Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on kiintynyt vessan nurkassa asuvaan hämähäkkiin
08.05.2019 |
...eikä siitä voi nyt hankkiutua eroon.
Ja olen siis ihan tosissani.
Alussa tämä oli jotenkin hellyyttävää. Meillä oli silloin jonkin verran banaanikärpäsiä ja mies pyytydysti niitä hämikselle ja muutenkin alkoi puhumaan siitä lemmikkinä.
Nyt hämähäkki ja verkko ovat kuitenkin kasvaneet huomattavasti ja yhtä nurkkaa vessassa ei esim. voi imuroida ollenkaan, kun se hämähäkki on siellä.
Eilen pyysin tekemään asialle jotain, mutta mies suuttui, kun ajatteli että haluan automaattisesti tappaa sen "lemmikin".
Aina tuo on vähän hassu kaveri ollut, mutta joku ratkaisu pitää kyllä nyt löytää. Kummityttö on tulossa tänne yökylään kohta ja se pelkää hämähäkkejä. Tähänkin mies sanoi vain, ettei tyttö huomaa hämähäkkiä, jos siitä ei erikseen mainitse.
Mitä hittoa oikein teen? Mies mököttää, eikä enää suostu keskustelemaan asiasta.
Kommentit (45)
Minun keittiööni, tuuletusikkunan viereen, teki pieni vaaleanruskea hämähäkki verkkonsa. Askartelin siihen aidan ympärille, jotten imuroisi sitä vahingossa. Netin mukaan tuo hämähäkki elää 1-2 vuotta, mutta ei se viihtynyt neljää kuukautta enempää. Verkko oli tyhjä.
Kahdesti sain kiinni ison mustan hämähäkin, joka oli matkalla lemmikkiäni kohti. Ne pääsivät parvekkeelle asumaan. Toivottavasti sellainen ei vienyt pientä hämistä, vaan tämä ehkä muutti johonkin parempaan paikkaan. Vähän on kyllä ikävä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa sen olla. Tuskin kummityttö sitä tosiaan huomaa, ja jos huomaakin, voitte kertoa hänelle kuinka hyödyllisiä ja ihmiselle vaarattomia eläimiä hämähäkit ovat. Lasten on hyvä oppia kunnioittamaan luontoa ja elollisia olentoja, niitä pienimpiäkin.
Eikö ole ihanaa, että näinkin muovisessa maailmassa on vielä ihmisiä, joille hämähäkin ruokkiminen tuottaa iloa. Minä pitäisin tuollaisesta miehestä kiinni kynsin hampain ja todellakin antaisin hänen pitää lemmikkinsä.
Meille muutti hämähäkki vesihanan (ammeen jota käytetään harvoin) sisälle. Se tuli aina yhdeksän aikaan iltaisin pikkuhiljaa ulos roikkumaan n. 10 snenttiä hanan alapuolelle. Aamulla oli taas kömpinyt hanaansa. Nimesin sen Sepoksi, ja se asui meillä viikon verran. Tuli sitä vähän sitten ikävä kun oli viety pihalle ja Seppo ei ollutkaan enää siellä kaverina kun pesi hampaita :’(
jmnjmnt kirjoitti:
Minulla (tai meilla) oli koti-karpanen, yksi kappaletta lemmikkina joulun ylikin. Ihan "pimea" juttu siita tuli. Siis oli lisaksi tulossa samaan aikaan avoero. Meille tuli riita, ja ex tyttoystava huitaisi sita karpasta. Karpanen ei kuollut, mutta se vahingoittui niin ettei enaa pystynyt lentamaan.
Meikalainen laittoi sen sitten isoon lasipurkkiin, kavyn yms. kanssa ja vein sen purkin vintille ajatellen etta se talvehtii lopulta kylmassa ja kevaalla on ehka samalla parantunut lentokuntoiseksi.
Syyllistin siis samalla ex-aa (mika tietysti ei ollut oikein sekaan).
Lakanoiden jako tuli. Ja karpanen oli purkissa siella vintilla.
Kevaamman tullen kavin katsomassa mita sille kuuluu.
Oli kuollut. Ja eivathan ne talvehdi. Pakkaseen oli siin ilmeisesti kuollut.
Siita on jotenkin hiukan paha mieli edelleen siita karpasesta...........Siitakin.
Naitten kanssa nyt on elettava. Kunnes voi heittaa lopulliset hyvastit asialle.
Heh. ajattelen, etta se karpanen on taivaassa. Ehka naen sen sitten joskus.
Lisaan tahan viela tunnustuksen. Mina itse olin silloin erityisesti toivonut karpaselle nimeksi Timo.
Sisaltykoon tuohon ylempaan postaukseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäskokoinen hämyri siellä asustelee? :D
Minulla on keittiön altaan alla kaapissa hämähäkki yhdyskunta. Kaipa siellä on hämärä ja tarpeeksi kostea biojäteämpärin takana. Muu perhe valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkin tappaminen tietää erittäin huonoa onnea. Ihana mies sulla. Ole kiitollinen että hänellä on inhimillistä välittämistä ja lämpöä myös luomakunnalle. Arvostan todella tuollaisia ihmisiä.
Mistä vetoa, että sekä tämä kommentoija että ap:n mies kuitenkin syövät ihan surutta kuitenkin toisten eläinten raatoja, 95 % todennäköisyydellä vieläpä tehotuotetun eläimen sellaista. Että sen sortin "luomakunnan lämpöä." :D
Lapsuuden kotona meillä oli maakellari, jonka eteistilan katossa oviaukon tuntumassa eli peukunpään kokoinen ristilukki. Pelotti lapsena mennä kellariin, mutta sitä kukkia ei saanut häiritä. En tiedä montako sukupolvea niitä siellä eli, tuskinpa n se sentään sama lukko siellä vuosia oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhat seitit voi pyyhkiä pois, ei se hämähäkki niitä tarvitse, luonnossa ne tuhoutuu nopeasti.
Tähän eiliseen kommenttiin vielä tarkennuksena että seitit tuhoutuu luonnossa nopeasti, ei hämähäkit. Ja pyyhkimään ajattelen miehen, en ap:n!
Onko se hämähäkki muuten lattianrajassa vai katossa vai missä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteisiä lemmikkihämähäkkejä miehen kanssa. Kylläkin poistamme vanhat verkot välillä. Kun on tarkoitus imuroida niiden alueet, koputetaan lattiaa ensin varoitukseksi ja hämähäkit menevät listan taakse piiloon. Sitten imuroidaan pois vanha verkko raatoineen ja pölyineen. Seuraavana aamuna on yleensä jo uusi siinä valmiimna toimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä pyöri syksyllä kärpänen, jonka nimeksi tuli Nanni. Sitten se katosi jonnekin.
Oliko se taikuri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös lemmikkihämähäkki, jonka vien ulos säiden lämmetessä. Sitä ennen saan rauhassa asustaa kylppärissä.
Ja voithan ajatella positiivisesti: sentään kyseessä on hyvin pieni ja huomaamaton öttiäinen. Itselläni on lemmikkinä useampikin tarantula, joista isommat ovat kämmenenkokoisia. Erittäin kiehtovia katseltavia! Syötän niille myös isoja torakoita, joita kasvatan erillisessä laatikossa keittiössä.
Oli sinä ollut avokilla alkuun sopeutumista, mutta kun kaikki moniraajaiset pysyvät nätisti omissa purkeissaan, ei hänelläkään ole ollut lopulta mitään valittamista :)
Ihania olette. :) Samaistun vahvasti, meillä asui talvella Pukke Kotikärpänen (sai majailla rauhassa), kimalaisia ja yöperhosia on kevään aikana jo muutamia toimitettu ulos (en halua kimalaisyhdyskuntaa sisälle). Hämähäkkejä valitettavasti pelkään kuollakseni mutta tuollaisen ristilukki-tyyppisen paikallaan jököttäjän kanssa varmaan pärjäisin.
Tämä on paras ketju koskaan :)
Itse en pysty tappamaan enää mitään muita öttiäisiä, kuin hyttysiä ja mäkäräisiä. Joo ja haittaavissa paikoissa olevat ampiaispesät voin raidata. Jostain syystä näiden tappamisesta ei tule huonoa omatuntoa. Kaikkien muiden hyönteisten tappaminen vahingossakin aiheuttaa tunnontuskaa. Mielestäni pienimmälläkin kärpiäisellä on yhtä suuri oikeus elämälleen, kuin ihmiselläkin. Tässä ei kuitenkaan ole mitään logiikkaa, kun sitten nuo hyttyset listin surutta.
Syön ainoastaan kasviksia ja kalaa/äyriäisiä. Näitä ostettuina, eli olen mamiksena ulkoistanut tappamisen muille. Jos itse pitäisi kala tai katkarapu tappaa, loppuisi niidenkin syönti siihen. Logiikkani pettää pahasti jälleen. Ja olen siis ennen ihan kalastellutkin ja osaan kalat suomustaa ja suolestaa. En vaan pysty siihen enää. Kyllä joku hauki esimerkiksi on niin symppiksen näköinen kaveri, että henkeä en siltä ota. Mutta odotas kun haukipihvi on lautasella niin nami nami!
En yleisesti moralisoi toisten syömisiä. Joskus saatan tehotuotannon eettisyyden ottaa puheeksi, mutta sivistyneesti keskustellen vain. Jokainen tehköön kuten haluaa, mutta pyytäisin ihmisiä ajattelemaan syvällisesti omaa ja muiden luomakunnan kavereiden olemassaoloa. Ei me ihmiset keskenämme täällä pärjätä, jos hävitämme muut otukset. Ne muut kyllä taas pärjää ilman meitäkin.
Minäkin ajattelin joskus että antaapa tuon hämähäkin olla, hyötyähän niistä on. Kunnes löysin sen kahvinkeittimen vesisäiliöstä, onneksi satuin näkemään sen valkoista muovia vasten.
Kyllä laiskuuttani nykyisinkin annan olla normaalien hämisten, mutta asunnossani on usein sellaisia julmetun isoja ja karvaisia jotain juoksuhämähäkkejä, eikä niitä ole kivaa löytää päältään.
Kun miehesi ja hämähäkin suhde on vain platoninen? Niin ei hätää.
Oletko vähän mustis?
Minulla (tai meilla) oli koti-karpanen, yksi kappaletta lemmikkina joulun ylikin. Ihan "pimea" juttu siita tuli. Siis oli lisaksi tulossa samaan aikaan avoero. Meille tuli riita, ja ex tyttoystava huitaisi sita karpasta. Karpanen ei kuollut, mutta se vahingoittui niin ettei enaa pystynyt lentamaan.
Meikalainen laittoi sen sitten isoon lasipurkkiin, kavyn yms. kanssa ja vein sen purkin vintille ajatellen etta se talvehtii lopulta kylmassa ja kevaalla on ehka samalla parantunut lentokuntoiseksi.
Syyllistin siis samalla ex-aa (mika tietysti ei ollut oikein sekaan).
Lakanoiden jako tuli. Ja karpanen oli purkissa siella vintilla.
Kevaamman tullen kavin katsomassa mita sille kuuluu.
Oli kuollut. Ja eivathan ne talvehdi. Pakkaseen oli siin ilmeisesti kuollut.
Siita on jotenkin hiukan paha mieli edelleen siita karpasesta...........Siitakin.
Naitten kanssa nyt on elettava. Kunnes voi heittaa lopulliset hyvastit asialle.
Heh. ajattelen, etta se karpanen on taivaassa. Ehka naen sen sitten joskus.