Lue keskustelun säännöt.
En uskalla kertoa miesystävälle, että rakastan häntä
08.05.2019 |
Olemme olleet yhdessä alle puoli vuotta, ja päivittäin kamppailen sen kanssa, että en lipsauta rakastavani. Alle puoli vuotta on aika lyhyt aika, onko silloin vielä edes soveliasta tunnustaa rakkauttaan? Voiko näin pian ylipäätään aidosti rakastaa?
Mies on voimakkaasti kiintynyt, mutta en usko saavani rakkaudentunnustusta takaisin pitkään aikaan. En halua säikäyttää miestä liikaa kiirehtimällä, mutta tällaista tunnetta on niin vaikea pitää enää sisällään...
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
että niin kirjoitti:
Sanoin miehelleni jo toisena tapaamispäivänä rakastavani häntä. Ollaan oltu nyt jo sitten 22 vuotta onnellisesti naimisissa.
Jos minä olisin sanonut toisena tapaamispäivänä rakastavani kaikille niille miehille, joihin siinä vaiheessa olen kuvitellut olevani rakastunut, heitä olisi ainakin toistakymmentä. Oikeasti elämässäni on ollut vain kolme sellaista miestä, joita olen rakastanut vielä sen jälkeen kun ensimmäisten kahden vuoden "honeymoon" on ollut ohi. Ex-aviomieheni kanssa ehdin olla yhdessä 8-9 vuotta, siitä 7 vuotta myöhemmin tapasin miehen jonka kanssa seurustelin 3,5 vuotta ja hänestä erottuani meni jälleen noin 7 vuotta ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, joka on myös avopuolisoni.
Ok. Minulla taisi käydä vain hyvä tuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että niin kirjoitti:
Sanoin miehelleni jo toisena tapaamispäivänä rakastavani häntä. Ollaan oltu nyt jo sitten 22 vuotta onnellisesti naimisissa.
Jos minä olisin sanonut toisena tapaamispäivänä rakastavani kaikille niille miehille, joihin siinä vaiheessa olen kuvitellut olevani rakastunut, heitä olisi ainakin toistakymmentä. Oikeasti elämässäni on ollut vain kolme sellaista miestä, joita olen rakastanut vielä sen jälkeen kun ensimmäisten kahden vuoden "honeymoon" on ollut ohi. Ex-aviomieheni kanssa ehdin olla yhdessä 8-9 vuotta, siitä 7 vuotta myöhemmin tapasin miehen jonka kanssa seurustelin 3,5 vuotta ja hänestä erottuani meni jälleen noin 7 vuotta ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, joka on myös avopuolisoni.
Ok. Minulla taisi käydä vain hyvä tuuri.
Tai sitten et tiedä mitä on rakastua oikeasti.
Pointtini oli kuitenkin se, että mitäpä väliä sillä on sanoa se toiselle, jos kuitenkin itse ajattelee sen olevan totta sillä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on jännä kuvitelma, että miehet oikeasti ovat rakastuneita/tuntevat jotain. Suurin osa suhteista solmitaan vain seksin vuoksi ja siksi, että olisi vaan joku. Miehet eivät kykene olemaan kauan yksin ja tyytyvät vaan johonkin, mutta ei se mitään tunteiden paloa ole.
Minuun on mies ollut yhteydessä viisi vuotta näkemisemme jälkeen ja jaksoi vannoa rakkautta. Siinä vaiheessa aloin jo uskoa sitä, en vielä silloin kun sanoi sen ensimmäisen kerran kolmantena tai neljäntenä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että niin kirjoitti:
Sanoin miehelleni jo toisena tapaamispäivänä rakastavani häntä. Ollaan oltu nyt jo sitten 22 vuotta onnellisesti naimisissa.
Jos minä olisin sanonut toisena tapaamispäivänä rakastavani kaikille niille miehille, joihin siinä vaiheessa olen kuvitellut olevani rakastunut, heitä olisi ainakin toistakymmentä. Oikeasti elämässäni on ollut vain kolme sellaista miestä, joita olen rakastanut vielä sen jälkeen kun ensimmäisten kahden vuoden "honeymoon" on ollut ohi. Ex-aviomieheni kanssa ehdin olla yhdessä 8-9 vuotta, siitä 7 vuotta myöhemmin tapasin miehen jonka kanssa seurustelin 3,5 vuotta ja hänestä erottuani meni jälleen noin 7 vuotta ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, joka on myös avopuolisoni.
Minä olen luullut elämässäni rakastavani, ja sen myös näille miehille sanonut. Eipä siitä mitään haittaakaan ole ollut. Niin oikeasti luulin kuitenkin. Tapasin sitten lähempänä 4-kymppiä sellaisen miehen, jonka tavattuani tajusin ensimmäistä kertaa miten jäätävän voimakas tunne se on ja ymmärsin etten ole koskaan aiemmin rakastunut kehenkään.
Rakastuminen ja rakastaminen on eri. Rakastuminen on aika maaninen tunne, onneksi olen kokenut sen jäytävän palon vain yhtä kohtaan. Sen sijaan olen tasapainoisesti rakastanut toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että niin kirjoitti:
Sanoin miehelleni jo toisena tapaamispäivänä rakastavani häntä. Ollaan oltu nyt jo sitten 22 vuotta onnellisesti naimisissa.
Jos minä olisin sanonut toisena tapaamispäivänä rakastavani kaikille niille miehille, joihin siinä vaiheessa olen kuvitellut olevani rakastunut, heitä olisi ainakin toistakymmentä. Oikeasti elämässäni on ollut vain kolme sellaista miestä, joita olen rakastanut vielä sen jälkeen kun ensimmäisten kahden vuoden "honeymoon" on ollut ohi. Ex-aviomieheni kanssa ehdin olla yhdessä 8-9 vuotta, siitä 7 vuotta myöhemmin tapasin miehen jonka kanssa seurustelin 3,5 vuotta ja hänestä erottuani meni jälleen noin 7 vuotta ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, joka on myös avopuolisoni.
Ok. Minulla taisi käydä vain hyvä tuuri.
Tai sitten et tiedä mitä on rakastua oikeasti.
Pointtini oli kuitenkin se, että mitäpä väliä sillä on sanoa se toiselle, jos kuitenkin itse ajattelee sen olevan totta sillä hetkellä.
Aika ilkeä kommentti. Et tiedä mitään minusta tai meidän suhteesta, tai minun tunteistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että niin kirjoitti:
Sanoin miehelleni jo toisena tapaamispäivänä rakastavani häntä. Ollaan oltu nyt jo sitten 22 vuotta onnellisesti naimisissa.
Jos minä olisin sanonut toisena tapaamispäivänä rakastavani kaikille niille miehille, joihin siinä vaiheessa olen kuvitellut olevani rakastunut, heitä olisi ainakin toistakymmentä. Oikeasti elämässäni on ollut vain kolme sellaista miestä, joita olen rakastanut vielä sen jälkeen kun ensimmäisten kahden vuoden "honeymoon" on ollut ohi. Ex-aviomieheni kanssa ehdin olla yhdessä 8-9 vuotta, siitä 7 vuotta myöhemmin tapasin miehen jonka kanssa seurustelin 3,5 vuotta ja hänestä erottuani meni jälleen noin 7 vuotta ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, joka on myös avopuolisoni.
Ok. Minulla taisi käydä vain hyvä tuuri.
Tai sitten et tiedä mitä on rakastua oikeasti.
Pointtini oli kuitenkin se, että mitäpä väliä sillä on sanoa se toiselle, jos kuitenkin itse ajattelee sen olevan totta sillä hetkellä.
Ja sinä ainoastaan tiedät miltä rakkaus tuntuu. Okei. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että niin kirjoitti:
Sanoin miehelleni jo toisena tapaamispäivänä rakastavani häntä. Ollaan oltu nyt jo sitten 22 vuotta onnellisesti naimisissa.
Jos minä olisin sanonut toisena tapaamispäivänä rakastavani kaikille niille miehille, joihin siinä vaiheessa olen kuvitellut olevani rakastunut, heitä olisi ainakin toistakymmentä. Oikeasti elämässäni on ollut vain kolme sellaista miestä, joita olen rakastanut vielä sen jälkeen kun ensimmäisten kahden vuoden "honeymoon" on ollut ohi. Ex-aviomieheni kanssa ehdin olla yhdessä 8-9 vuotta, siitä 7 vuotta myöhemmin tapasin miehen jonka kanssa seurustelin 3,5 vuotta ja hänestä erottuani meni jälleen noin 7 vuotta ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, joka on myös avopuolisoni.
Ok. Minulla taisi käydä vain hyvä tuuri.
Tai sitten et tiedä mitä on rakastua oikeasti.
Pointtini oli kuitenkin se, että mitäpä väliä sillä on sanoa se toiselle, jos kuitenkin itse ajattelee sen olevan totta sillä hetkellä.Aika ilkeä kommentti. Et tiedä mitään minusta tai meidän suhteesta, tai minun tunteistani.
Totta. Pyydän anteeksi. Olen kuitenkin noin yleisesti sitä mieltä, että kaikki eivät varmasti ole koskaan kokeneet rakastumista tai oikeaa rakkautta puhumattakaan siitä että sellaisia olisi monta yhden elämän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että niin kirjoitti:
Sanoin miehelleni jo toisena tapaamispäivänä rakastavani häntä. Ollaan oltu nyt jo sitten 22 vuotta onnellisesti naimisissa.
Jos minä olisin sanonut toisena tapaamispäivänä rakastavani kaikille niille miehille, joihin siinä vaiheessa olen kuvitellut olevani rakastunut, heitä olisi ainakin toistakymmentä. Oikeasti elämässäni on ollut vain kolme sellaista miestä, joita olen rakastanut vielä sen jälkeen kun ensimmäisten kahden vuoden "honeymoon" on ollut ohi. Ex-aviomieheni kanssa ehdin olla yhdessä 8-9 vuotta, siitä 7 vuotta myöhemmin tapasin miehen jonka kanssa seurustelin 3,5 vuotta ja hänestä erottuani meni jälleen noin 7 vuotta ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, joka on myös avopuolisoni.
Ok. Minulla taisi käydä vain hyvä tuuri.
Tai sitten et tiedä mitä on rakastua oikeasti.
Pointtini oli kuitenkin se, että mitäpä väliä sillä on sanoa se toiselle, jos kuitenkin itse ajattelee sen olevan totta sillä hetkellä.Aika ilkeä kommentti. Et tiedä mitään minusta tai meidän suhteesta, tai minun tunteistani.
Totta. Pyydän anteeksi. Olen kuitenkin noin yleisesti sitä mieltä, että kaikki eivät varmasti ole koskaan kokeneet rakastumista tai oikeaa rakkautta puhumattakaan siitä että sellaisia olisi monta yhden elämän aikana.
KUKAAN ei voi tietää, miten toinen asian tuntee. Ei pääse toisen pään sisään.
Kyllä on niin paskaa settiä taas. Ei kaikki mene niin kuin romanttisissa elokuvissa. Eikä useimmat naiset ole kovin romanttisia muutenkaan. En pystyisi olemaan naisen kanssa pelkästään seksin takia, luonne ja tasapainoinen ihminen on myös helkkarin iso plussa. Ei se elämä pelkkää nuzzimista ole.