhtä tehokas kuin lääkehoito. Liikunta mainitaan myös masennuksen Käypä hoito -suosituksessa. Se ei tarkoita että se parantaa kaikki heti.
pelkällä kävelyllä ei pahemmin saa endorfiineja liikenteeseen, siihen tarvitaan hieman intensiivisempaa touhua. Hiki valumaan ja lihakset huutamaan kipua.
Se auttaa enemmän ahdistukseen kuin masennukseen.
Minä olen kävellyt kymmeniä vuosia 10 km/päivä.
t. masentunut