Ei liikunta auta masennukseen.

Riippuu ihan siitä käveletko kaupungilla melusaasteessa vai metsässä rauhallisessa kauniissa luonnossa.

Kävely auttaa vain kävelemällä lähimpään alkoon.

Masennus on monen asian summa, kuten on sen parantuminenkin. Tutkimusten mukaan liikunnalla on selkeän myönteinen vaikutus myös masennukseen. Tehon huomaa pitemmällä aikavälillä kun liikkuminen on säännöllistä, ei yhden lenkin jälkeen. Tehoa voimistaa, jos liikutaan luonnossa. Luonnolla on mielialaan tervehdyttävä ja elvyttävä vaikutus. Tutkimusten mukaan jo luontokuvan katselu alentaa verenpainetta.

Olen itse sairastanut masennusta 90-luvulta lähtien. Olen syönyt lääkkeitä, ollut terapiassa, saanut sähköhoitoa. Kymmenisen vuotta sitten lähdin huonosta parisuhteesta. Samaan aikaan lopetin kaikki lääkkeet ja muutin elämäntapoja. Pääsin eroon myös unilääkkeistä 15 vuoden käytön jälkeen. Panostin ruokavalioon  ja aloin liikkua säännöllisesti. Ensin liikkumisen pointti oli lähinnä se, että lähden neljän seinän sisältä ihmisten ilmoille, saan raitista ilmaa ja kävelen luonnossa linnunlaulua kuunnellen ja kukkia ja eläimiä bongaten. Vähitellen lisäsin tehoja ihan kunnonkohotus mielessä. Aloin juosta ja lisäksi teen lihaskuntotreeniä kotona. 

En saa liikunnasta välttämättä sellaisia  selkeitä endorfiinikiksejä, jotka koukuttavat ja motivoivat toisia. Mutta jos liikkuminen jää vähiin pitemmältä ajalta (esimerkiksi penikkataudin takia, kun jalkoja ei voi rasittaa), huomaan tietyn levottomuuden ja samalla väsymyksen. On jotenkin vetämätön olo. Eli kun liikkuu säännöllisesti, on pirteämpi fiilis. Myös uni tulee paremmin ja on syvempää.

En suosittele ketään jättämään lääkkeitä omin päin. Ymmärrän myös, että kun masentaa, ei jaksa tehdä niitä asioita, jotka oloa voisivat parantaa. Se valitettavasti ylläpitää sitä pahan olon kierrettä. 

Tsemppiä kaikille masennuksen kanssa painiville!

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä moinen luulo on lähtöisin?

On tehty tutkimuksia, joissa lievään masennukseen auttaa liikunta yhtä hyvin kuin lääkkeet. 

Tammikuusta alkaen urheillut säännöllisesti, ryhmäliikuntaa ja kuntosalia. Alkuun tuli hyvä olo, mutta aika pian liikunnasta tuli mörkö. Pelkkä ajatuskin jumpasta tai salista alkoi vituttaa ja ahdistaa. Siihen se urheilu sitten jäi, eikä olo ole yhtään sen huonompi, kun ei se ollut missään vaiheessa parempikaan.